Pelot ja ajatusten hallinta
Moikka.
Haluaisin ensin sanoa tsemppiä kaikille, jotka kärsivät vaikeista elämäntilanteista. Vaikka elämä kuinka pahalta näyttää, joskus se aurinkokin paistaa. Koskaan ei saa luovuttaa, vaikka mikä olisi. Ja puhuminen auttaa <3
Itse olen mennyt vuoristorataa parivuotta. On ollut läheisen sairastumista ja epäonnistumisia ja huonoja aikoja kaikin puolin. Olen opiskellut, enkä ole saanut työtä. Olen ottanut lainaa ja elän nyttenkin kädestä suuhun. Olen kuitenkin onnistunut saavuttamaan yhden haaveen, ja elämä soljuu hyvin eteenpäin.
Halusin kuitenkin tulla puhumaan peloista. Omista peloistani. Olen terapiassa oppinut, että ihmisellä on paljon ajatuksia, ja niitä pitää oppia hallitsemaan. Jotenkin se tieto helpottaa.
Minulla on kuitenkin tapana (nykyään vähemmän) saada ”aavistuksia” eri asioista. Tätä en ole koskaan uskaltanut sanoa ääneen, mutta pelkään että kuolen nuorena. Pelkään järjettömästi sitä, että sairastun tai joku minun läheinen sairastuu. Kuoleman pelko on aivan järjetön ja pari vuotta sitten läheinen sairastui, mutta selvisi siitä. Taistelua on, mutta silti.
En osaa ohjelmoida ajatuksiani. Joskus kun saan aavistuksen, tai vaikkapa jossain ohjelmassa jollain on syöpä, pelkään että se on ”merkki” siitä että minullakin on. Tämä alkoi, kun olin pieni. Katsoin salkkareita, siinä se Miia kuoli aivosyöpään. Pelkään että itsekin saan, ja ainakun minulla on jotain oireita, pelkään että on syöpä.
Kuitenkin päällimmäinen pelko on, että kuolen nuorena.
missä menee raja, milloin pelot on normaaleja? Noita ajatuksia tulee ja menee. Olen kauhea kontrollifriikki, josta yritän päästä eroon. Mietin kauheasti kaikkea ja takerrun pieniin asioihin enkä päästä irti (koska pelkään että jos päästän irti ja unohdan, niin käy minulle uudestaan)
Aloitin kaksi vuotta sitten terapian (akuutti – sairaanhoitajalle juttelen)
Teen kyllä asioita mutta tuntuu että mielessäni se ei riitä.
Olen oppinut puhumaan kaikesta ja pidän huolta itsestäni.
Pelkään myös, että jos nyt kerron että olen onnellinen, se kääntyy mua vastaan ja kaikki menee päin honkia. Onko muilla pelkoja?
Yllättävän vaikea kirjoittaa tähän hyvää vastausta, mutta halusin vain sanoa, että pystyn samaistumaan pelkoosi sairaudesta.
Olin ennen todella peloissani, että minulla on diabetes ja kävin obsessiivisesti verikokeissa. Vähän ajan kuluttua en kuitenkaan jaksanut tarkastaa veriarvojani sillä ne olivat aina normaalit ja vihaan neuloja 🙂.
Onko sinulle annettu mitään diagnoosia pelkojesi suhteen? Auttaisi varmaan tietää ovatko pelkosi syy (fobia) vai seuraus (OCD/ahdistus).
Joo siis en ole koskaan osanut ääneen tuota sanoa. Mitenkäpä voisi? Kuulostaa aivan kauhealta.
En tiedä mistä johtuu, pitänee mennä juttelemaan jollekkin.
Pelkään myös sitä, että jos ääneen sanon se toteutuu.
Huomasin että tänään väsyneenä tuli näitä ajatuksia. Siis, juttelin töissä erään mummon kanssa joka sanoi, että häneltä on mies kuollu ja poika. Ajattelin heti että tämä on joku merkki. Sitten TV: ohjelmassa puhuttiin kuolemasta.
Nämä unohtuvat nopeasti, mutta näitä tulee usein.
En tiedä mikä on turha pelko ja mikä varoittava aavistus..
Mitä mä teen?
Kirjoittaminen ainakin auttaa. 🙂
Ihmismieli on niin erikoinen, että se pystyy tekemään tyhjästäkin fyysisiä oireita. Vaikka olisitkin kunnossa niin pelkkä aavistus saattaa luoda jotain oireita.
Minulle opetettiin ryhmäterapiassa juuri peloista puhumista ja niiden kohtaamista. Siihen tarvitsee todella paljon rohkeutta. Se että kerroin kymmenelle muulle henkilölle omasta elämästäni ja peloistani sekä oireistani oli jotenkin pelottava, mutta vapauttava kokemus. Kukaan ei edes katsonut kieroon 🙂.
Terapiassa myös opeteltiin altistamista peloille. Aloitettiin jostain pienestä asiasta ja sitten siirryttiin isompaan.
Ehkä sinun tapauksessa voisi aloittaa vaikka siitä äänen puhumisesta. Kerro asiasta jollekkin ja katso mitä tapahtuu. Ehkä todellisuudessa tiedätkin, että mitään ei tapahtu mutta silti epäilys on suuri, joka saa sinut välttämään puhumista asiasta.
Kirjoittamisesta on enää pieni askel äänen sanomiseen 😉.
Täällä myös yksi joka pelkää sairauksia. Pienikin vaiva saa mut yleensä pelkäämään pahinta ☹️
Moi! Täällä myös yksi sairauksia/sairastumista pelkäävä...
Juuri tuo "merkkien" tarkkailu on myös minulle tuttua. Myös esimerkiksi jos mulla on hartiat jumissa ja se kipu heijastuu rintakehän puolelle, tulee sellainen pelko, et mulla ois joku sydäntauti. Myös mahakipu saa pelkäämään vaikka mitä sisäelimiin kohdistuvia sairauksia. Pieni haava sormessa aiheuttaa sen, että pelkään sen tulehtumista ja sormen amputoimista. Kipu vatsan oikealla tai vasemmalla puolella aiheuttaa pelon umpisuolentulehduksesta. Se on yksi yleisimmistä peloista.
Nämä asiat tuntuu nyt jotenki tosi tyhmiltä, kun kirjoitin ne tähän, mut jos täältä sais vaikka tukea tähän
😑❓
Samoja pelkoja itelläkin ja nyt ehkä eniten joku vatsasairaus... Tiedän itekkin että olen tosi stressaava ihminen ja sitten se stressikin aiheuttaa kaikenlaisia oireita ja siitä se oravanpyörä alkaakin noitten pelkojen kanssa😭
Olisi vaan niin mukava olla ees päivän pelkäämättä jotain sairautta kun koko ajan jotakin vaivaa pelkään ja usein se pelättävä sairauskin voi vaihtua useamman kerran päivän aikana.🤔
Itse pelkään koko ajan, että joudun olemaan entisen vihamieheni kanssa tekemisissä. Nyt yrittää sovintoa puoli väkisin. Rasittavaa. Toisaalta ymmärrän, että haluaa muuttua, mutta tuntuu aikamoiselta loukkaukselta itselle tuommoinen. Pelkään koko ajan, omaa tulevaisuuttani, jos minulla menisi hyvin eivät luultavasti haluaisi olla tekemisissä. Kannustavia sanoja tarvittaisiin. Mietin koko ajan tätä. En jaksa enää.
Itse mietin miten pystyn hallitsemaan itseni ja tunteeni. Koko ajan tulee tunteita, joita on vaikea hallita, joskus unohdun mietiskelemään pitkäksi aikaa vain jotain tiettyä tunnetta. Laiskuutta?
Kiitos vastauksista.
Joo, kirjoitan ylös ja olen huomannut, että on just vaikea sanoa ääneen että on onnellinen ja hyvää on tapahtunut, kun jotain tapahtuu. Minun elämässäni on todella hyvä vaihe menossa, ja mielessäni kokoajan pelkään.
Olen huomannut, että en osaa olla onnellinen. Kun ajattelin, että kaikki on mahtavasti, ja mikään ei mene pieleen, tulee juuri noita ihme kuoleman pelkoja ja muita. Sit kun ajattelin, että ei mun elämä ole täydellistä (niinkuin ei olekkaan, isäni on edelleen sairas) niin kaikki on ok.
Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Sain harkkapaikan ja mahtavan kämpän. Yksi pelko liittyy siihen kämppään. Kun katson sitä pohjapiirrosta, musta tuntuu että siellä tulee tapahtumaan jotain pahaa. Mä kuulostan ihan hullulta, mutta kerrompa nyt ajatukset ääneen.
Aina kun ajattelen sitä kämppää, tai sitä vuokrafirmaa, mietin et täs jokin mättää ja pahasti.
Mulla ei ole koskaan tullut mitään tälläistä. Paitsi nyt, kun asiat menee erityisen hyvin.
Hanne, voimia. Ei sinun tarvitse olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Itse olen liian kiltti ja en enää esimerkiksi pidä vanhoista ystävistäni... Silti juttelen niille.
Ja joo, itse kävin tänään lääkärissä kun pelkäsin rintakipua. Ei mitään. Mutta on todella ahdistavaa pelätä kokoajan :/ En ole nyt saanut aikaiseksi mennä kriisikeskukselle, vaikka pitäisi.