Hei.
Poden paniikkihäiriötä ja kärsin jatkuvasta jännittämisestä. Olisiko kellään itsehoitokeinoja, jolla pystyisi rentoutumaan ja paniikkikohtauksen tullessa pääsemään siitä nopeasti yli? Jos jollain on sama ongelma, voisiko kertoa miten on päässyt siitä yli ja voinut jatkaa normaalia elämää. Jännittäminen säätelee normaalia elämääni ja olen todella epätoivoinen. Löytyykö kohtalotoveria, jonka kanssa voisin jakaa ajatuksiani ja jolla olisi enemmän kokemusta tästä olotilasta. Itselläni tämä on ihan tuore juttu,kestänyt vasta noin reilun kuukauden, mutta ei vaan mene ohi.
Hei.
Kärsin kans paniikkihäiriöistä. Sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta, johon kuuluvat paniikkihäiriöt.
Koulussa häiriöitä yleensä ilmenee, esimerkiksi tunnilla, esim. vaikka kun muut katsovat mua ja mun pitäis lukea
luokalle joku tekstinpätkä, niin en vain pysty. Tulee ahdistunut olo, haluan heti pois luokasta. Mulla häiriöt keskittyy enemmänkin siihen, että joudun muiden tarkkailun kohteeksi. Kotona häiriöitä ei oo ilmenny.
En tiedä, ootko kokenu samoja asioita ja vaikea mun on neuvoa. ☹️ Sellaset paniikkikohtaukset on tosi vaikeita ja rasittavia ja vaikeuttaa elämää. Siks käynkin koulun sosiaalityöntekijällä puhumassa, ja hän on laittanu lähetteen psykiatrille joten pääsen sinnekkin pian juttelemaan.
Suosittelen kanssa, että meet juttelemaan jollekkin ihmiselle joka tietää näistä.
Ja terapiakin varmasti auttaa. Lääkkeitäkin voi kuulemma saada.
Toivon, että tilanteesti helpottuu.🙂 Kun vain jaksaa yrittää ja ponnistella sen asian eteen, niin ehkä jonain päivänä
et enää kärsi paniikkihäiriöistä.🙂👍
Minullaki on paniikkihäiriö, olen kärsinyt siitä jo yli vuoden verran. Olen saanut terapiassa apua, mutta silti välillä on todella vaikeaa. Ei meinaa pystyä elämään normaalia elämää, kun koulussakin kohtauksia tulee jatkuvasti. Yksi keino mikä minua on auttanut hallitsemaan kohtauksia on hengittäminen, kun keskittyy siihen että hengittää syvään ja rauhallisesti niin paniikkituntemukset mulla ainakin katoaa aika äkkiä. Käännä huomio pois itsestä ja omista oireistasi, pakota itsesi keskittymään johonkin muuhun. Voimia kaikille paniikista kärsiville! =)🙂👍
hei.
Sain juuri lääkityksen tähän paniikkihäiriöön.Onko kellään kokemusta lääkkeestä nimeltä cipralex? onko auttanut tai ilmeneekö paljon sivuvaikutuksia. Ja yleensäkin ovatko lääkkeet auttaneet pääsemään yli paniikkioireista ihan kokonaan.
joo, mulla paniikkihäiriö on ollu 8 vuotta. välillä oli jo melko hyvä olo, mutta nyt oon taas alhaalla. pitää ottaa rauhottavaa ja koittaa vaan olla. yksin en mee kauppoihin jne. kouluun olin menossa torstaina, mutta vaikka olin ottanu rauhottavaa, niin oksensin, kun jännitin niin paljon. mulla on häät kolmen viikon päästä ja jännittä ihan sikana. joudun sinnekin ottaan lääkettä. mulla on lääkityksenä Cipramil tohon paniikkihäiriöön.
YKS HYVÄ VINKKI!
Osta kauranversouutetta ja ota 10-15 tippaa 3-5 kertaa päivässä runsaasseen nesteeseen sekotettuna! mulla autto tosi hyvin. ei kannata jättää pois! taidan itsekin aloittaa taas sen. ei se mitään hyvän makusta oo, mutta parempihan se on, että paniikki vähenee...
aika usein muuten paniikkilääkityksen alussa häiriö pahenee, mutta se on ohimenevää
Olin sairaalassa paniikkihäiriöistä, ja siellä mulle opetettiin kaikki itsehoitokeinoja jotka ovat pahimman paniikin yllättäessä kyllä vaikea toteuttaa. Kaikkein eniten minua auttoi koulussa se kun tiesin, että luokassani on ystävä jolle voin sanoa kun paha olo tulee. Tiesin, etten joudu olemaan paniikin tullessa yksin. Toinen hyvä keino on juuri se, että keskittyy täysin johonkin muuhun. Yöllä herätessäni paniikkikohtaukseen pelasin poikaystäväni kanssa värisuoraa ta meninne peliä missä pitää keksiä jollakin kirjaimella alkavia nimiä. Ja sekin auttoi minua, jos aloin kertomaan jostakin itselleni tärkeästä asiasta tai muusta joka sai minut aina iloiseksi. Koittakaa jaksaa, paniikkihäiriön kanssa kyllä selviää elämästä 🙂👍
Moikka!
Mä olen sairastanut jo toista vuotta paniikkihäiriötä. On aikoja jolloin kohtaukset ovat rajuja -vieneet jopa ambulanssi kuntoon, mutta on myös aikoja milloin olen saanut ne nopeasti haltuuni. Minulla oli siihen lääkitys, mutta se ei auttanut. Joten valitettavasti voin sanoa että itse menetin toivoni lääkityksen suhteen mutta toivon että sinulla ne auttavat. Ja sanon vielä senkin, että olen kuullutettei pelkkä lääkitys auta, vaan sen rinnalle toivottaisiin myös terapiaa(esimerkiksi psykoterapeutilla tai sosiaalityöntekijällä), mutta se on myös aika yksilöllinen asia.
Millaisia tuntemuksia sinä tunnet paniikkikohtauksen aikana? Onko sulla myös masennusta? Ajattelin vain että minulla taitaa olla molempia, mikä on yleistä ja haluaisin kuulla muiden kokemuksia.