Mä en oo ennen kirjottanut tänne keskusteluryhmiin, mutta nyt ajattelin koittaa. Elämäni muuttui täysin tämän vuoden alussa kun rupesin tappelemaan äitini uuden miesystävän kanssa(he on kihloissa). Melkein kaikesta jopa jo leikistä tulee riitaa. Mulla on nykyään kotona on paha olla ja välillä vituttaa ja ottaa päähän oikeen kunnolla.
Siis nyt olen kuukauden sisällä menossa psykologille ja haluisin tietää mitä ne kysyy ensimmäisenä?? En osaa kertoa mikä mulla on hätänä muutakun sen että kotona on paha olla. En tiedä uskallanko puhua psykologille!! Tartteeko mun pelätä sitä ihmistä?? Kuten huomaatte mulla on myös välillä huono itsetunto!! En luota itseeni!!!
Joten voisiko joku joka on psykologilla käynyt kertoa, mitä se kysyy ensimmäisenä?? Tai miten se alottaa sen juttelun?? Toivon suunnattomasti , että edes joku vastaa sillä mä todellakin haluan vastauksen tähän typerältä tuntuvaan kysymykseeni!!! Uskallanko puhua sille ihmiselle vaikka tiedän, että se yrittää auttaa mua!!! ☹️ en tiedä mitä mun pitäis siellä puhua!!! Muutakun ongelmistani!!
Jos joku voisi kertoa ekasta kerrasta psykologilla?!?!?!?!?! Vaikka tää ei tunnu kauhean tärkeältä, mutta mulle tää on tosi tärkeää!!!
Kyllähän siellä kuoressa ainakin pysyy hyvin turvassa toisilta, muttei välttämättä itseltään. Minä olen ainakin itseni pahin vihollinen.
Vaikken haluais myöntää, niin kyllä mä kuitenkin tarvitsen toisia ihmisiä.
Oli joskus suuria vaikeuksia hyväksyä se asia...
Nyt taitaa jo mennä ohi aiheen.
nii miten sen ny ottaa.. mut en tajuu miks mua aina syytetää et oon muka ahdistelija ym. ku kerta jos sanotaan et on kaveri sätissä nii miks sit aina pitää valehdella tollai? ja sit nää on ihmeellisii ku eka sanotaan et muka 15v seurustelee 25v kans, eihän sil oo välii onks ne uskovaisii. ku kai se ny tajuu et se on AIKUINEN mies. ja toinen laps. ja mä en tajuu miks sen kaveriki sit huutaa et muka sen takii poisti sen profiilin ku kerta oon sanonu sille jotain. itehän se rupes huutaa siitä ku sanoin et erosin kirkosta. mä en oo uskovainen, eikä musta koskaan tuu sellasta. ja inhoon niitä henkeen ja vereen kuten vähemmistöön kuuluvia myös.. tää meni todella oftopikkii mut anteeks, puran vaa sydäntä ja vihaa tänne. kai se on laillista? jos ei nii pistäkää sit vankilaan ei kiinnosta ny!!! 😠
Mä jouduin käymään psykologilla sen vuoksi, kun vanhempani erosivat ja koska minulla on täämä "aivovamma".
Eka kävin sen psykologin kaa piirreltiin ja loppujenlopuksi kävin siellä vain sen takia kun siellä olli tietokone, kotona ei. Sairasta?
Kun saimme kotiin hommattua tietokoneen myös nämä psykologin käynnit jäivät. Karkailin psykologin luota isäni luo töihin.
Nyt, kun asun eri paikkakunnalla kun tämä psykologi on ja minulla on uusi psykologi, niin olen joskus huvikseen tämän psykologin luona käynyt, kun olen ollut käymässä isäni luona.
En tiedä mitä tällä viestilläni ajan takaa, mutta kaipa tämä luettavaksi kelpaa jos joku on lukeakseen...
no munki viesti meni vähä ohi, sori!! mut tota en kyllä tajua.. no mulla kun ei oo ollu isukkia, joten tälläne ruma, tyhmä äpärä on kasvanu. 😭 jonkulainen äiti sentään on.. mitään viksua en osaa tohon sanoa.
psykologille kannattaa hakeutua,
aikaahan siinä menee,
että luottamus saavutetaan
ja että varsinainen terapia alkaa.
alussahan lähinnä tunnustellaan ja katsotaan,
että voiko tohon toiseen luottaa ja voinko sille puhua elämästäni.
kovasti toivottelen voimia.
*varovainen halaus*