Pelkään välillä ’hirveästi” kuolemaa. Jos huomaan jonkun uuden vaivan itselläni niin pelko iskee että kuolen. Mikä auttaisi tähän? Miten mun tulisi ns. ”piristää” mieltä ja saada se positiiviseks. Ja jos tuntuu että ahdistaa niin mitä olisi hyviä keinoja saada mieli rauhalliseksi. En koe itseäni masentuneeksi, mutta välillä iskee tunne että oonko mä masentunu, apua.

Opiskelen lähihoitajaksi, koulu kiinnostaa ja meen sinne aina mielelläni. (tietenki joskus aamuisin tulee että; enkö vois vaan jatkaa unia mut niin tulee varmaan kaikille?), töihin meen aina innolla ja odotan seuraavia työpäiviä. Perheen kesken menee hyvin, eikä muutenkaan ole sillälailla mitää valittamista. Kaipaan toki juttukaveria hirveästi, kellä olisi samoja ”oireita” ja kenen kanssa voisi jakaa tunnetilat. Lähipiirille voin toki aina kertoa kaiken mikä mieltä painaa yms, mutta tänne on jotenkin helpompi puhua ja täältä varmasti löytyy samanlaisia sielunkumppaneita ketä välillä ahdistaa ja pelottaa.

Olisi kiva saada mieltäkohentavia vinkkejä ja miten saisi mielen avaraksi. Olen harkinnut monesti jollekkin terapeutille menemistä, mutta.. emmä tiedä, haluan ensiksi kokeilla tämän kautta kuinka sujuu. ☺️