Hei sin-sa!

Mietit kotoa pois muuttamista masennuksen ja huonojen kotiolojen takia. Minä muutin aikoinani pois kotoa juuri siksi, että siellä oli paha ja turvaton olo. Olin silloin 20-vuotias. En ymmärrä mikä pidätteli minua "kotona" niin kauan. Lopulta olin henkisesti aivan loppu ja tajusin, että on lähdettävä nyt jos haluan selvitä hengissä. En ole käynyt vanhempieni luona sen jälkeen kun muutin eli kymmeneen vuoteen.

En tiedä minkä ikäinen olet tai tarkemmin mitä kotonasi tapahtuu, mutta kannustan sinua ottamaan selvää eri vaihtoehdoista. Käy vaikka juttelemassa kouluterkkarin tai kuraattorin luona tai jos sinulla on joku hoitava taho. Joissain kaupungeissa nuorille on olemassa tukiasuntoja, jos tuntuu ettei ihan vielä pärjää kokonaan omillaan.

Minä olisin halunnut pois lapsuudenkodistani jo hyvin nuorena ja päätin, että lähden viimeistään kun täytän 18, silloin kukaan ei voi minua enää estää. Olin kuitenkin niin jumissa enkä osannut tehdä mitään. Kaikki vähät voimat menivät opiskeluun ja päivittäiseen jaksamiseen. Koko ajan sai elää pelossa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ole sinä rohkea ja lähde ajoissa. Sinulla on vielä hyvä elämä edessä, usko pois, mutta tarvitset siihen turvallisen ympäristön. Omassa kodissa asuminen tuo vastuuta ja voi viedä voimiakin, mutta siellä saa ainakin olla turvassa ja rauhassa. Saa luoda sellaisen ympäristön kun itse tarvitsee ja haluaa. Joulunkin vietän pääasiassa yksin kissojen kanssa, mutta se on minun uusi oma perinteeni.

Paljon voimia sinulle sin-sa! Muista, että sinulla on oikeus saada apua, älä jää yksin asioiden kanssa.

Itse muutin kotoa pois juurikin ahdistuksen ja masennuksen takia, olo parani joksikin aikaa mutta sitten aloin syrjäytyä joka taas huononsi tilannetta, mutta olen silti tyytyväinen päätökseeni muuttaa pois kotoa.

Rahatilanne tulee ottaa huomioon, mutta jos lähialueellasi on jokin vuokra-asuntojen tarjoaja joka tukee erityisesti nuoria on omillaan eläminen paljon helpompaa jos voi sopia vuokranantajan kanssa myöhästyvistä vuokrista. Itselläni ei ollut koskaan oikeastaan rahaa kun asuin vanhempieni luona, joten rahatilanne vain parani, vaikkakin näki nälkää useamman kuukauden. Tulevaisuuden rahatilanteen epävarmuus on toki masentava seikka, mutta en mistään hinnasta muuttaisi takaisin vanhempieni luo.

En oikein muista millaisia joulut olivat kun asuin vanhempien luona, mutta nyt yksin asuessa joulu on lähinnä aikaa milloin kaikki tutut hääräävät omien kuvioidensa parissa eikä oikeastaan ole muuta tekemistä kuin nukkuminen ja päihtyminen. Suosittelen kuitenkin omilleen muuttoa, entiset ongelmat "vaihtuvat" helpommin korjattaviin ongelmiin.

Tarvitsisin oikeasti sitä omaa rauhaa. Kotona on kyllä helppo olla kun äiti on poissa, silloin ei tule mitään riitoja. En ole koskaan ollut hankala lapsi, mutta erimielisyytenä mun ja äidin välillä on aina ollut se, että minun mielestäni maine ei ole lainkaaan tärkeä kunhan vain elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Äitini taas ei muusta välitä kuin rahasta ja siitä, mitä muut ajattelevat.
On tosi vaikea tehdä isoja päätöksiä, kuten että muuttaisi pois kotoa...

Pelkään, miten mää oikeen kestän tän. Ja vielä yksin.
Tarttisin jonkun rinnalle tukemaan.
Pelottaa. Oksettaa.
Pientä helpotusta tuo se et saan olla koneella ja jutella ihmisille.
Rauhottavatki alkaa loppua.

Miten joulu meni? Minulla ihan hyvin, ei ollut mitään kauheaa ahdistusta, väsymystä vain.
Voimia!

Mulla oli aikas kaamee joulu.
Panikoin, ahisti. Hengittäminen meni vaikeeks.
Ja näin äiteen naamalta miten se huomas mun pettymyksen lahjoihin. Turhaa krääsää!! Ja kaikennäköstä mitä mul jo oli. oisin halunnu sitä rahaa.
*huoh*
Hienoa sin-sa et sul oli paree joulu! 🙂👍

Minäkin toivon rahaa lahjaksi, ja kaikkee krääsää aina tulee. Kyllä mä aina olen ihan tarpeeks rahaa saanu, mutta mieluummin haluisin, et vanhemmat maksaa mun terapian kuin ostaa jotain krääsää... Kyllä ne tavaraa voi ostaa mielin määrin, mutta mun lääkkeisiin ja terapiaan ei anneta rahaa... Meillä maine on tärkein, siksi haluan muuttaa pois...