Psykosomaattisia oireita(ko?)
Moi!
Olen nyt aika epätoivoinen, joten olisin t o d e l l a kiitollinen, jos edes joku voisi samaistua tilanteeseeni ja jaksaisi vastata minulle. 🙏
Olen 21-vuotias nainen. Minulla on jo useamman vuoden ajalta historiaa mielenterveyden ongelmista (masennusta, paniikkioireita, ahdistusta).
Olen ollut viimeaikoina ehkä tavallista stressaantuneempi ja ahdistuneempi. Ahdistus on tainnut tuoda mukanaan jo pitkään melkein kokonaan poissa olleet paniikkioireilut. Ongelmani on oireideni fyysisyys: mitä enemmän tunnen fyysisiä oireita, sitä enemmän tarkkailen niitä = paniikkini ja ahdistukseni vain kasvaa. Välillä uskon tosissani, että olen kuolemassa, tai että minulla on jokin vakava sairaus. Usein pelkään esimerkiksi syöpää. Kaiken järjen mukaan olen täysin terve. Tajuan sen, mutta noita ajatuksia on vaikea karistaa mielestä. Minulla on myös outoja pelkotiloja: pelkään välillä, etten jaksa hengittää, ja minusta alkaa silloin myös tuntua siltä etten oikeasti jaksa. (Tuota pelkoa on ollut ennenkin.) Tiedostan tavallaan järjellä, että pelkoni ovat turhia, jopa hiukan naurettavan tuntuisia, mutta niistä on vaikeaa päästää irti, koska ne ovat todellisia tuntemuksia. Onko kellään ollut vastaavanlaista? Onko joku muukin tuntenut ahdistuksen niin voimakkaasti, että alkaa epäillä välillä omaa fyysistä terveyttään? Välillä oikeasti mietin, että marssin lääkärille fyysisten oireideni takia (heikotus, korkea syke levossa, ahdistava tunne vatsassa tms.) vaikka todennäköisesti se olisi turhaa. Mutta saisin ehkä hetken mielenrauhan. 😅
Kiitos jos jaksoit lukea. Se merkitsee paljon. 💗
Minulla on ihan sama Luulen että olen sairas. Äiti on sanonut että olen Luulosairas. Oon saanut masennuksen diagnoosin jo aikoja sitten. Sekä oli vielä vähän epäreilu minulle itselle kun kävin Luovissa kodinhuoltajantutkinnon niin eivät ne sielläkään tienneet sitä. Maailma on epäreilu. Vaikka siellä on samanlaisia ja erilaisia ihmisiä kaikilla on syynsä olla siellä opiskelemassa. Nyt en tee mitään. Mietin mitä minun pitää tehdä kun en uskalla mennä näitten asioiden takia töihinkän kun se pelottaa. Samalla yritän miettiä mikä on elämän tarkoitus. Oon sairastellut sen takia paljonkin...
Itse olen kärsinyt ahdistuksesta, masentuneisuudesta ja paniikkioireista. Tämän nyt laukas se, kun olin yhdessä paikassa työkokeilussa ja en saanut perehdytystä ja tuntu, et mut jätettiin yksin. Mul siis oli ennenkin samoja oireita, mut ne lähti mut huonon kokemuksen myötä tuli takaisin.
Oon käyny lääkärissä ja en ole kokenut saavani kunnon apua. Psykiatrilla käyminen vaan pahensi, kun vaan hänkin voivotteli kuinka vaikeaa minulla on ja kun olen niin herkkä. Kyllä alko kiehumaan! Haluisin, et mua mieluiten rauhoteltais eikä toi voivottelu mitään auta. Tuputetaan lääkkeitä, jotka silloin aikoinaan mulla laukas paniikkioireilun ja ei tunnuta uskovan, että juuri ne lääkkeet pahentaa oloa.
En halua myöskään sitä, että mulle annetaan joku diagnoosi ja sen läpi sitten minua katsotaan. Haluaisin että minut kohdataan aidosti yksilönä eikä katota minkään jonkun järjestelmän läpi, jotka jotkut niin "tärkeät" ihmiset ovat luoneet. Oikeesti haistatan niille pitkät!
Oon menossa kummiskin kelan psykoterapiaan, kunhan nyt asiat sutviintuu. En tiedä vaatiiko se juuri tuon jonkun diagnoosin antamisen, että pääsen sitten sinne. Sanonpahan vaan, että nää kaikki järjestelmät on pahentanu mun oloa ja vieny sitä itsenäisyyttä pois, joka on sitten lisää aiheuttanut pahaa oloa kun ajattelee että on niin heikko.
Jokaisella meillä on vaikeeta ja sitä sontaa joskus välillä tulee ties mistä. Tärkeintä on se miten me niihin ongelmatilanteisiin suhtaudutaan. Varsinkin nuorena sitä tuppaa ajattelemaan ehkä liiankin musta valkoisesti. Oikeasti loppupeleissä ei ole mikään hätä, mut tääkin on vaa vaihe jotka joidenkin pitää vaan käydä läpi.
Joo elämä on ihanaa ja tällee 🙈
Hei Nuorinainen98!
Kirjoitat kärsineesi masennuksesta ja ahdistuksesta jo vuosia. Et varmasti ole tuntemustesi kanssa yksin, kuten huomaat jo tästä ketjusta. Ihmiset kokevat asioita eri tavoilla, eikä toisen tuntemuksia ja ajatuksia voi nähdä ulospäin. Helposti tulee ajatelleeksi, että on ainut jolla on mieli maassa. Yritä saada jutelluksi näistä ajatuksistasi terveydenhoitajalle opiskelijaterveydenhuollossa tai työterveydessä. Tai vaihtoehtoisesti julkisessa terveydenhuollossa. Näin sinulla on mahdollisuus saada tarvitsemaasi apua.
Aurinkoa!
Emilia, Kotkan Saapas