en oo tehnyt mitään erikoista elämässäni, en ole millään tavalla erikoinen. tuntuu että olen syntynyt jollakin tavalla vaivaksi ja ärsyttämään ihmisiä, vai olenko muka joskus tehnyt jotain hyvää? elämäni on samaa päivästä toiseen, samaa paskaa aina. en ole onnellinen, olenko joskus edes ollut, ehkä luullut olevani. . loppujen lopuksi sitä tajuaa kuinka vähän on niitä jotka välittää, niin sanotut ystävät eivät näe tai haluakkaan ymmärtää että olo on oikeasti kauhea, heillä on parempaakin tekemistä. ymmärrän, en haluakkaan olla vaivaksi kenellekkään, en todellakaan. jotenkin vain tuntuu pahalta, eikö kukaan näe, eikö kukaan ymmärrä. eivät he vain jaksa uhrata aikaa elämästään, sitä kun on niin vähän että siitä siivuakaan voisi toisen hyväksi antaa. auttaisi paljon jos edes yksi ihminen tajuaisi, luulevat että ”kyllä se ohi menee, kyllä se siitä kohta, antaa sen nyt vaan olla”, eikö viisikin vuotta tätä paskaa riitä kertomaan ihmisille että kaikki ei ole hyvin? avun hakeminen itse on aivan liian vaikeaa, kukaan ei sitä puolestakaan tee, joten miten koskaan tästä olosta eroon pääsee. luovutus tuntuu helpottavalta ajatukselta, ei edes pelottavalta enää. nykyään sitä jo ajattelee lähes päivittäin. olisiko se itsekästä? miksi se olisi, saat tehdä omalla elämälläsi juuri niinkuin itse parhaaksi näet. nyt alkaa riittää jo pikku hiljaa. jossain menee sietokyky, kun ei jaksa lisää samaa enään.
moikka, väskä93.
olen itse ajatellut ihan samankaltaisia ajatuksia. vaikka en tosin tiedä, miten paljon elämäntilanteesi eroaa omastani.
sen olen kuitenkin itse kokenut, että vaikka olisi kuolemantoiveita jonain aikana, niin jo parin kuukauden päästä tilanne voi olla toinen. kun elämässä edes yksi asia paranee joko omasta tai muiden toiminnasta johtuen, mieliala voi muuttua täysin toiseksi.
mielestäni kaikilla on oikeus sekä elämään että kuolemaan, mutta en silti mene kehottamaan ketään tappamaan itseään. uskon, että sinullakin on sisimmässäsi mielikuva siitä, mikä saisi sinut voimaan vähän paremmin. mene sitä mielikuvaa kohti. ja usko, että voit saavuttaa sen.
voimia
IisaMari
Moikka!
Harvapa meistä on tehnyt elämässään mitään niin kovin erikoista ja ihmeellistä.
Mutta eihän tänne olla tultu kilpailemaan kuka tekee mitäkin erikoista ja kuka on paras missäkin asiassa. Tämä unohtuu helposti, koska yhteiskunta on tosi kilpailuhenkinen ja media luo kuvaa, että pitäisi olla sitä ja tätä.
Ei kukaan jaksa kilpailla loputtomiin ja yrittää olla "parempi" ja hohdokkaampi mitä onkaan. Ja EI tarvitsekaan. Jokainen meistä riittää sellaisena kuin on. Kenellä on oikeus tulla vaatimaan, että pitäisi olla erilainen? Ei kukaan. Riität omana itsenäsi.
Mitä tuohon tulee, ettei kaverit huomaa tai auta. Monella on niin paljon omia taakkoja kannettavana etteivät oikeasti osaa auttaa toista. Noita kliseisiä lauseita osataan sanoa, mutta muuta ei. Ei siitä voi ketään syyttää. Ei ole oikein valmiita kaavoja mitä pitäisi tehdä kun kaveri voi huonosti, kumpa olisi. Tärkein mitä voi tehdä on pysyä kaverin elämässä eikä hylätä. Vaikee paikka auttaa kaveria, kun ei tiedä mitäisi pitäisi tehdä. On toki olemassa ihmisiä, joissa on virtaa puuttua toisten elämään ja auttaa ihan konkreettisesti ja vaikka kääntää toisen elämä ylös alaisin, mutta ei kaikista ole siihen. Ja kuten alussa sanoin; keltään ei voi vaatia enempiä mitä se ihminen on ja koska kaikki ihmiset ei osaa kaikkia asioita yhtä hyvin (esim. auttaa toista). Ei se silti tarkoita, etteivät nuo kaverisi välittäisi ja toivoisi sinulle hyvää ja parempaa elämää. Varmasti toivovat.
Toivottvasti saat apua ja ongelmat selviää. Kaikkea hyvää. Tsemppiä!!!
🙂🌻