Sinkkuus masentaa
Hei, olen 16v tyttö. Tiedän kyllä että mun ikäisellä nuorella ei ole mitään huolia vielä saada poikaystävää. Mutta silti, hyvin moni ystävistäni seurustelee jo, ja itselläni on takana yksi kaukosuhde. Suhde loppui koska olisimme saanut nähdä toisemme ensimmäistä kertaa vasta opiskelujen loputtua. Olen menossa lukioon kesän jälkeen.
Mutta, poikaystävästä. En halua näyttää epätoivoiselta ja ottaa jonkun joka ensimmäisenä eteen sattuu. Olin masentunut n. 2 vuotta (2011-2012)
ja nyt olen vieläkin ns. parantelemassa itseäni. Viime poikaystävän kanssa avautuminen ja asioiden itkeminen pois hänen seurassaan auttoi, ja iso taakka lähti harteilta. Nyt kun olen ollut sinkku noin vuoden, asiat alkaa painaa aika paljon taas. Tekisi mieli avautua jollekkin, ja olisi ihana saada taas fiilis rakkaudesta. Tiedän kyllä että lukioon mennessä tapaan uusia ystäviä, ja joku saattaa olla ihan kiinnostava.
Se asia mitä tässä nyt kysyn teiltä on, että miten saa pojan huomion? Joskus kun yritin pojalle puhua se meni siihen että sanoi moi ja ihmetteli miksi mä puhun sille. Kaksi kaveripoikaa mulla on mutta suhdetta en edes ajattelisi. En halua että pojat saa taas jonkun käsityksen että olen outo friikki kun tulen noin vain sanomaan moi…
Hei!
Ei ole mitään vikaa siinä että ilmaisee kiinnostuksensa 🙂 Toki on ihanaa jos on poikaystävä, mutta myös muille ystäville voi puhua ja hankkia. kannattaa odottaa sellaista joka arvostaa sinua. Kuten sanoit, olet nuori ja ehdit vielä nähdä vaikka mitä 🙂
Hyvää jatkoa ja tsemppiä 🙂
Kuulostaa ihan multa sun iässä! Mullakaan ei ollut ollut yhtäkään "oikeeta" poikaystävää, vain yksi kauko/nettisuhde joka auttoi minuakin purkamaan pahaa oloani muttei johtanut näkemiseen tai mihinkään. Meni vuosi ja masentelin minäkin sinkkuutta. Sitten tapasin ekan poikaystäväni joka oli kyllä vikatikki - ei kannata todellakaan tarttua ekaan joka sattuu kävelemään kohdalle! Siitä puoli vuotta eteenpäin mulla oli ihana poikaystävä jonka kanssa seurustelin 1,5 v. Nyt on vielä sitäkin parempi yli vuoden suhde takana. Miehiä on maailmassa pilvin pimein! Neuvo jonka antaisin sulle on, että nauti sinkkuudesta vielä kun voit 😉 ja älä stressaa liikaa, joku kiva poika tulee elämääsi kun sitä vähiten odotat, niin kävi mullekin 🙂
Moi,
Ei kannata stressata. Ite oon jo vähän päälle parikymppinen, mutta sun ikäisenä mulla ei ollut ollut vielä yhtään poikaystävää ja muakin se vaivasi silloin. Olin yläasteella tyyliltäni vähän erikoinen ja mua haukuttiin pari kertaa rumaksikin, joten en todellakaan uskaltanut lähestyä poikia. Sitten joskus 16v vedin ekat kännit ja lukion ekalla meinasin pari kertaa ruveta säätämään jotain tuntemattoman kanssa jossain bileissä. Onneksi ei käynyt mitään, mutta huonon maineen saa pienissä piireissä aika nopeasti vaikkei varsinaisesti edes tekisi mitään.
Vasta vähän ennen kun täytin 18 tapasin ekan poikaystäväni, itseäni vanhemman miehen, joka vaikutti maailman ihanimmalta ihmiseltä. Muutaman vuoden ajan annoin hänen pompottaa mua ja luulin sitä rakkaudeksi. Mutta tulin lopulta jätetyksi, ja onneksi, sillä myöhemmin selvisi että hän ei koskaan ollutkaan mun kanssa vakavissaan vaikka väitti olleensa. En missään vaiheessa tajunnut että hänellä oli ollut kokoajan jo pitkäaikainen tyttöystävä ja mä olin vaan nuori tyttö jonka kanssa hän piti silloin tällöin hauskaa. Uskoin kun hän perusteli harvoja tapaamisiamme pitkällä välimatkalla ja työkiireillä.
Toivottavasti sulla ei käy puoliksikaan yhtä huono tuuri kun mulla, eikä tarkotus ollu mitenkään pelotella kun kerroin tälläsen ääriesimerkin. Sitä vaan halusin sanoa niin kuin nuo muutkin vastanneet että ei kannata kiirehtiä ja mennä ekan susta kiinnostuneen matkaan ihan harkitsematta. 🙂 Poikia kannattaa lähestyä ihan samalla lailla kun muutenkin tutustut uusiin ihmisiin. Eli mikä ettei vois mennä vaan sanomaan moi. 🙂 Ja ihan eka kannattaa opetella viihtymään itsekseen ja tykkäämään itestään, epätoivo ei vedä poikia puoleensa vaan yleensä se oikee tulee vastaan kun ei edes etsi poikaystävää.
Mäkin oon 16 eikä mul oo vielä ollu ainuttakaan poikaystävää pelkkiä kaveripoikia.
Kyllähän se joskus masentaa, mutta sillon mä aina kuvittelen mielessäni keskusteluja sen poikaystävän kanssa. Voi kuullostaa vähän oudolta, mutta siitä on ollu apua. Musta ei kannata kapsahtaa heti sen ensimmäisen vastaan tulevan kaulaan monen oon nähny tekevän ylä asteella sillai eikä ne oo kestäny ne suhteet.
Stemppiä sulle, josko sieltä lukiosta löytyis joku jos ei poika kaveria niin sitten kuitenki joku kaveri jolle vois purkaa niitä asioita 🙂👍
Moi, oon kylläkin 17- vuotias poika mutta tiedän miltä tuo tuntuu, koska minulla on sama tyttöystävän kanssa... Istuskelen päivät pitkät ikkunalaudalla ja toivon että joku tyttö tulisi ja sanoisi että hän tykkää minusta mutta se on hyvin epätodennäköistä. Kuitenkin tiedän että ei tässä iässä pitäisi vielä huolehtia tämmöisistä asioista, mutta silti minulla on aivan hirveä hinku saada tyttöystävä jonka kanssa voisin olla ja purkautua. Päädyn kuitenkin tulokseen että jokaiselle ihmiselle on omakumppaninsa tässä maailmassa jossain se vain pitää löytää. Se saattaa tuntua isolta alueelta etsiä mutta kuten aina sanon "elämä on". 😋 Koskaan ei kannata luovuttaa. Jatka vain etsimistä nii kyllä löydät sen oikean joku päivä.
Ei muuta kuin chemppiä sinnepäin ja älä luovuta!😉☺️❤️