Pelkään elämää, pelkään kuolemaa. Olen ahdistunut...
En tiedä, mitä ajatella. Luin juuri netistä erään uutisen, joka liittyi kuolemantuomioon ja ahdistuin suunnattomasti. Siksi, että olen vain pieni ihminen, joka ei voi pelastaa tätä maailmaa ja saada rauhaa kaikille ihmisille.
Kuinka voisin koskaan saada mielenrauhan ennen kuolemaani? Kuinka kestän nähdä tämän maailman ja sitten vain lähteä pois? Miksi minun oli synnyttävä tänne, kun en kykene katsomaan kaikkea, mitä ihmiset tekevät?
En tiedä, mitä tehdä, sillä mielessäni on kamalasti epätoivoisia ajatuksia. Kaipaisin turvaa, mutta en tiedä, mistä etsiä turvallisuuden tunnetta. Minusta tuntuu, että pelkään sekä elämää että kuolemaa. Apua!
hei!
minustakin tuntuu että olen vain pieni ihminen,niin varmaan olenkin. mutta autan silti jotenkin maailmaa olen antanut rahaa punaiselle ristille jo pitkän aikaa. en pidä ollenkaan noista kuolemaan tuomituista päätöksistä, mielestäni elinkautinen on parempi. HUOM! tämä on vain minun mielipiteeni asiasta. oletko ajatellut puhua terapeutille? olin itse joskus terapiassa koska lapsena oli rankkaa,mutta en mennyt sinne vapaaehtoisesti.ajan myötä en tuntenut että siitä olisi minulle mitään hyötyä ja lopetin. se ei silti tarkoita että sinä et voisi puhua terapeutille , tai vaikkapa äidille,ystävälle muulle kehen luotat. no kaikkea hyvää sinulle ja anteeksi tämä massa kirjoitus. 🌻🙂🌻
Minä olen luovuttanut. Kertakaikkisesti luovuttanut. Kun on turruttanut itsensä viihteen avulla jonkinlaiseen siedettävään olotilaan kaikkien omien ongelmien lisäksi, niin ei tarvitse pelasta maailmaa tai edes välittää siitä. Antaa ihmisten tuhota ja raiskasta, niin kauan kuin aikaa vielä riittää. Samalla tuhoudun myös minä saamaton nyökyttelijä, joka antoi kaiken tapahtua turtuneena omaan itseensä. On paljon helpompaa suojata itsensä sarkasmilla, ironialla ja mustalla huumorilla kuin tehdä jotain hyödyllistä maailman tai edes itsensä hyväksi. Antaa mennä vain, minä olen jo oman valtakirjani tuhoon antanut.
Älä ole ahdistunut siitä, mitä ihmiskunta tekee. Se on tehnyt samoja asioita jo vuosisatojen/tuhansien ajan. Kaikenlainen vallan- ja kontrollinhalu on osa ihmistä ja se ilmenee mitä raaempina väkivallan muotoina. Tärkeintä on tunnistaa tämä piirre itsessä ja taistella sitä vastaan. Myös välinpitämättömyys on väkivaltaa. Aina on jokin tarkoitus sillä, miksi olemme syntyneet tänne.
Minua itseänikin häritsee suunnattomasti kuolemantuomiot, en pidä niitä oikeutettuina. Mielestäni toisella ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä tuleeko toisen elää tai kuolla. Mutta eniten minua huolestuttaa tässä maailmassa kiire ja se ettei ihmiset pysähdy miettimään näitä asioita. Kaikkein pahinta on se, että ihmiset hyväksyvät tällaiset asiat vaikka heidän oma moraalikäsitys sotisi väkivaltaa vastaan.
Nykyään ihmiset, jotka taistelevat paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta leimataan kapinallisiksi hihhuleiksi. Mikä olisi pahempi isku valtioille, kuin se että me tavalliset kansalaiset tajuaisimme miten meitä kusetetaan ja yhdistäisimme voimamme tätä lähes "totalitääristä valvontayhteiskuntaa" vastaan?
Leipää ja sirkushuveja niin kansa pysyy tyytyväisenä ja hyväksyy kaiken. 😑❓