psykoottinen masennus
Moikka kaikille, onko muita jotka tuskailee saman asian kanssa?
oon 19 v tyttö jolla jatkunut sama jo monta vuotta. Oon ahdistunut, ajattelen koko ajan mitä noloa teen, ajattelen koko ajan että mua kuvataan ja seurataan ties mistä pienistä raoista, minne ikinä vaan kameran saa piilotettua. Pahin pelko on se, että kaikki näkevät mitä noloa teen. Koko kameratouhu kuulostaa nyt omaankin korvaan hauskalta, mutta kun se tilanne on päällä, kaikki on mulle todellista mitä mieleen juolahtaa. Joudun piilottamaan kaikki kamerat. Teippaan niitä, kääntelen poispäin itsestäni ja jopa peilit ja muut kiiltävät pinnat joudun peittämään. Kun menen uuteen tilaan katselen ympärilleni heti, josko löytäisin kameran. En usko vaikka minulle kirveellä hakattaisiin päähän tieto siitä, ettei tämä pelko ole oikeasti totta, Olen muutaman kerran psykologilla käynyt ja otin aiheen esille. Tämä psykologi hymyili vakuuttaessaan minulle, ettei pelkoni ole todellista, käänsin hänen reaktionsa mielessäni niin, että hän nauraa minulle ja ei tietenkään puhu totta.
huoh, olen jo itse kyllästynyt tähän kamerapelkooni. Kaiken lisäksi pelkään siis koko ajan nolaavani itseni. En pysty puhumaan tunteistani, koska pelkään että minulle nauretaan. Minulla on maailman ihanin poikaystävä ja pakahdun halusta sanoa hänelle kaiken, mitä hän on ansainnut kuulla, mutta en vain pysty siihen. Pelkään ja stressaan ihan liikaa. Pelkään että hän vain leikkii kanssani ja sitä rataa.
siis pelkkää pelkoa, ahdistusta ja harhaluuloja. En usko että tulen ikinä enää saamaan töitä tai opiskelupaikkaa. Enkä nyt tarkoita tässä missään itsesäälissä pyöriä.
vaikka aihe onkin outo, mutta silti olen kiinnostunut kuulemaan, onko kellään muulla samantapaisia tuntemuksia? 🤨
mulla oli yks kaveri jolla oli vähän tollasia ajatuksia, että koko elämä olis vähäniinkun truman show. tosin paljon lievempänä.
tosin kuulostaa siltä, että tiedostat sen, että noi sun kuvitelmat ei oo totta. joten se on ihan hyvä merkki 😀
ja suosittelen siirtymään psykologilta terapeutille, esim psykoterapiaan. ittelläni ei ollut mitään hyötyä psykologin luona käymisestä, siellä vaan puhuttiin mun asioista mutta siihen se jäi. en saanut oikeen mitään irti. nyt oon alottanut just psykoterapian ja vaikuttaa vähän paremmalta 🙂
Joo uskon et aika monella varmasti vähän saman kaltasii fiiliksii välillä.
Itsekin psykologilla kävin, mut en halunnut puhua siellä mun traumaattisimmasta kokemuksestani heti, joten jahkailtiin vaan joissain samoissa asioissa. En kokenut itsekään saavani mitään irti. Mutta kiitos vinkistä, voisi miettiä tuotakin vaihtoehtoa. 🙂
Hei
Itselläni on paljolti samanlainen tilanne. Pelko ei kohdistu kameroihin, mutta itsensä nolaaminen tms. julkisella paikalla ja VARSINKIN väkijoukoissa on sama. Minulla tietyt tilanteet (joissa kuvittelen juuri, että ihan tuntemattomatkin puhuvat minusta ja nauravat minulle) laukaisevat paniikkikohtauksen. En ole hakenut tähän lääkitystä, mutta se on työn alla 🙂
Tuli vain mieleen, että ehkä sinullakin on paniikkikohtauksen mahdollisuus. Sillä siihen ei aina (kuten itseni kohdalla) liity kuoleman pelko.
Wau, löysin vihdoin kaltaisiani 😮 Mä en pelkää kameroita, mutta musta tuntuu koko ajan että joku näkee ja vahtii mua täällä asunnolla. Joku kattoo ja nauraa mulle. En uskalla vaikkapa kuunnella jotain biisiä tai katsoa videota, koska pelkään että siinä onkin jotain noloa ja joku näkee että katson sitä.. Puhun yksin kaikenlaista ja se varmaan ruokkii tuota mielikuvaa... Auts.
Vessassa ja eteisessä ei ole tätä niinkään, eikä kaupungilla tai ystävällä, mutta olohuone, eli koko muu kämppä. Ja tätä on jatkunut teini-iästä asti. Tuntuu että tuun hulluksi ja haluan tän pois. Mutta oonko mä sitten aivan yksin?
Mitä tää on, miten tästä pääsee eroon ;__; ?
Mulla on psykoottinen masennus. Mutta mulla on kuulemma niin että olen niin masentunut että näen, kuulen ja tunnen harhoja. Se on oikeasti aika kamalaa kun hyppii ilmaan kun kuulee omiaan tai tuntee että joku hengittää niskaan, sivelee hiuksia tai koskee käteen.. Mutta tuossa on vaan yks ongelma, en koe olevani masentunut? Mutta lääkärit väittää muuta.
Kannattaa kuunnella lääkäreitä, kyllä ne yleensä tietää. Miksi aattelet että sulla ei olis masennusta?
On varmasti kamalaa kun on tuollaisia harhoja mutta onneksi siitäkin voi hoidolla selvitä. Onko sulle mistään hoidoista vielä puhuttu mitään?
Voimia elämästä selviämiseen!☺️❤️ Voin kertoo että meitä masentuneita on monia. Mulla ei kylläkään oo psykoottinen masennus, mutta masennus kumminki.
Mulla on vähän samantapainen ongelma. Mulla tää kohdistuu lähinnä web-kameraan, se ahdistaa todella paljon, jos joku kattelis koko ajan sen kautta ja yäk. En varmaa oo ainoa tän kanssa, mut tuntuu tosi epämukavalta jos sen edessä ei oo mitään mikä peittää sen kokonaan :/
Samanlaisia tuntemuksia on. Joskus jopa menen niin pitkälle, että kuvittelen kuolleiden tuttujeni seuraavan tekemisiäni päivästä toiseen. Tuntuu typerältä, ja olenkin saanut ajatuksen jollain tasolla pois mielestä. Kameroidenkin pelko on tuttua -> uskon aina että joku seuraa minua kameroista, toisten näprätessä kännykkää pelkään että hän ottaa kuvia tai tekstaa minusta, ja pelkään että vanhempani asettavat kamerat huoneeseeni. Ahdistavaa, ja kuluttavaa.
Salaatti kirjoitti 14.1.2014 1:18
Kannattaa kuunnella lääkäreitä, kyllä ne yleensä tietää. Miksi aattelet että sulla ei olis masennusta?
On varmasti kamalaa kun on tuollaisia harhoja mutta onneksi siitäkin voi hoidolla selvitä. Onko sulle mistään hoidoista vielä puhuttu mitään?
Voimia elämästä selviämiseen!☺️❤️ Voin kertoo että meitä masentuneita on monia. Mulla ei kylläkään oo psykoottinen masennus, mutta masennus kumminki.
Kun kirjoitin tuon viestin, en kokenut itseäni masentuneeksi, olin ennemminkin ahdistunut. Nykyään koen itseni taas masentuneeksi. :/
Mulla oli lääkehoito, olen ollut psykiatrisella osastolla 5kertaa ja kävin psykologilla 2kertaa viikossa, mutta sitten tuli pari muuttujaa ja lopetin kummatkin. :/