Raastava yksinäisyys
Terve
Todella masentavaa, kun ei ole yhtään kaveria, jonka kanssa viettää vapaa-aikaa, tai puhua asioista. Yksinäisyys jatkunut siitä asti, kun menin ammattikouluun eli noin 2 vuotta ilman ainuttakaan ystävää tai kaveria. Luokkalaisten kanssa olen tullut toimeen juuri sen verran mitä tarvii, mutta ystäviä en ole löytänyt luokaltani yhtään, kun luokkatovereiden elämään ei tunnu kuuluvan mitään muuta, kuin ryyppääminen ja panoillaa kehuskelu.
Kavereita ei siis ole, tyttöystävästä puhumattakaan ja pahanolon tunne, vain kasvaa päivä päivältä ja asiaa ei auta yhtään ensi viikolla olevat 18 synttärini, jotka saan taas viettää yksin.
Terve en varmaan osaa poistaa sun yksinäisyyttä, olen sitä itsekin aika usein. Mutta mulla kuitenkin on n joka toinen viikonloppu ystäviä. Olisitko ehkä kiinnostunut jostain seurakunnan jutuista jos ei luokkakavereiden seura ole kiinnostavaa. itse kuulun srk-nuoriin ja meillä on kokoontumisia kerran viikossa ja joskus lähemme jonnekin mökkeileen viikonlopuksi. eikä paljon kyllä uskosta puhuta, pelataan kaikkia pelejä ja kuunnellaan musiikkia. Oman paikkakuntasi lehdistä tai seiurakuntasi kotisivuilta löytyy kokoontumisaikoja eikä tarvitse kuulua ees seurakuntaan.
Hyvää edeltäkäsin syntymäpäivää, jos et enää kirjota, toivottavasti kuitenkin kirjotat.
Heippa.
Oon lukenut teidän keskusteluja, oli helpottavaa huomata ettei oo yksin, ainoa näiden asioiden kanssa. Oon elänyt pari vuotta jo "normaalia" elämää, käynyt koulussa, jne, mutta tuntuu etten se kuitenkaan ole minä, etten voi olla minä, koska siellä ei opettajat, toiset oppilaat jne tiedä mun taustoista ja tunnen vaan ite miten erilainen oon. 😟
Nyt mulla on alkanu tässä viime aikoina koulunkäynti takkuamaan, enkä enää oikein osaa hankkia apua. Ootan vaan että alkaisi kesäloma, kursseja jää väliin, kaikki varmaan ajattelee että oon vaan laiska... ☹️
En jaksa aamulla nousta, ja meen melkein aina myöhässä jos menen ollenkaan, koulussa en saa oikein mitään tehtyä, olen vain.. 😞
Oon vuosia sitten ollut sairaalassa monta kertaa, mutten halua kertoa siitä oikein kenellekään. Ja nyt tuntuu että jos hakisin apua niin olisin vaan taas epäonnistunut. 😐
maanvaiva kirjoitti 03.04.2007 klo 16:26:
Terve en varmaan osaa poistaa sun yksinäisyyttä, olen sitä itsekin aika usein. Mutta mulla kuitenkin on n joka toinen viikonloppu ystäviä. Olisitko ehkä kiinnostunut jostain seurakunnan jutuista jos ei luokkakavereiden seura ole kiinnostavaa. itse kuulun srk-nuoriin ja meillä on kokoontumisia kerran viikossa ja joskus lähemme jonnekin mökkeileen viikonlopuksi. eikä paljon kyllä uskosta puhuta, pelataan kaikkia pelejä ja kuunnellaan musiikkia. Oman paikkakuntasi lehdistä tai seiurakuntasi kotisivuilta löytyy kokoontumisaikoja eikä tarvitse kuulua ees seurakuntaan.
Hyvää edeltäkäsin syntymäpäivää, jos et enää kirjota, toivottavasti kuitenkin kirjotat.
Täytyy pistää harkintaan, vaikka oman paikkakunnan srk-toimintaan ei taida kuulua, kuin ala-aste ikäisten viikottainen pallopeli-ilta. Muutenkaan en ole juuri uskon-asiosta kiinnostunut, mutta jos niissä tapahtumissa tapaa muita samanikäisiä, niin olishan se ihan hyvä.
Kumminkin, jos täällä on muita yksinäisiä tampereen lähettyviltä ja suunnilleen saman ikäisiä sukupuolesta riippumatta, niin yhteyttä voi ottaa sähköpostiin
Recoom@netti.fi