Perhe pilasi elämäni?
Kerron nyt tilanteeni perinpohjin.
Perheeseeni kuuluu isä, äiti (jotka ovat kyllä nyt eronnut), 2 vuotta vanhempi sisko, 2 vuotta nuorempi sisko, 4 vuotta nuorempi pikkuveli ja 6 vuotta nuorempi veli.
Turvakodeissa oli käyty äitini kanssa useasti (isää karkuun en tiennyt miksi) silti vanhempani ovat aina palannut yhteen.
Aloitanpa kertomisen vuodesta 2006. Oltiin juuri muutettu omakotitaloon. Isäni oli menossa työmatkalle. Äitini hoitasi perhettäni vähän aikaa. Aikaisemminkin oli minulla ollut paha olo, mutta nyt uhkasin äitiäni vakavasti itsemurhalla. Jouduin n. kk laitokseen josta minut todettiin terveeksi.
Vanhempani alkoivat riidellä ja kerran, kun heräsin yöllä heidän riitelyyn sain huudot niskaani. Isäni alkoi pitää minua ’terapeuttinaan’.
Olikohan vuosi 2008, kun äitini muutti pois ja otti lapset mukaansa (Isäni oli taas työmatkoilla). Yövyimme hänen yksiössään 1 yön ja sieltä suoraan lastenkotiin. Lastenkodissa piti olla vain viikonloppu, koska isäni palaisi silloin kotiin.
Sainpa sitten matkalla lastenkotiin soiton isältäni jossa hän kertoi, ettei enää kinä haluaisi lapsiaan nähdä tmv. (Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen perätön uhkaus näitä on tullut monia näiden lyhyiden vuosien varella).
Lastenkodissa olo viivästyi ja viivästyi siinä välissä vanhempani erosivat. Kun viimein pääsin isäni kotiin (toiveesta sisarukset tuli kans) oli lastenkodissa viivytty 1,5 vuotta.
Lähiaikoina on ruvennut mietityttämään, miksi halusin tänne isäni luo. Tällä hetkellä isäni ei ole työkunnossa ja olen vahvasti miettinyt onko hän sossupummi.
Eräänä päivänä, kun tapasin äitiäni luin parit paperit.
Omaisuuden ositus oli tehty, silti isäni sanoi että äitini kusetti häneltä tavaroita ja oli hänelle velkaa.
Ennen erästä turvakoti reissua siskoni oli kertonut että oli nähnyt isäni kuristavan äitiäni. Lisäksi poliiseja tulee yleensä enemmän kuin yksi auto jos on poliisi kutsuttu isäni takia. (Kuulemma on pahoinpidellyt monia)
En tiedä mihin uskoa, koska vanhempani puhuvat ihan vastakkain.
Esim. Isäni kertoi aivovammaisen äitini uhonneen oikeudelle, että jos kaikki ei mene kuten hän tahtoo. Hän haastaa oikeuden oikeuteen vammaisten syrjinnästä (ei toki ole sekavaa).
Itsemurhaa olen harkinnut jo vakavasti ja tyhmänä tyttönä yritin niitä yliannostuksella isäni verenpaine lääkkeitä. Oksensin ne kuitenkin ulos ja niin… REidet ovat täynnä viiltelyjälkiä.
Nykyisin minulla ammattilaisten mukaan ’terveellä’ lapsella on kausia jolloin olen surullinen ja raivoissani ja kausia jolloin en tunne mitään (molempina kausina kyllä joskus pinnalla on ilo esim. kavereiden kanssa, kun ei tarvitse mitään miettiä).
Esimerkki raivoisasta kaudestani olin ottanut puukon mukaan kouluun, olin valmistautunut tappamaan erään oppilaan, mutta hän ei tullut kouluun…
Viime kuukautena join itseni ensimmäisen kerran känniin. Koulu arvosanat ovat laskenut 9 ja 10, 6 ja 7.
Ärsyttää eniten se että isäni ei välitä. Hän ei ole määrännyt sääntöjä. Ainoastaan jos huutaa tai tappelee hän menee väliin ’JOS ETTE LOPETA LYÖN TEITÄ’.
Ei hän kuitenkaan ikinä lyö.
Nykyisin vihaan kaikkia juhlaperinteitäkin, koska esim. viime jouluna sisarukseni saivat isältäni joulun toivotukset ja jokainen about 100 lahjoja. Entä minä en saanut edes hyvän joulun toivotusta. Oisin ees halunnu et faija maksaa velat takas mut ei…
Kaiken maailman terapiat ahidtaa ja näi…
Sori tää tekstin sekavuus ja epäselkeys ko oon vaa 14v tyttö.
Osa jutuista mitä piti mainita vrmaa unohtu ja teksti on muotoiltu tönkösti ko pari kertaa vaihoin lauseen rakennetta. Syytän itteeni vanhempien erosta ja näi…
Ja kyll’ oli pakko avautuu
Hei!
Kirjoituksesi järkytti minua erityisesti siksi että olet vielä lapsi, vasta 14 vuotias. En ymmärrä miksi isäsi käyttäytyy noin mutta kyllä hän sinusta välittää. Jos hän uhkailee lyödä mutta ei kuitenkaan lyö, niin hän todella pitää lapsistaan mutta hänellä itsellään on suuria ongelmia jotka sitten purkautuvat tuolla tavalla. Jos isäsi on ollut ennen ihan normaalisti työelämässä ja nyt ei ole, niin hän todennäköisesti sairastaa masennusta, ainakin oireet tuntuis siltä, eikä se tarkoita että hän olisi sosiaalipummi. En kyllä tiedä miten isääsi voisi auttaa, eikä sen pohtiminen ole sinunkaan asiasi.Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä koulusi terveydenhoitajaan tai johonkin muuhun viranomaisiin,esim. sosiaalitoimistoon ja kertoa kotioloistasi.
Siis asutteko te kaikki lapset isän luona, sinullahan on pienempiä sisaruksia, miten he pärjäilevät. Millainen suhde sinulla on äitisi kanssa ja onko hän vakavasti sairas. Se on kuitenkin hyvä että sinulla on ystäviä. Mutta alakuloisuus joskus on normaalia elämässä, kunhan sitten on välillä ilojakin, kuten kerroit. Sinä varmasti oletkin terve nuori, mutta kotielämä on vaikeaa ja se rasittaa sinua. Mutta vanhempiesi ero ei ole sinun eikä sisarustesi, ei naapureiden, ei sukulaisten ei kenenkään muun kuin heidän kahden oma syynsä, jos siitä ylipäätään voi ketään syyttää. He vain ei sopineet yhteen.
Ja jos ystävät tekevät sinut iloiseksi, tapaa heitä usein. Hyvää kesää sinulle, yritä nauttia kesälomasta.
Hei!
Surullista luettavaa tarinasi. Oletkos ajatellut sijaiskoti-vaihtoehtoa. Sosiaalitoimen
kautta sitä varmaan voisi kysellä. Mene ihmeessä paikkakuntasi sosiaalitoimistoon kenen luo tahansa ja kysy neuvoja. Ajattelen tuon sijaiskotivaihdon hyvänä, siellä saisit
levätä ja saisit rakkautta ja hyvää hoitoa. Asiasi alkaisivat menemään hyvään suuntaan ja saisit kaikki ikävät kokemuksesi pois mielestäsi. Koskaanhan ne eivät sieltä varmaan pois kokonaan katoa mutta muuta neuvoa sinulle en osaa antaa. Tunnen yhden hyvän sijaisäidin ja tiedän että hänen kodistaan on monta ihanaa teiniä (kuten sinäkin) saanut paremmat eväät elämäänsä. Voimia ja jaksamista sinulle sekä hyviä ratkaisuja. Rukoilen puolestasi 🙂👍