Pitkään jatkunut masennus
Hei! Olen 14 vuotias tyttö ja olen tuntenut itseni masentuneeksi jo reilun vuoden ajan. Olen myös viillellyt satunnaisesti. Olen helposti stressaantuvaa tyyppiä ja arkena olen kokoajan ahdistunut ja väsynyt. Olen puhunut vanhemmilleni ahdistuksesta, mutta he eivät tunnu ottavan sitä vakavasti. Nyt tuntuu, että viimeviikojen aikana olo on pahentunut huomattavasti ja tiedän, että keskustelu jonkun ammattilaisen kanssa voisi auttaa. En vain tiedä miten kertoisin vanhemmilleni. Varsinkin äitini kanssa olen tosi läheinen ja voimme puhua lähes kaikesta mutten silti tiedä miten kertoisin tai mitä sanoisin. Äitini näki kerran viiltelyhaavani ja ilmeisesti säikähti ja sen takia huusi minulle ja uhkasi lähettää psykiatrille. Haluaisin kyllä puhua vaikka psykiatrille, mutta äitini suhtautuminen pelottaa, jos ja kun hän ajattelee voisansa uhkailla minua psykiatrilla. Tästä on kyllä jo aikaa. Kavereita minulla ei paljoa ole, kun olen perusluonteeltani introvertti ja masennuksen aikaan varsinkaan en ole jaksanut kenenkään kanssa olla tekemisissä. Mitä siis kannattaisi tehdä/miten voisin puhua vanhemmille? -help me
Mulla oli samassa iässä samanlaisia ongelmia.
En ole paras sanomaan mitä sanoa vanhemmille, mutta osaan vähän ohjata sua hakemaan apua.
Koska koulut alkaa taas ihan pian, suosittelisin sieltä kautta pyytämään ensin apua.
Puhu rohkeasti opellesi tai mene terkkarille ja puhut tilanteesta. Mä en oo täysin varma että onko joka koulussa koulupsykologia tai kuraattoria (käsittääkseni suurimmaksi osaksi on), joten jos on, ope tai terkkari ohjaa sinut sinne. Siellä voi puhua vapaasti ongelmistasi ammatti-ihmisen kanssa 🙂
Jos ei oo koulupsykologia tai kuraattoria, niin ne varmasti hakee apua jostain muualta, luultavasti saat ajan tällöin nuorten psykiatrille.
Myös sitten kun koulupsykologin tai kuraattorin mielestä hyötyisit enemmän psykiatri-käynnistä, he ottavat yhteyttä nuorten psykiatriin ja pyytää aikaa sulle. Vanhempien ei tarvitse tehdä mitään.