Pelkään, että kukaan ei rakastu muhun.
En ole varma, että onko täälä tälläista aihetta tai en ainakaan kyllä löytänyt. Olen siis tänävuonna täyttänyt 15 vuotta, mutta mietin silti ihan lakkaamatta, että mitä jos en koskaan löydä poikaa, joka rakastaa mua ja mää sitä? Mitäs jos en koskaan seurustele? Mitä jos en koskaan saa suudella? Perustaa perhettä? Mennä naimisiin?
Pelkään oikeesti niin paljon, että en saisi ketään poikaa koskaan. No, osana syynä voi olla se, että mulla on niin huono itsetunto, että ajattelen niin ettei kukaan voi tälläiseen lihavaan ja rumaan rakastua.
Tämä ajatus vaivaa mua ihan päivittäin. En tiedä miten päästä eroon? En voi vain ajatella, että kyllä määkin ”sen oikean” löydän. Olenhan mää nuori, mutta en halua ajatella ja pelätä sitä, että jäisin ikisinkuksi.
En tiedä ymmärsikö kukaan sitä mitä tarkotin? Selitin kyllä aika sekavasti.. 😐
Hyvää kesää kaikille! 🙂
Heippa
Joo älä suotta huolestu sillä jokaiselle meille on satoja sopivia aviopuolisoita
ja niin myös sinulle.
Luonnollisesti nuoruus ja aikuistuminen pelottaa monesti mutta
siitä se elämä hiljakseen vaan eteenpäin kulkee.
Ja voit vaikka etsiä netin kautta itsellesi kaveria ???
Muistutan nyt kummiskin että kun netin kautta etsii toista ihmistä niin tietty varovaisuus täytyy olla ja käyttää maalais järkeä niin pääsee pitkälle.
jos on kysyttävää niin jatka tätä viestiä niin vastaan sulle.
Kaunista kesää sulle ja menestystä
Moikka,
Varmaan tää johtuu tästä "nuoruudesta", mut pelkään vaan jotenkin, että en mää saa ketään.. Oon mää muutamaan netissä tutustunu mut ne on vaan pelkkiä ystäviä. No ehkä mää joskus sen jonkun löydän? 😐
Jassulle:
Niin minäkin ajattelin sinun iässäsi kun koulussa pidettiin ehkäisystä luentoa ammattilaisen toimesta. Silloin kuunnellessani ajattelin etten varmaan koskaan tule kondoomitietoa tarvitsemaan. Minulla oli silloin heikko itsetunto kun ulkonäössäni oli eräs yksityiskohta pielessä. Ajan kanssa se kuitenkin korjaantui...
Kuitenkin kun vuodet vierivät, niin kävikin juuri päinvastoin. Kumppaneita on ollut ja pari eri seurusteluakin. Ehkä sinun iässäsi tuska on suurta ja ikäisesi vaativat paljon itseltään/toisiltaan?
Enemmän näkisin vaarana sinun tapauksessasi että "rakastut" keneen tahansa joka sinulle huomiota osoittaa, koska se saamasi arvostuksen/rakkauden tunne voi olla niin huumaavaa että unohtuu miettiä että sopiiko se poika sinulle oikeasti. Onko teillä oikeasti yhteisiä arvoja, joiden varaan suhdetta voi oikeasti rakentaa? Panostaako poika sinun huolenpitoosi oikeasti esim. sujuva yhteydenpito ja ajan viettäminen yhdessä vai VAIN läheisyyteen (pelimies)? Kohteleeko hän sinua oikeasti arvokkaasti ja kunnioittavasti.
Kuitenkin rakkauden nälkä voi olla todella musertavaa välillä ja se noidankehä ei jätä rauhaan. Sen takia lähetän sinulle paljon valoa ja voimia, jotta jaksaisit tuon pimeän ajan yli. Kun se "myrsky" viimein väistyy, niin kauniista päivistä osaa myös oikeasti nauttia...
"Mistä ne äidit oikein tietää ne sudenkuopat, joista varottelevat tyttäriään?"
Ihmisten yleinen pelko on se et jää yksin. Kuten minäkin joskus pelkäsin,etten löydä ikinä kumppania, jonka kanssa olisi hyvä olla. Sanotaan että "se oikea" ilmaantuu elämään silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Niin kävi mullekin. Löysin chatista juttuseuraa. Tai siis aluksi vain urputin tälle miehelle... 🙂 sit hänen kanssaan keskustelu lähti sujumaan, vaihdettiin yhteystietoja. Tapasin hänet aikomuksenani tutustua ihan vaan kaverina. Kuitenkin rakastuin ja nyt olemme seurustelleet jo kahdeksan vuotta, naimisissa kaksi ja puoli vuotta ja nyt mietimme perheen perustamista. Mut en enempää jaarittele itsestäni, et pysyisin aiheessa... 🙂 Niin, sinulla on vielä monen monta vuotta aikaa katsella ja miettiä muutenkin mitä elämältäsi haluat. Älä mieti että pitäisi löytää joku. Keskity vain rauhassa opiskeluun ja hanki mukavia harrastuksia, joiden kautta voit tavata uusia ihmisiä. Uudet ystävät vahvistavat itsetuntoa. Ja eipä sitä koskaan tiedä vaikka jostakin kehittyisi jotain ystävyyttä enemmän 😉
Elämänvalo,
Moni juuri mun ikäinen vaatii ainkin itseltään todella paljon, välillä jopa ns. "mahdottomia" asioita.
No, ehkä "panikoin" turhaan? Jospa se "unelmieni poika" tuleekin vastaan silloin, kun sitä vähiten osaan odottaa?
Hyvää kesää! 🙂
meebu,
Onnea sinulle ja miehellesi! 🙂 olette olleet jo kauan yhdessä. Toivon, että suhteenne kestää!
Niin, ehkä keskityn nyt muuhun ja poika ilmaantuu elämääni sitten, kuin se vain kolahtaa. Ikinä ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan..
Hyvää kesää! 🙂🌻
Jassulle:
>>>Moni juuri mun ikäinen vaatii ainkin itseltään todella paljon, välillä jopa ns. >>>"mahdottomia" asioita.
>>>No, ehkä "panikoin" turhaan? Jospa se "unelmieni poika" tuleekin vastaan silloin, kun >>>sitä vähiten osaan odottaa?
Kaveripiirissäni on moni nainen ihmetellyt sitä että kun alkavat seurustelemaan, niin sitten niitä miesten lähestymisiä tulee enemmän yllättäen. Olen tullut siihen tulokseen että kun on hyvä olla sen oikean kanssa, niin se säteilee myös ulospäin positiivista energiaa, joka vetää puoleensa. Joten jos katkeran raivoisasti etsii sitä oikeata, niin sitä aitoa hyvää positiivista energiaa on silloin aika vähän säteilemässä.
Olen itsekkin "sairastanut" tuota rakkauden&hellyyden kipeyttä ja moneen kertaan aikoinaan ihmetellyt, että miksi se pitää minua otteessaan ja miksi teen siitä liian suuren numeron itselleni? Onhan elämässä oikeasti paljon muutakin kivaa kuin se puuttuva kumppani!?! Samoin myös muutama tuttuni on tuota surkutellut kun ei sitä oikeata tunnu löytyvän ja tekee siitä jotenkin liian hallitsevan suuren numeron itselleen.
Jos haluat parantaa mahdollisuuksiasi sen oikean löytymiseen, niin pitäisi keksiä kanavia missä voit luontevasti tutustua uusiin ihmisiin. Chatit, deitit, harrastukset, koulu, riparileiri jne. Kun on ihmisten ilmoilla, niin mahdollisuudet kasvaa. Vaatii avointa mieltä ottaa osaan kaikenlaiseen uuteen missä ihmisiä liikkuu eikä heti tyrmätä "en lähde". Kannattaa kuitenkin pyrkiä enemmän uusien ihmisten&asioiden kokemisesta kuin raivoisasti ottaa päämääräkseen sen oikean löytyminen, sillä muuten tulee PALJON pettymyksiä. Ei kahden ihmisen toimiva seurustelu ole oikeasti mikään helppo juttu kun toista ja ITSEÄÄN oppii tuntemaan, mitä elämältä oikeasti haluaa. Riitojakin siis tulee väkisin, joten ei sitä kitkatonta "elokuva rakkautta" seurustelu aina ole. Jostain se opettelu on kuitenkin aloitettava...
ElämänValo,
Kiitos taas vastauksestasi! Täytyy kokeilla vinkkejäsi.
Hyvää kesää 🙂🌻
Koen että minun on pakko vastata viestiisi, koska tiedän miltä sinusta tuntuu.
Kun olin sinun ikäisesi, olin erittäin epävarma itsestäni ja muutenkin ujo ja ajattelin että en koskaan löydä ketään. Vuosien karttuessa (olen kohta 20) olen kuitenkin muuttunut ja kasvanut ja saanut lisää itsevarmuutta ja poikiakin on ollut kuvioissa. Vielä en "sitä oikeaa" ole löytänyt, vaikka olenkin tutustunut ihaniin tyyppeihin. Tiedät itsekkin että olet vielä nuori, kuten sanoitkin ja voin kertoa että sulla ei ole mitään hätää. Ja olen 100% varma että sinäkin löydät vielä sen oikean, kun sille on oikea aika 🙂 Joten älä ainakaan ota turhaa stressiä siitä. Muistan kuinka sinun ikäiseni tuntui että kaipaisi niin paljon jonkun vierelleen, varsinkin kun tuntui että kaikilla kavereilla oli joku. Sama tunne on edelleen, kun useat kaverit muuttavat poikaystäviensä kanssa yhteen ja menevät kihloihin yms. Mutta tajusin että minun ei tarvitse olla samanlainen. Olen itseasiassa tyytyväinen, että kaikki poikakuviot ovat tulleet elämääni mukaan vasta silloin, kun tulin täysi-ikäiseksi. Koen muutenkin olevani paljon kypsempi tässä iässä (vaikken todellakaan sano olevani kypsä ja aikuinen 😀). Olen tyytyväinen että olen saanut elää lapsuuteni rauhassa ilman turhia hoppuiluja.
Koita vaan nauttia elämästäsi ja nuoruudestasi ja pidä mielessä, että et varmasti tule jäämään yksin 🙂