Kerronpa teille kokemuksesta, jonka koin…

Noin parikymppisenä muutin ulkomaille ja minusta tuli huumeiden satunnaiskäyttäjä. Aina oon pelänny huumeita, mutta eipä tuo käyttöä estänyt. No ei siinä menny sit aikaakaan, kun päälle iski psykoosi. No se tietysti alkoi pienillä oireilla, jotka sitten menivät niin hälyttäviks että pakko oli tulla Suomeen ja hakee apua. Psykoosissa koko ajan tiesin, että joku on tosi pahasti vialla. Tiesin olevani sairas. Nimen sairaudelle sain vasta, kun olin ollut jonkun aikaa suljetulla osastolla. Alkuaika sairaalassa oli niin tuskaista, että… Ja oli se kyllä koko ajan yhtä tuskaa, kunnes aloin hieman toipua. Ja se vei aikaa…

No mutta tuosta tapahtumasta alkaa olemaan useita vuosia. Ja tähän asti se on ollut järistyttävin kokemus ikinä. En vieläkään ole toipunut täysin. Minulla on sairaudestani niin paljon kysymyksiä , joihin en koskaan tule saamaan vastauksia. Tiedän, että huumeet laukaisi psykoosin. Ilman niitä en varmaankaan olisi ikinä sairastunut tai mistä minä tiedän… Olen herkkä taiteilijasielu, joka etsii omaa tapaansa elää tässä kaaosmaisessa maailmassa. Elämän pohdiskelu on mieliharrastuksiani.

Sain paljon psykoosin kokemisesta. Elämä ei enää pelota niin paljon. Otan kaiken paljon rennommin nykyään, hyvässä ja pahassa. Olen paljon sosiaalisempi ja haluni ymmärtää muita menee joskus vähän yli. Mutta sen olen tajunnut miten tärkeitä ovat perhe ja ystävät. Muut ihmiset yleensäkin. Pidän paljon yksin olemisesta, mutta vietän paljon enemmän aikaa muiden ihmisten seurassa kuin ennen. Läheisimmät ystäväni (ja tietysti perhe) tietävät historiani. Olen aika avoimesti siitä kertonut kyllä ihmisille, ehkä liiankin avoimesti. Pidän rakkautta tärkeimpänä asiana maailmassa. Sellaista rakkautta kaikkeen elävään. Muistuttelen sitä itselleni aina kun pahat ajat ovat edessä. Vaikka se olisi kuinka vaikea uskoa niin elämässä käy aina parhain päin. Ja yleensä vasta pitkän ajan päästä pystyy hahmottamaan miten joku kokemus on vaikuttanut. Kokonaiskuvan hahmottaa kaukaa.

Halusin vaan jakaa tämän tarinan. Kommentteja, kysymyksiä ja erilaisia muita tarinoita saa heittää!

Kaikille hyvää vointia!

P.S. Elämässä ei voi käydä mitään pahempaa, kuin että kuolee. Eikä sekään välttämättä ole niin paha asia…😉