Heippa
On aika pahoja ongelmia. Olethan hakenut ammattiapua? Oletko ajatellut että jos on itsetuho ajatuksia tai tekoja? niin se on sitten lopullista ja peruuttamatonta jota ei voi peruuttaa. Jos on paha olo niin ei kannata jäädä kotia yksin miettimään asioita kannattaa käydä esim kirjastossa, kavereiden luona, kaikissa tapahtumissa mitkä vähänkgin kiinnostaa ja innostaa, seurakunnissa on kivoja ihmisijä joiden kanssa voi jutella, maaseuduntukihenkilöiden kanssa voi jutella jne. kuunteletko musiikkia se on kiva harrastus, lauluissa on monesti paljon sanomaa kun niitä kuuntelee ajatuksella.
Elämä on muutenkin kauheen lyhyt niin yritetään nauttia siitä mahdollisimman paljon
vaikka ei se ole aina niin helppoa mut yritä löytää valosia puolia elämästä.
Reipasta ja valoisaa talvea sulle

On mulla ammatti apua ja oon kuunnellu musiikkia sun muuta, kavereita ei oikeestaan oo kun ei ne halua tämmöstä kaveria, on 2 kaveria joilla on kans ongelmia, adhd ja samanlaista muuta

Heippa
Hyvä kun vastasit takaisin ja jatka ja kirjoita ajatuksia tänne niin yritetään ees vähän ratkoa ongelmiasi niin helpottais sinun elämää??
Mut se on hyvä että on kaksi kaveria jolle voitte jutella asioita ja murheita niin se varmasti auttaa!!
Oletkos soittanut meille maaseuduntuki henkilöille?? meille voi soittaa ja kaikenlaisista asioita kertoa niin helpottaa varmasti?? kokeile ihan rohkeasti ?? vaikka alussa tuntuu varmaan vaikealta mut rohkeasti vaan soittamaan !!
Mitkäs asiat sinua mieltä painaa??
Mitäs muita harrastuksia sulla on??
Ja edelleen kun on paha olla niin älä jää kotia murehtimaan vaan lähde ihmisten ilmoille tai tee jotain josta mieli virkistyy.
Odottelen sulta jatko viestiä??
Voimia sulle paljon

Oon ollu psykiatrian polilla asiakkaana vuodesta 2006, kun ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa. Sillon määrättiin masennuslääke ja sitä söin sitten mutta ei siitä mitään hyötyä ollu, sen jälkeen vähitellen lisätty lääkkeitä, nykyään syön 16 pilleriä päivässä. Bentsoja, unilääkkeitä, psykoosi ja masennus lääkkeitä. Se on ollut hyvä että ei oo ollut kun 2 ps sairaanhoitajaa, ensimmäinen oli jotain 2 vuotta, sen jälkeen vaihtui.

Lääkäreitä on ollu vaikka kuinka joilla oon käyny, ja kriisi osastolla oon ollu ainakin 10-15 kertaa, yleensä sen jälkeen kun oon viiltäny ranteita tai muuten vaan on ollu paha olo. Tämä viiltäminen on yleensä kuitenkin ollu ahistuksen helpottamis keino, mutta kerran se oli lähellä lähteminen, ja kerran kun söin lääkkeitä niin paljon kun oli olin ensiavussa 6 tuntia tajuttomana ja heräsin jokin hengitysputki suussa.

Tuntuu vaan että oon väsyny tähän elämään, hoitoja on ollu vaikka kuinka. EEG kuvauksia 3 kertaa, magneettikuvaus mun päästä, sähköhoitoa...

Jos vielä jotain tästä elämästä niin yläasteella alkoi kiusaaminen, se oli 3 vuotta yhtä helvettiä, sillon oli ensimmäisen kerran itsemurha ajatuksia, olin jotain 12-13v. Ja sillon ei ollu vielä puhettakaan mistään masennuksesta yleisesti, päivät meni siihen että olin koulussa ja sen jälkeen olin pimeessä huoneessa lopun päivän ennen seuraavaa päivää.

Sitten kun menin töihin, polttoleikkaajaks pikku firmaan. Alko se ihan hyvin, mutta kun opin työn alko ylityöt, 3 viikon työt 2 viikossa ja kun ei ollut sillon mitään lääkkeitä niin se alko oli se lääke, sillon oli se ensimmäinen itsemurha yritys sillon 2006. Sori tämä taitaa mennä vähän sekavaks. Oli sillon muutenki itsetuhosta käyttäytymistä, autolla ajoin niin että ei paljo kiinnostanu kattoo muualle, ajo vaan. Kuorma-auton alle jäin melkein.

Sitten on ollu yks "kaveri" joka hakkas mun tyttökaveria joka oli sen kanssa, tämä tyttökaveri oli tosiaan kaveri, ei ollu seurustelua, tai välillä oli 🙂 Menin väliin ja siitä seuras että sain kivestä päähän, rappukäytävä oli kokonaan veressä sen jälkeen, se oli joku puukon terotuskivi jolla se löi. Siitä tuli sitte oikeus juttu, siinä oli 2 pahoinpitelyä, minä ja mun tyttökaveri, tapon yritys, kirveellä löi pari kertaa tätä päähän, ajoneuvon kuljettaminen ilman korttia ja päissään jne. jne. Sen jälkeen tämä tyyppi yritettiin tappaa josta muakin epäiltiin. Sai 4 vuotta lusia tästä. Ja nyt vähän yli viikko sitten kaveri kuoli, tämä joka yritettiin tappaa, oli parin metrin päässä kotoa, löi päänsä ja jäätyi lumihankeen ☹️

Ja sitten on tullu psykoottisia oireita, kuulen ääniä päässä, nään halluja ja nykyään en pysty nukkuun tai yleensäkään oleen ilman lääkkeitä, ja jos harrastuksista niin aikidoa koitin mutta ekalla kerralla murtu kylkiluu, sen jälkeen jonku aikaa pelattiin sulkapalloa ja se oli ihan hauskaa, sitten alottelin jousiammuntaa, sitten kaaduin pyörällä ja solisluu murtu🙂🙂 jonka jälkeen taas kylkiluu murtu.

Ja nyt tähän hetkeen sori jos on ollu sekavaa. Nyt on 2 kaveria, toisella on ad/hd, tuntenut tarhasta asti, ja toisella antisosiaalinen luonnehäiriö tuntenut jotain 10 vuotta, mulla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja psykoottinen masennus. Mutta eipä mua haittaa nää diagnoosit, parhaita kavereita kuitenkin

Nykyään tosiaan menee päin v****a, lääke koukussa ja en tiiä mitä seuraavaks. ehkä kuolema korjaa

Ja varmaan kukaan ei oo jaksanu lukea tätä...

moi
tiedän itse henkilöitä joil psykoosi, karua, monimutkasta, mieltä hajottavaa
täytyy löytää joku oma juttu johon uskoo, pakko uskoa johonkin.. sen tarvii jotta pienetkin todellisuuden hiveneet säilyis.. seuraava vaihe hoitooon hoitoon hoitoon, jos ei ensmäine eikä toine eikä kymmeneskään kerta ni sitten se kahdeskymmenes kerta. ÄLÄ jää yksin, tuollaisessa tilanteessa kuulostaakin uskomattomalta, että kykenet edes puhumaan vielä ja uskot tähän tosiasiaan, että auttavia tahoja oikeasti on olemassa.
Todella monimutkaisia asioita, mutta apua löytyy, monia ihmisiä tiedän ketkä ovat selvinneet..pitkäkestoista, mutta älä luovuta vaikka todellisuus hajoaa käsiin..

En osaa auttaa mutta en voi kun toivottaa paljon tsemppiä ja voimia, usko siihen kuka itse olet!