Päihteet alkoholi ja muut tavat ”itsehoitaa” sairauttaan

Päihteet alkoholi ja muut tavat "itsehoitaa" sairauttaan

Käyttäjä sysi aloittanut aikaan 16.12.2012 klo 23:31 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä sysi kirjoittanut 16.12.2012 klo 23:31

En tiedä kuuluuko tämä edes tänne nuorten puolelle. Ikää jo on noin 25 vuotta, mutta en halua myöntää sitä itselleni. Olen kai melko vakavasti masentunut ja tunnen olevani ongelmieni kanssa yksin. Olen hakenut apua, mutta nämä itsetuhoiset hetket öisin ovat niitä kun koen olevani niin yksin.

Tällä hetkellä alla on oksatsepaamia ja alkoholia. Ei paljon, mutta sen verran, että on hyvä rauhallinen olo. Teininä lääkitsin ahdistustani kaikilla mahdollisilla päihteillä. En tiedä haluanko kuolla. Haluanko oikeasti pilata elämäni käyttämällä. Pian valmistun ammattiin, jossa saatavillani on iso valikoima erittäin vaarallisia aineita, joilla saa oloon helpotusta hetkeksi tai hengen pois helposti ja siististi. Jotenkin koen olevani sillä tiellä. Minua pelottaa, mutta toisaalta vaikea nähdä muita ratkaisujakaan. Välillä ryhdistäydyn. Olen kunnollinen tyttö. Ja sitten taas välillä olen tässä kunnossa. Tekisi mieli satuttaa itseäni, mutta en uskalla. Tiedän, että se on väärin. Koen jotenkin velvollisuudekseni tehdä itsemurhan, kun en ole onnellinen ulkoisesti loistavasta tilanteestani huolimatta. Minulla vaan ei ole ketään kenelle voisin oikean tuskani näyttää.

Onko kohtaloni jo sinetöity väärinkäyttäjänä ja nuorena itsemurhan tekijänä vai onko minulla vielä toivoa? Olin onnellinen pari vuotta elämässäni entisen avopuolisoni kanssa, mutta se tuntuu niin kaukaiselta ajalta. Eihän kukaan minua jaksa kantaa.

Käyttäjä Teflon kirjoittanut 18.12.2012 klo 23:13

Oksatsepaamin ja alkoholin sekoitus ei varmasti auta. Alkoholi voi lääkkeen vaikutukset, mutta sietokykysi kasvaa koko ajan molempiin. Masennuksesta aloitat mutta sekakäytöllävpidät itsesi aivan varmasti vielä masentuneempana ja kykenemättömämpänä tekemään asialle mitään.
Tunnet itsesi vanhaksi tietysti, itsekin tunsin jo parikymppisenä, mutta oikeasti ole nuori, nuori aikuinen eikä ikää kannata oikein vielä ruveta suremaan, vaikka kaikki naiset niin varmaan tekevät. Aina on joku nuorempi johon verrata.
Etsi apua päihdeongelmaasi ajoissa. Naisilla ei ole tässä yhtä paljoa aikaa kuin miehillä vaan elimistö palaa nopeammin.
Miksi tunnet velvollisuudeksesi tehdä itsemurhan? Ei se varmastikaan ole elämäsi tarkoitus ja päämäärä eikä kukaan aseta sinulle velvollisuutta itsemurhaan.

Käyttäjä troubles kirjoittanut 20.12.2012 klo 07:50

Kirjoitit, että olet lääkinnyt ahdistustasi jo teini-iästä. Onko sinulle tapahtunut jotakin, joka on sitten tullut masennuksena tai ahdistuksena esille ja olet ruvennut hakemaan hetkellistäkin pakoa tuskallisesta olostasi.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon tunteen. Nuoremmalla iällä pakenin pahaa oloani alkoholilla, myöhemmin tein sen vahvojen särkylääkkeiden kanssa.
Päihteet toivat väliaikaisen helpotuksen, mutta kuten itsekin tiedät, se ei kestä kuin sen hetken.
Harkitsin myös itsemurhaa. Isäni kuoli alkoholisoituneena, onnettomana ihmisrauniona 39 vuotiaana. Hän ei suostunut hakemaan apua. Hän lopetti elämänsä kotimme vaatehuoneessa ampuen itsensä metsästyshaulikollaan.
Tunnet luultavasti tällä hetkellä tuskaa ja ettei elämällä voi olla enää näytettävää, mutta se ei pidä paikkaansa. Elämänsä voi saada takaisin, mutta joskus siihen tarvitaan apuvoimia. omalääkärille voi rehellisesti kertoa tunteistaan, myös itsetuhoajatuksista. voitte yhdessä pohtia, olisiko sinun kohdallasi paikallaan tietty jakso prykiatrisen puolen osastolla, jossa sinusta voitaisiin tehdä arvio ja jatkosuunnitelmat. siinä ei ole mitään pelättävää. paremminkin, olosi helpottuu huomattavasti kun pääset avun piiriin. Älä tee sitä viimeistä ratkaisua.

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 24.12.2012 klo 14:39

Päihteet ovat liian hyvää ollakseen totta.

On useita päihteitä joilla olon saa hetkellisesti hyväksi mutta loppujen lopuksi vielä huonommaksi. Itse olen polttanut pitkiä jaksoja pilveä ahdistuksen ja masennuksen helpottamiseksi. Muutamassa kuukaudessa huomaa, ettei se auta yhtään mitään, päin vastoin. Unettomuus alkoi vaivaamaan ja aina kun poltin, aloin voimaan pahoin. Kyseenalaistin persoonallisuuteni ja ahdistuin tästä vielä enemmän kuin mitä ennen kuin aloin polttamaan ahdisti.

Alkoholi turruttaa tehokkaasti tunteet, mutta morkkiksen tietää kaikki. Itselleni alkoholi ei sovi ollenkaan. Olen sietämätön ihminen humalassa ja varsinkin viime aikoina pelottavan itsetuhoinen. Vaikka kaiken tämän tiedostan, on alkoholi silti erittäin houkuttava ja liian usein sorrun siihen.

Lääkkeet taas ovat aivan oma lukunsa. Minulla oli jokin aika sitten perus panacodeja joista epätoivoisesti hain lohtua unettomuuteen, ahdistukseen ja masennukseen. Mulla ei ollu vielä tuolloin lääkitystä masennukseen enkä tiennyt ollenkaan mitä olisi pitänyt tehdä kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Ne turruttivat kuitenkin oloni, ja periaattessa näin auttoivat mutta koska ajatuksen juoksukin sammui samalla en kyennyt tekemään enää mitään. Yksinkertaisinkin tehtävä tuntui vaikealta, eikä päätöksien tekemisestä tullut yhtään mitään. Lopetin melko nopeasti näiden napsimisen kun kerran menin ottamaan vähän liikaa ja olo oli tämän jälkeen erittäin huono. Oksentelin, tärisin, olin täysin poissa oleva ja näissä oloissa piti painella vielä töihin illan päälle. Jouduin ottamaan pitkin iltaa töissä lisää näitä nappeja tasoittaviksi kun en muuten olisi kyennyt liikkumaan. Oli aika pitkä ilta, voin sanoa. Toiset mitä oon ahdistukseen ja unettomuuten ottanu on nämä lihasrelaksantit. Rentouttavat silleen kivasti ja sain paremmin unen. Näiden syöminen loppu kun kännipäissäni otin 3x reseptin mukaisen annostuksen. Kaksi päivää tärisin tän jälkeen. Otin koko ajan pieniä päikkäreitä mutta tuntui enemmän siltä, että tajut olis lähteny.

Mites imppaaminen, ynnä muu kyseenalainen pään sekoittaminen? Sekakäyttö tuo sekavan olotilan, ei sen kummempaa. Vaarallistakin se on. Alkoholia, erinäisiä lääkkeitä ja hups hengitys lamaantuu illan päätteeksi kun makaat omassa oksennuksessas. Imppaamisen totesin tylsäksi ja vammaiseksi toiminnaksi jo aikaa sitten. Päätä särkee ja nenässä haisee tämä impattava aine jonkin aikaa. Vaikutukset ovat suhteellisen miedot. Otetaan vielä huomioon kuinka se tappaa aivosoluja niin huomataan, ettei se ole järkevää.

Yhteenveto:
Päihteet eivät auta minun kokemuksieni perusteella mitenkään. Masennukseen ja ahdistukseen saatavien lääkkeiden syömisen aikana ei kannata käyttää mitään päihteitä jos haluaa maksimitehot irti mahdollisimman lyhyessä ajassa. Runsas alkoholin nauttiminen voi aiheuttaa kaiken näköistä pientä kivaa tuollaisen kuurin aikana (voin sanoa oman kokemuksen perusteella, että krapula voi olla melkoisen omituinen ja olo huono). Ihminen voi kaikkein parhaiten kun ei käytä mitään päihteitä, niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti. Jopa tupakka vaikuttaa jonkin verran psyykkiseen terveyteen kuten myös kofeiini, mutta nämä vaikutukset ovat verrattain pieniä. Ihminen on kuitenkin aina psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja yksilö, joten päihteiden käytön vaikutus ihmisen psyykkiseen terveyteen vaihtelee. Jos koko sosiaalinen elämäsi pyörii baarien ympärillä, voi juomisen lopettamisella olla dramaattinen vaikutus sosiaaliseen elämään. Idylli kuitenkin on terveelliset elämäntavat, tervehenkiset harrastukset ja terveellinen sosiaalinen elämä. Näillä eväillä ihminen PITÄISI pysyä kunnossa psyykkisesti, mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuokaan ole kiveen hakattu totuus. Aina voi yrittää.

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 24.12.2012 klo 16:31

Tuossa "pieni" selostus omista kokemuksistani päihteiden kanssa ja mielipide siitä kannattaako niillä hoitaa sairauttaan.

Nyt itse asiaan:

Yksinäisyys on vaikeaa ja ajaa kieltämättä pikku hiljaa haudan lepoon. Joku voi syyttää sinua läheisriippuvaiseksi kun et pärjää yksin, mutta minun mielestäni tuo tilanteesi nimenomaan vaatisi sen, että et olisi yksin. Päivällä kyllä tunnut pärjäävän, mutta yöt ovat ne pahimmat. Turrutat lääkkeillä ja alkoholilla sitä olemisen vaikeutta mutta se ei korjaannu niillä. Helpotus on tosiaan tilapäinen kuten kirjottelin aikaisemmin eikä se ole auttanu sinua tähänkään asti. Lopettaminen on tietenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty mut niin se vaan menee. Ehkä voisit aloittaa sillä, että nautit alkoholia vain syystä? Tyyliin kaverilla on synttärit, voin ottaa siis alkoholia. Turhan turruttamisen kun sais pois niin se olis jo suuri voitto.

Rakkaus on parantava voima mutta kuten olen ite joutunut kokemaan, toista ei voi rakastaa ehjäksi. Olen kuullut myös paljon sitä, että toista ei voi rakastaa ellei ensin rakasta itseään 😞. Ymmärrystä ei ole paljon herunu siis ja menetin itse oman kihlattuni ja avopuolison sen takia.. Yöt on pahimmat. Ei pysty nukkumaan, lukemaan eikä edes katsomaan telkkaria kun ahdistaa niin, ettei voi vaan keskittyä mihinkään. Olen pari kertaa eroni jälkeen viettäny yöni rakkaani luona kun ikävä on molemmin puolin ollut niin kova ja silloin olen nukkunu täysin rauhallisesti ilman lääkkeitä. Erillään ollessamme olen nukkunu yhden yön ilman unilääkettä rauhallisesti ja silloinkin kun oma äitini vahti untani. Tähän tilanteeseen päädyttiin kun säikähdin omia itsemurha myönteisiä ajatuksiani niin paljon, etten voinut muuta kun pyytää hänet vahtimaan. Ihmisen selviytymisvietti on vahva (onneksi).

Pointtini oli, että jos asut yksin tällä hetkellä, muuta joksikin aikaa yhteen jonkun kanssa. Vanhempien, kaverin ehkä. Tärkeintä olis päästä eroon yksinäisyyden tunteesta. Olit onnellinen kun asuit yhdessä avopuolisosi kanssa aikanaan, miksi sitä samaa turvallisuuden tunnetta ei voisi luoda muiden läheisten kautta? Eihän se ole sama asia mutta ehkä edes vähän helpottava (?). Tietysti jos ymmärrystä ei vain yksinkertaisesti heru, koska elämä on muuten kunnossa, asia on vaikeampi. Se on alentava tunne kun kellään ei tunnu kiinnostavan, tuntee itsensä niin mitättömäksi. Ruokkii itsetuhoisia ajatuksia. Tähän halpaan ei kannata mennä. Monet ovat ymmärrystä vailla, varsinkin nämä "mulla ei oo koskaa mitää ongelmia" ihmiset eikä niihin kannata tuhlata aikaa. Suosiolla jättää puhumatta. Tänne tukinettiin päädyin itsekin tän ongelman takia, kellään ei tunnu olevan ymmärrystä tai sitten he itsekin kamppailevat psyykkisten ongelmien kanssa eivätkä jaksa olla tukena toiselle. Itse kyllä tykkään vertailla ja keskustella muiden ongelma yksilöiden kanssa mutta kaikki ei tykkää.

Tulipa vaa kirjotettua, ei muuta kuin mahd. rauhallista joulua, sysi!

Käyttäjä sysi kirjoittanut 08.01.2013 klo 12:20

Hei,

kiitos paljon viesteistänne. Olo on ollut tuon kaaottisen yön jälkeen parempi. Tänään taas on itkupäivä, joten eksyin tänne. Kun asiat ovat edes kohtuu hyvin, niin ei jaksa miettiä koko ongelmaa.

Joku kysyi nuoruuteni tapahtumista: väkivaltainen isä varmaan on kaiken takana. Teininä pääsin isästäni eroon, mutta aloinkin hoitamaan itseäni päihteillä. Kaikella mitä käsiini vain sain. Itsemurhayritys johtikin psykiatriselle osastolle joksikin aikaa, mutta pidin sitä lähinnä vain taukona käyttööni.

Jossain vaiheessa kai halusin parantua ja selvisin pahimmasta umpikujasta. Tapasin eksäni, jonka kanssa elimme "normaalia" elämää ja ajattelin jo päässeeni pahimmista ongelmistani eroon. Masennuslääkkeitä tosin olen syönyt teinistä lähtien. Ero vain veti täysin maton altani ja nyt olen tyhjän päällä. En haluaisi palata vanhaan, mutta en osaa käsitellä tätä pahaa oloa. Itsemurha-ajatukset pyörivät päässä, mutta en varmaan oikeasti halua kuolla. En tiedä... Toisaalta kaikki tuntuu olevan elämässäni täydellisesti opiskelen menestyksekkäästi vaativaa alaa, minulla on rahaa ihan yli oman tarpeen, olen peruskaunis ja saan miesseuraa halutessani sekä useita vakavammastakin jutusta kiinnostuneita pyörii ympärillä. Pelkään, että kun nyt olen onneton, miten sitten kun asiat eivät ole näin hyvin: mitä jos rahat loppuvat, vanhenen ja miehet eivät enää kiinnostu, opiskelijaelämä loppuu ja en saakaan sellaista työpaikkaa mitä toivon. Tuntuu, että tästä lähtien elämä menee vain alamäkeä. Alamäki alkoi kun eksä jätti minut. Rakkaus loppui. Koen itseni myös idiootiksi kun luotin rakkauden kestävyyteen, sillä enhän ole nähnyt kuin onnettomia rakkaustarinoita.

Yritän välttää juomista ja lupasin itselleni, että en yksin juo, sillä se johtaa itseni satuttamiseen. Tosin ylilyöntejä sattuu, viimeksi join aivan liikaa, bongasin miehen ja harrastin seksiä hänen kanssaan koko ajan inhoten itseäni. Nuorena seksikin oli minulle vain yksi itsetuhon väline.. Pelkään olevani palaamassa siihen aikaan..