Hei

Itselläni "vasta" viides vuosi menossa. Olen kuitenkin jo aika kyllästynyt tähän, mutta toisaalta se on jo osa identideettiä ja siitä ei haluakkaan irti. Rituaaleista saa jollain tavalla tyydytystä ja siitä on tullut osa arkea.

Ahdistusta on vähentänyt hyvin nukutut yöt, raskas liikunta ja hyvä ravinto. Ei nämä sairautta paranna, mutta tekevät arjesta helpompaa.

Olen myös tullut siihen päätelmään, että OCD:stä pääsee vain irti jos on tarpeeksi motivaatiota yrittää. Tarkoitan jotain asiaa sen oman kuplan ulkopuolella, jonka takia haluaisi taistella. Itse en ole vielä löytänyt kyseistä asiaa.

Ja mitä pakko-ajatuksiin tulee niin välinpitämättömyys on joskus auttanut minua unohtamaan ne. Joskus niitä ei saa mielestä, mutta silloin on ok tehdä rituaali.

Hei kaikki!

Kiitos, että kerroit omista kokemuksistas Wylean🙂👍. Voimia ja jaksamista sulle.

Ittelläni oli eilen yllättäen melko hyvä päivä. Pystyin keskittymään muihin asioihin ahdistuksesta ja ajatuksista huolimatta ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alun. Illalla kuitenkin ahdistus taas voimistui, koska oli jo niin pimeää, kun taivaskin oli pilvessä. Pimeys on aina jotenkin "ruokkinut" ajatuksia ja ahdistusta.

Toivon kuitenkin, että olis taas tulossa vähän paremmat ajat. OCD on mulla ollut aina jaksottainen hyviä, keskivertoja ja tosi huonoja aikoja vaihtelevasti. Ikinä ei ole kyllä kuitenkaan ollut näin huono tilanne näin kauaa. Yleensä pahempi vaihe on kestänyt n. kolme viikkoa, nyt kuitenkin jo neljättä kuukautta mennään...☹️😠😯🗯️

Välillä tuntuu ettei OCD:sta pääse ikinä yli ja kun pääset yhdestä asiasta eroon niin tulee toinen rituaali tilalle.

En ole itse niin paljon kiinnittänyt huomiota näihin jaksoihin vaikka selvästi parempia ja huonompia jaksoja on ollut. Ehkä jos niitä ei ajattele jaksoissa tai ei tee siitä isoa asiaa niin niiden merkitys vähenee ja ahdistus vähenee. OCD:n kanssa helposti obsessoi näistä asioista ja se taas lisää ahdistusta.

Haluasin vielä kysyä; oletko huomannut jotain asioista arjessa/elämässä jotka vähentävät tai lisäävät ahdistusta pimeyden lisäksi?

Hei!

Ahdistustani pahentavat usein kauhu- tai rikoselokuvat. Yritän viimeiseen asti vältellä moisia. Lisäksi itsesääli pahentaa ahdistusta, kun tuntuu, että en osaa mitään. Mulla on ollut myös itsetunnon kanssa ongelmia.

Mitä helpottaviin keinoihin tulee, niin olen huomannut, että musiikin kuunteleminen auttaa vähentämään ahdistusta. Niin menevä ja pirteät biisit kuin balladitkin auttaa.Esim. Celine Dionin A new day has come on monesti auttanut, sillä siinä on tosi kauniit ja koskettavat sanat. Ajattelin aina aloittavani "uuden elämän" ilman ocd:tä. Myös Demi Lovaton Nightingale on auttanut lieventämään ahdistusta. Yleensäkin laulut, joissa on jokin tarina vaikeuksien voittamisesta auttaa, koska voi ajatella niitä tän sairaudrn kautta. Musiikki on kuitenkin maku asia, mutta nämä laulut ovat auttaneet minua.

Juokseminen auttaa myös minua. Juoksen pitkiä yli 10-15 km lenkkejä, ja yritän olla ajattelematta asioita. Keskityn hengitykseeni ja musiikkiin.

Toisten ihmisten kanssa puhuminen lieventää usein ajatuksia, sillä ei jää aikaa tarkkailla niitä niin paljoa.

Nämä nyt tuli äkkiä mieleen. Toivottavasti vinkeista olis apua. Onko sulla jotain erityisiä apukeinoja?

Varmaan kaikki OCD.tä sairastavat fantasioivat aloittavansa uuden elämän ilman OCD:ta, mutta ei tästä pääse eroon tuosta noin vain yhtä-äkkiä. Jos haluaa päästä eroon niin pitää taistella ja kärsiä. Olen itsekkin fantasioinut monta vuotta, että lopetan vain tämän käytöksen sitten kun jotain sen arvoista tulee vastaan, mutta sellaista en ole vielä ainakaan kohdannut. Ehkä en edes halua eroon OCD:stä ja keksin tälläisiä tekosyitä. Kun elää vuosia näin niin siihen tottuu jo liiankin paljon ja se on osa sinua...

Apukeinoista osaan vain sanoa, että jonkunlainen intensiivinen tekeminen auttaa parhaiten. Laittaa aivot keskittymään johonkin asiaan niin kovasti, että OCD-ajatukset unohtuvat. Tämä voi olla juoksemisesta tai musiikkia kuten kirjoititkin tai sitten jotain tekemistä josta pidät paljon.

Meditoinnista ja ajatusmallinen kyseenalaistamisesta ja hyväksymisestä on ollut minulle apua. En usko, että pakkoajatuksia pitää kieltää vaan hyväksyä ne osana itseään ja sen kautta niiden voima ja häpeä katoaa. Hyväksyy itsensä erilaisena ja näkee sen voimavarana eikä vikana. Mietin monet yöt oireitani ja niiden syitä ja seurauksia ja en välttämättä löydä edes syytä.

Ehkä parempi kysymys on miksi teen näitä asioita. Niistä puuttuu logiikka täysin joten vika on minun omissa ajatuksissa asioista. Ja miten sitten näitä ajatusmalleja voisi muuttaa? Pitää olla rohkea ja kokeilla uusia toimintatapoja hoitaa asioita. Pitää rikkoa ja se turvallinen kupla jossa on niin mukava elää.. Pitää vaan saada se motivaatio yrittää ja tuo motivaatio puuttuu ainakin minulta..

Hei taas!
Siitä on aikaa, kun ole viimeksi kirjoittanut tänne, mutta nyt on pakko. Tilanteeni on edelleen aina vain huonompi, sillä pakko-oireet vievät kaiken aikani. En ole pystynyt tekemään läksyjäni kahteen viikkoon, vaikka olen kuinka yrittänyt. Yritin pakottaa itseni viime perjantaina, mutta lopulta olin niin turhautunut, että aloin itkeä😭. Pelkoni on, että absurdit ja sairaat pakkoajatukseni "saastuttavat" asiat joita teen.

Olen myös joutunut todellisiin vaaratilanteisiin, sillä tänään melkein tiputin vahingossa käynnissä olevan hiustenkuivaajan lavuaariin, kun hana oli päällä. En vaan voinut sammuttaa hanaa, ettei minun tarvitsisi tehdä sitä uudestaan.
Jäin lisäksi melkein myös auton alle, kun kaaduin tielle pyörälläni. Se oli liian lähellä. Minulla on aina kiire koululle, sillä minulta kestää niin kauan saada itseni valmiiksi. Nyt polveni on sitten ruvella.🤕

Nämä tapahtumat saivat minut ajattelemaan tahdonvoimaa. Aion nyt parantaa itseni tahdon voimalla, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Nyt vaan on pakko. Ihan pakko.😯🗯️

Hei! minulla on pahoja pakko-oireita,mm. oven tarkistelua jne. kärsin niistä paljon. onko muilla samankaltaisia oireita? mikä teitä auttaa oireista pois pääsemiseen? olen kärsinyt pakko-oireista jo monta vuotta....☹️

😀DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Koulus tehtävänä oli vastata tällaiseen