Hei!

Ymmärrän Sinua tosi hyvin. Olen jo 38v, ja itselläni on taipumus ahdistua milloin mistäkin. Olen mm. pelännyt erilaisia sairauksia (tämä on "suosikkipelkoni"). Olen itse vasta nyt alkanut työstää tätä ahdistumistaipumustani. Olen totaalisen kyllästynyt siihen, että tuhlaan elämäni murehtimalla milloin mitäkin.

Tiedän todella hyvin tuon tunteen mikä Sinulla on nyt. Itsellänikin pelko saattaa syttyä jostain hyvin pienestä, vaikka omasta ajatuksestani (mieleeni tulee joku ikävä sairaus tms.), joka ei jätä rauhaan. Myös kuvaamasi tilanne olisi hyvin voinut sattua minulle!

On hyvä, että kirjoitit tänne. Pystytkö puhumaan pelostasi jollekin? Itse olen rohkaistunut tähän vasta ihan viime aikoina. Olen nyt alkanut puhua läheisilleni kun minua ahdistaa ja pelottaa joku asia. Nyt olen pari kertaa käynyt myös psykologilla juttelemassa ja olemme miettineet syitä ahdistumistaipumukseeni. Olen aina ennen hävennyt pelkojani ja kärsinyt niistä yksin. Niin ei kannata tehdä! Ahdistus ja pelko vain paisuvat, jos asioita miettii yksikseen.

Suomen mielenterveysseuralla on valtakunnallinen kriisipuhelin, josta olen itse saanut keskusteluapua ja huojennusta olooni: 01019 5202. Numero on harmillisen usein varattu, mutta kannattaa yrittää sitkeästi. Siellä osataan varmasti myös kertoa skitsofreniasta asiallisesti, mikä osaltaan voisi lievittää pelkoasi.

En tiedä onko Sinun kohdallasi kyse vain tästä yhdestä pelosta, vai onko Sinulla samanlaista taipumusta ahdistua kuin minulla. Jos olet herkästi ahdistuvaa tyyppiä, niin rohkaisen Sinua hakemaan apua siihen mahdollisimman pian. Ei kannata odottaa niin kuin minä tein. Muuten tulee elämässä murehdittua paljon ihan turhaan.

Voimia Sinulle!

Mooi!

Joo oon pystynyt puhumaan ystävieni ja psykiatrin kanssa ja se on kyllä huojentanut oloani ja uskon, että jossain vaiheessa tämä kaikki menee ohitse ja tämä on vaan vaikea vaihe elämässäni, koska en yleensä ahdsitu näin.. olen vain jotenkin reakoinut tähän niin voimakkaasti en tiedä miksi.. mutta uskon, että joku päivä huomaan että en enää reakoi tähn niin voimakkaasti ja kaikki on taas hyvin.. Kärsivällisyyttåä kai tämä vaatii..

Hei taas!

Joillakin ihmisillä on luonteessa tämä taipumus huolestua ja ahdistua. Yleensä nämä ihmiset ovat kuulemma myös enemmän tai vähemmän perfektionisteja luonteeltaan (kuten minä)... Kun on tottunut reagoimaan tietyllä tavalla (ahdistumalla), niin tuon tavan muuttaminen muuttaminen on työlästä (mutta mahdollista). Sinulla on hyvä tilanne, koska olet vielä niin nuori! Minua harmittaa, että olen havahtunut tähän asiaan vasta nyt ja monta vuotta on mennyt turhaan murehtiessa! No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minulla on juurikin niin, että pelkään jotain asiaa aikani (ja ahdistus on ajoittain todella voimakasta, tulee ihan fyysisiä oireita), mutta aina olen noista päässyt yli. No joo, ja vähän ajan päästä ahdistun sitten jostain toisesta asiasta... Nyt siis yritän opetella, etten päästäisi ahdistusta kasvamaan, vaan yritän opetella pistämään pelin poikki heti alkuunsa.

Ahdistavia ajatuksia ei kannata yrittää kieltää, mutta ei myöskään pitäisi antautua niiden hallittaviksi. Tiedän, vaikeaa! Varsinkin kun nuo pelottavat asiat ovat sellaisia mitkä ihan oikeasti voivat tapahtua jos huono tuuri käy. Mutta ahdistuksen vallassa sitä näkee vain ja ainoastaan sen huonoimman vaihtoehdon. Kuten sanoit, järki ymmärtää, ettei ole mitään hätää tai että pelottavan asian toteutuminen on aika epätodennäköistä. Mutta tunnepuoli ei ymmärrä, vaan mieleen tulee jatkuvasti se pahin vaihtoehto.

Eilen kävi niin, että meillä oli vieraita ja eräs vanhempi sukulainen alkoi kertoa kuinka hänelle oli sattunut vuosia sitten onnettomuus, joka oli aiheuttanut ikäviä seurauksia. Tämä laukaisi minussa taas suuren ahdistuksen (että mitähän minulle voi sattua) ja eilisilta, aamuyö ja tämä päivä on taas mennyt murehtiessa ☹️ Ikinä ei tiedä koska ja mistä pelko alkaa. Eilenkin oli ihan sattuma, että satuin tulemaan paikalle juuri kun tämä sukulainen kertoi onnettomuudestaan!

En tiedä onko uskonto Sinulle tärkeää, enkä halua sitä missään nimessä tuputtaa. Kun ahdistus on oikein paha, niin itseäni kuitenkin rauhoittaa myös rukous - ehkä kyseessä on vähän sama juttu kuin mindfullness-tekniikassa? Mindfullnessia, eli nykyhetkeen keskittymistä, kovasti suositellaan erilaisten ahdistus- ja pelkotilojen hallintaan.

Kovasti tsemppiä Sinulle! 🌻🙂🌻