Poikaystävä ei ymmärrä masennusta
Minulla on siis lähes varmasti masennus, jonka vihdoinkin myönsin poikaystävälleni pari päivää sitten. Tuli tosi helpottunut olo, kun sai jakaa sen tiedon, vaikkei olisi uskonut. Suhteemme oli aika rappiossa, ja ajattelin että kun hän tietää taustalla olevan sairauden, vomme käsitellä yhdessä ongelmamme järkevästi.
Varjopuoli paljastui tänään, kun tajusin ettei poikaystäväni ymmärrä yhtään miten laaja-alaisesti masennus vaikuttaa kaikkeen ajatteluun. Minulle tuli huono olo pikku jutusta, kun hän lupasi äitilleen tehdä asian tiettyyn aikaan, kuitenkin tietäen ettei jaksa nousta sitä silloin tekemään. Tuli vaan mieleen että hän tekee tyhjiä lupauksia minullekkin. Patistin häntä tekemään asian kun se piti ja ärräpäitä ja haukkuja alkoi lentämään, ihan kun en olisi juuri kertonut että olen mieleltäni sairas ja tosi epävakaalla pohjalla. Vajosin tästä taas syvään masennusoloon, etenkin kun hän väitti, että vapinani kun koitan pidättää itkua on vain huomion hakemista. Kun muistutin masennuksesta, hän sanoi että ”ei se nyt tähän voi vaikuttaa”.Hän suuttui siitä että puutuin hänen asioihinsa ja vei minut kotiin, jossa jäin yksin ulos istumaan kamojen kanssa. Itkin koko automatkan, mutta olen jo parisuhteemme aikana itkenyt niin paljon etten usko sen enää vaikuttavan häneen. Tiedän ylireagoivani pikkujuttuihin, mutta en ihan oikeesti voi sille mitään ☹️
Miten ihmeessä saan poikaystävän ymmärtämään, että tämä on SAIRAUS? Eikä mikään epätoivoinen huomionhakutapa? Hän sanoi olevansa valmis tukemaan ja auttamaan minua tämän yli, yhdessä selvitään. Ei todellakaan tälläi, että haukutaan heti kun vähän kiukuttaa. Miten saan tehtyä ilman riitoja selväksi, että tämä ei tule olemaan helppoa ja rauhallisuus ja ymmärtäväisyys on valttia, tilanteessa kuin tilanteessa? Tajuan ettei hän ymmärrä masentuneen ajattelutapaa, mutta haukut nyt ainakin masentavat entisestään, ja pelottaa mitä teen seuraavalla kerralla kun hän jättää yksin kun olo on pahimmillaan. Tarvitsen aikaa ja tukea. Tuntuu ettei ole mitään pohjaa, minkä avulla selvitä sairaudesta, kun poikaytäväni on niin ailahteleva eikä yhtään turvallisen oloinen. Miten selitän hänelle masennukseni syvyyden?
😯🗯️
Moi,
Olit tosi rohkea kun uskalsit kertoa poikaystävällesi masennuksesta. Se tuntuu varmasti pahalta, kun omia tunteita vähätellään, puhumattakaan masennustilasta. Itkeminen tai asioiden kokeminen tunteella ei välttämättä ole ylireagointia, se voi hyvin olla myös sun tapa kokea asioita.
Kerroitko hänelle vain olevasi masentunut, vai puhuitko asiasta enemmänkin? Mielestäni asioista keskusteleminen rauhassa olisi yksi keino tehdä masennuksen ydin selväksi riitelemättä. Se olisi tosiaan ihan paikallaan, että keskustelu olisi rauhallinen eikä riitaisa. Oletko hakenut apua masennukseesi? Olet oikeassa sanoessasi, että tarvitset aikaa ja tukea. Apua on saatavilla ja sulla on oikeus sitä saada.
Tsemppiä! 🙂
Kiitos villikettu vastaamisesta :3
Ei kyllä paljoa puhuttu masennuksesta, vois olla hyvä idea keskustella siitä enemmän. Poikaystävä kun tuntuu ajattelevan, että se on jotenkin oma valinta tai ainakin itse altistaa sille itsensä. Masennus johtuu kai siitä, että minua on petetty tosi törkeästi ja lisäksi siitä valehdeltiin yli puoli vuotta. Vasta kun selvitin totuuden aloin reagoimaan kaikkeen ikävään itkemällä, ennen sitä en itkenyt melkein ikinä, joten ei se mun oma luonnollinen tapani kokea asioita ole alunperin ollut :/
Niin ja kyselin täältä tukinetistä että mistä (köyhä) opiskelija saa apua masennukseen, ja menen heti käymään kun tukihenkilö vastaa 🙂
Hei,
Voin helposti ymmärtää teitä molempia. Poikaystäväsi on vaikea käsittää tilannettasi, mutta se ei missään nimessä oikeuta häntä käyttäytymään ikävästi sua kohtaan. Tiedän liiankin hyvin, miten vaikeaa on yrittää selittää huonovointisena mielen liikkeitä ja tuntemuksia ihmiselle, joka on itse terve. Se vaatii valtavia ponnisteluja, ja kaikelle ei tahdo edes löytyä sanoja.
Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa, että olisi varmasti tosi hyvä, jos voisitte puhua masennuksestasi enemmän. Kerrot, että olet ilmeisesti saamassa apua. Oletko ajatellut, että voisit ottaa poikaystäväsi mukaan ammattiauttajalle?
Oma poikaystäväni oli mukana terapiassani, ja hän kuvasi käyntiään psykologini luona helpottavana ja selkeyttävänä. Kun mukana on kolmas osapuoli, joka voi sanoittaa tilannettasi ja tunteitasi poikaystävällesi, hänen on helpompaa ymmärtää myös sinua. Voisin kuvitella, että se auttaa teitä lähemmäksi toisianne. Ainakin mun parisuhteeni lujittui entisestään.
Voimia päiviisi 🙂
kiitos ibislintu!
Olen palannut nyt urheilureissulta ja menen kriisikeskukseen hakemaan apua heti, kun tervehdyn flunssasta. Ajattelin mennä ensin yksin katsomaan millaista siellä on, ja sitten seuraavalla kerralla varmaan ottaa poikaystävän mukaan. Piristää kovasti kuulla että semmoinen on auttanut jotain muuta, alkaa tuntua siltä että vaihtoehdot hupenee silmissä. Pettymys kun mikään ei muuttunut masennuksen kertomisen jälkeen oli tosi kova ja nytkin tekee välillä mieli luovuttaa kokonaan. Ehkä tämä vihdoinkin tuo vähän lohtua. Vähän pelottaa puhua tuntemattomalle syvällisistä asioista mutta enköhän selviä 🙂