Aattelin pitkästä aikaa avautuu taas. Mun mieltä on alkanu painaa se, että millon tuun jäämään kii asioista mitä oon aiheuttanu frendeille. Oon kärsiny mt-ongelmista jo vuosia. En ala erikseen luettelemaan kaikkia diagnooseja. Mut päällimmäisenä ja pahimpana on mun toinen persoona ja järkky
Tää toinen persoona tarvii muita ihmisii tyydyttääkseen halunsa, eli käyttää mun ns frendejä hyväks siinä. Mä ite autan tätä toista löytämään uusii tuttavuuksia joista olis hyötyy. Teen niin koska tietyl tapaa nautin siitä, saan siitä hyvän fiiliksen kun voin palvella tätä toista minääni.
Tapasin täs puol vuotta sit yhen muijan koulun kautta. Meist tuli läheisii koska huomasin tän olevan sopiva ”uhri” meille. Puhun uhrista koska valitsen uudet frendit sen mukaa miten helpoilta ne vaikuttaa. Tunnistan helposti ihmiset jotka on helppoja, yksinkertaisia ja hyväuskosia. Aluks meni hyvin, kunnes ihastuin tähän. Tää muija anto ymmärtää selkeesti et olis kiinnostunu musta. Se eros sen jätkästä jopa. Sit tapahtu jotain, se ei ollu enää yhtä innokas ku alussa. Huomasin et se alko hakee huomioo muista ja et se flirttaili kaikille muille. Aloin huomaa siinä paljon huonoja piirteitä. Sen kaikki tekeminen ja sanominen alko ärsyttää. Tunnen vihaa sitä kohtaan ihan sairaasti nyt, koska se ei ollu sitä mitä anto ymmärtää.
Itsestäni annan ihan toisen kuvan kaikille muille, kukaan ei tiedä millanen oikeesti oon. Elän täysin kaksoiselämää. Ees mun kämppis tai sukulaiset ei tiedä mun ongelmista mitään. Se mikä musta näkyy ulospäin on ihan jotain muuta, sosiaalinen, rento ja itsevarma muija. Siks löydän helposti yksinkertaisia tyyppejä mun ympärille. Esitän luotettavaa ja hyvää tyyppiä kaikille. Näin saan jengin avautumaan kaikist asioista mulle. Imen niistä kaiken tarvittavan tiedon mitä tarviin et voin saada hyödyn niistä. Tää kaikki kuuluu tähän prosessiin et voin palvella mun toista minääni. Kuulostaa varmaan tosi sairaalta, mut näin mä elän. Käyn paljon keskustelupalstoilla ja chateis kirjottelemassa eri nimimerkeil. Usein mun postaukset poistetaan tai saan negaa palautetta, tai sit haukutaan trolliks. Siks vaihtelen nimimerkkii usein. Deittisivuilla etin usein seuraa toisista lesboista, koska oon seksuaalisti hyvin aktiivinen. Normaalisti kun kirjottelen nii osaan muuttuu tilanteen mukaa, mun tyyli kirjottaa ja sanoo asioita muuttuu täysin. Teen usein niin, et lähestyn ennestää tuttuja frendejä somes eri henkilönä, ja alan sitä kautta lypsää tietoo. Saan myös tyydytystä siitä jos voin pilaa jonkun elämää jotenki. Varsinki jos on sellanen jolla menee hyvin, koska itsellä ei ole koskaa menny hyvin. Oon kokenu paskoja asioita jo nuorena, menetyksiä ja hyväkskäyttöö. Nää on asioit josta en puhu koskaan. Silti käyn normaalisti koulun ohel töissä, hoidan omat asiani itse. Helvetin rankkaa välillä, mut itse teen kaiken. Inhoon saamattomii ihmisii jotka pärjää tekemättä mitään. Tää muija johon ihastuin on just sellanen kermaperse jolle tehdään kaikki sen puolest. Sil on uus auto ja kaikki muutenki hyvin. Ei käy ees töissä ku valittaa et ei jaksa. Eli laiska ja tyhmä muija. Siks vihaan sitä erityisen paljon. Siitä on tullu mulle pakkomielle, järkyttävä halu saada kostaa sille. Haluun et se sais kokee saman ku mä, nii tietäis mitä vaikee elämä on. Esitän sille edelleen et oon yks sen parhaist frendeist. Haluun saada sen vielä lähemmäks et voin toteuttaa mun koston sille. Viel en oo onnistunu riittävästi. Tän muijan entinen jätkä jonka kans se oli yhes, huomas jo alussa et mul on muu tarkotus ku olla pelkkä frendi. Se uhkas mua viestil et mun on jätettävä ne rauhaan. En jättäny ja se muija eros siitä melkein heti. Sain siitä hiton hyvän fiiliksen ku onnistuin siinä. Oon muutaman muun frendin suhteet kans saanu poikki keksimäl asioita. Järkky hyvä fiilis ku näkee et saanu jotai aikaan. Paras fiilis tulee ku voin sivust seuraa ku joku kärsii.
Jos koen jonkun uhkana, nii alan vihaa sitä ihan sairaasti. Alan suunnittelee kostoo niille jotka epäilee mua. Mun toinen minä antaa mulle aina tehtäväks suunnitella joku kosto niille jotka voi olla uhka meille. Oon niin itsevarma tyyppi et moni ei mua vois epäillä. Tää muijan entinen jätkä oli yks joka epäili mua. Sen täytyy olla todella tyhmä, et halus olla tollasen muijan kans, ja vielä uhkaili mua. Tää muija on nii tyhmä et se ei tajuu mistään mitään. Sille kostan sen takii et se ei ollu sitä mitä anto eka ymmärtää. Haluun et se paska saa kärsii nyt kunnolla.
Oon nyt miettiny et mitä sit jos jään kii. En koskaa tuu myöntää mitään jos jotain tulis. Osaan kyl esittää nii vakuuttavasti asioita et ei mua voi epäillä mistään. Pelkään vaa välil et millon tää viha ottaa liian ison vallan, et en voi hallita sitä enää. Välil on aika vaikee pidätellä ja esittää hyvää tyyppii, se on loppupeleis helvetin rankkaa. Joka päivä esitän muuta ku mitä oon. Mut tän muijan seuras erityisen rankkaa. Onneks muut samal luokal vihaa sitä kans, en ole ainoo joka sitä tekee. Paras olis ku saatais se lopettaa koko koulu kesken nii sais painuu takas sinne kaupan kassalle. Tarpeeks haastavaa työtä sen aivoille.
Pakko oli päästä avautuu pitkäst aikaa. Sori jos järkytin jonkun mielen mun storylla. Tiedän et on sairasta luettavaa, mut mä oon sairas. Kiitos et tää foorumi on olemassa, ainoo paikka missä voin avautuu näinkin paljon. Paljon jää vielä mistä en voi avautuu. Ja tää on myös ainoo paikka missä tullu asialisii kommenteja.
Tarinasi on oikeastaan mielenkiintoinen. Analysoit itseäsi hyvin. On muitakin ihmisiä, joilla on samankaltainen luonne.
Kostonhalusi ja vihasi on voimakas jopa pelottava. Etkö tunne empatiaa näitä ihmisiä kohtaan, joille olet vihainen? Saatat aiheuttaa heille paljon harmia.
Jos ihmiset ovat näytelleet sinulle muuta kuin oikeasti ovat, sinäkin olet näytellyt heille erilaista. Puntit ovat siis tasan. Minusta olisi oikein, että jättää oman onnensa nojaan ihmiset, joista ei pidä. Kostaa ei kannata puolin eikä toisin. Ehkä vihaamillasi ihmisillä olisi kostettavaa myös sinulle, mutta he eivät siihen ryhdy.
Kuulosti hyvin tutulta sun tarina. Olen kanssa aika samassa tilanteessa. Itsellä kanssa viha voimistunut tässä ajan saatossa. Uskon että pettymykset ihmisiä kohtaan on ajanut minut tähän tilanteeseen. Välillä pelottaa miten voin edes ajatella kostavani ihmisille joista en pidä tai vihaan. Mutta onneksi minulla on tämä vain ajatustasolla. Tiedän vastaavia tapauksia jossa on ryhdytty toteuttamaan myös näitä kostoja. Kannattaa hakeutua hoitoon mikäli siitä voisi olla apua. Itse olen vuosia käynyt säännöllisesti hoidoissa, sairautta ei sillä saa pois mutta on varmasti ollut apua siihen että ei ole pahentunut ainakaan. Toivotan voimia sulle että jaksaisit ja saisit kunnollista apua pian. Tiedän hyvin miten rankkaa elämä voi olla kun kärsii tällaisesta
Moi Psychodeli! Kirjoitat viestissäsi siitä, että sinua on nyt alkanut pelottaa se, että jäät kavereillesi kiinni. Voisiko tämä tunne olla jonkinlaista katumusta tekemistäsi asioista tai pelkoa siitä, että viha menee jossain vaiheessa yli. Vaikka viestissäsi annat vahvasti ymmärtää, että tavallaan nautit tilanteesta, niin ehkä jokin osa sinusta alkaa olla väsynyt tähän kuvioon. Mt-ongelmien kanssa eläminen on raskasta, varsinkin jos olet jäänyt yksin asioiden kanssa. Kerrot, että olet elämässäsi joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita, muttet kuitenkaan ole puhunut niistä kenenkään kanssa. Rohkaisen sinua hakemaan apua, esimerkiksi koulun terveydenhoitajan kautta tai ottamalla yhteyttä kaupunkisi terveyskeskukseen. Tiedostat myös hyvin oman vihasi, ja se on hyvä ensimmäinen askel siihen, että vihan voit vielä oppia taltuttamaan ja kanavoimaan oikein. Kerrot, että on todella raskasta joka päivä esittää jotain muuta kuin on, varsinkin tämän kyseisen tytön seurassa. Vaikka koet suurta vihaa häntä kohtaan, hän on kuitenkin ihminen samalla tavalla kuin me muutkin, samoilla peloilla ja tunteilla. Sinua on satutettu elämässäsi, ja silloin on helppo lähteä kääntämään sitä kipua muita kohti, ja satuttaa heitä. Kukaan ei kuitenkaan ansaitse tulla satutetuksi. Kiva kuulla, että koet tämän foorumin olevan paikka, jossa on helppo kertoa näistä asioista, ja toivon, että koet niin jatkossakin. Näiden asioiden purkaminen on tärkeää. Ethän jää yksin näiden asioiden kanssa.
Iloa ja valoa elämääsi toivottaen Jonna Kotkan NettiSaappaasta!