Minua ainakin auttoi, kun pääsin osastolle samalla lailla tuntevien ihmisten kanssa. Olen 16, joten pääsin nuortenosastolle, jossa oli ihan kuin kotona. Sain pysähtyä hetkeksi.
Jos sinä et jaksa, ota suosiolla sairaslomaa. Se ei ole muiden asia, mitä sinun pitäisi tehdä ja millainen olla. Tee hauskoja asioita, nuku koko päivä jos väsyttää, älä välitä muista. Minä itse en osaa edes sanoa ei, mutta joskus mun on vaan laitettava kännykkä pois päältä ja tehtävä jotain kivaa. Minull on aina tyhjä olo, kuin ei tuntisi mitään, mutta kyllä vielä muistan, mikä oli kivaa kun olin terve. Pakko yrittää edes piristää itseään.
Mulla on ollu hankalaa, kun ei jaksa mennä töihin opiskelun lisäksi. Rahaongelmat on saanu mut jo kerran yrittämään itsemurhaa. Mutta miten raha voi merkitä niin paljon? Halusin tappaa itseni rahan takia. Kyllä se varmaan on totta, että masentuneena koittaa ettiä iloa ostamalla kaikke, kun ei kerran mistään saa oikeaa iloa.

Musta tuntuu, että tämä teksti on jotenkin vihaisella sävyllä kirjotettu, joten anteeksi. Ja iso halaus!

ma-ri, voisitko selittää enemmän ongelmastasi? En oikein saanut viestistäsi käsitystä mik' se on. Mitä lääkkeitä sait, miksi söit ne kaikki? Yrititkö itsaria? Minkä ikänen oletkaan?

Mun vuoro ehkä kertoa itsestäni, eli 24-vuotias masentunut, rajatilahäiriöinen "bulimikko". Muut häiriöt on diagnosoitu, mutta bulimia on kuulemma vain oire rajatilahäiriösssä. Mä haluaisin yrittää auttaa sua, mutta se oli tuolla viestilläsi aika mahdotonta...

Pelkäät jääväsi yksin, en yhtään ihmettele tunnettasi. Jos on ongelmia, sitä pelkää juuri sitä, että muut eivät jaksakaan enää olla sun tukena. Muista kuitenkin että läheisesi välittävät sinusta. Niitä kiinnostaa sinun asiasi. Joskus tulee tunne ettei kukaan ymmärrä tai että kaikki käsittävät väärin, oletko koettanut sanoa että sory, en mä ihan tota tarkoittanut.

Hyvä kuitenkin että tänne kirjoitit, tämä on paikka jossa voi tulla ymmärretyksi.

Voimia elämääsi!🙂🌻