*liittyy porukkaan samanmoiseen*
Jeap,kovin tuttua.
Mä olen peitellyt olojani vuodesta -99.Ja nyt kun oon 20v..no...vieläkin peittelen hampaat irvessä.Olen ollut hoidossa itsemurha yrityksien jälkeen,ja aina on päässyt pois sairaalasta silkalla tekohymyllä ja hokemalla "kaikki on hyvin,kaikki on hyvin" vaikka on yli-sonta olo.
En tiedä mikä siinä on ettei pysty sanomaan että hei!mä en voi todellakaan hyvin,tää on silkkaa roolipeliä..mikä syö kaikki voimat.
Miksei sitä vaan sano?Seuraamusten pelko?Sairaalaan joutumisen pelko?
Mikä??

mie en saakeli soikoon ymmärrä miten te voitte noin vaan päästä eroon kaikista hoidoista vaikka ootte itsemurhaa yrittäneet. olenko mie ainut täällä tukinetissa jonka on pakko käydä hoidoissa. mie sitten varmaan olen kaikista hulluin ja mielisairain. mun pitää varmaan lopettaa puhuminen että olen ufo.

maanvaiva,
kyllähän mut pakotettiin nyt vikan hoitojakson jälkeen tukiasunnoille,mutta ei se ole lähelläkään hoitoa.Eli olen selvinnyt periaatteessa hoidoista.Mutta joudun kyllä käymään sairaalassa viikon periodeilla noin kuukauden välein..🙄

Messed haluatko mulle joskus oikein tarkkaan kertoa mitä sie teet tukiasunnossa, niin ku päiväjärjestyksen, kuka maksaa vuokran, saako olla yksin, teetkö ja ostatko oma ruuat, käytkö koulussa tai töissä jne mitä vaan mieleen tulee. mie olen kerran hakenut sellaiseen paikkaan mutta sanottiin, että käy ekana lukio kotoa käsin. enkä mie vielä olekaan muuttamassa mihinkää mutta voi olla kirjoitusten jälkeen, että lähen. mie tarvisin varmaan sellaista tukea, että siivoisin ym.

(maanvaiva,
ei tuo tukiasunto ole mikään huippupaikka..mutta siis tuolla vaan..ollaan..käyn kahden muun kanssa(meitä on kahdessa talossa keskellä ei mitään 12 henk.)kerhotalolla about 2krt/vko jos jaksetaan.Ruuat ja kaikki tulee tuolla valmiina(saa mennä auttamaan valmistuksessa jos tahtoo)..päiväohjelma on siis ruokailut🙄huoneet siivotaan itse(siis jos ihminen siihen kykenee,muussa tapauksessa työntekijä siivoo n.kerran viikossa)..vuokran maksaa sosiaalitoimisto(=maksusitoomus)ja itselle jää maksettavaksi osa.Kaikilla on oma huone ja sitten on yleiset tilat,eli yksin saa olla jos tahtoo.Ruuat siis tulee talon puolesta(aamupala,lounas,kahvi,iltaruoka)mutta voi ostaa myös omia ruokia.Mutta aikalailla se on vaan oleilua.Varmaan voisi mennä opiskelemaan tai töihin jos tahtoo,mutta kun on saikulla niin..😴
Paikoissa on hirveästi eroa,mutta suosittelen semmoista missä sitä päiväsisältöä olisi talon puolesta jo esim...😉)

Minä olen ainakin kehittänyt suunnattoman terveen ja tasapainoisen ulkokuoren. Missään muualla kuin täällä en ole myöntänyt, että kaikki ei olekan niin kovin hyvin. Itsellenikään en aina myönnä, ja usein ajattelenkin, etten minä ole sairas, kunhan vain valitan turhaan.

En oikein tiedä kenelle kertoisin ja mitä, kun en minä osaa sanoa, että mikä minua vaivaa. Minä vain jatkan elämääni, ja leikin tervettä. Apua en kehtaa hakea, kun tuntuu, että on niin paljon muita, jotka tarvitsevat enemmän apua.

Terve messed up, keskellä ei mitään miekin olen kesän. ei ole edes naapureita.
muutenkin mulla on aika samaa kuin sulla. maksaa varmaan kanssa jotain, en tiedä kuka maksaa. ruuat tehään itte, aina on jaettu vuorot, sitten joku hoitaja on kaverina. mie olen hoksannut että kaikista on asioista voi lintsata, kun ei tajua mitä pitäsi tehdä. saan aina arestia tai jotain muuta vaikka en mitään tee. nyt minullakin on oma huone, mulla on kaikki tavarat aina paikoilaan huoneen lattialla. yksin saa olla paitsi on paljon palavereita. aina jotain suunnittellaan, mistään ei tuu koskaan mitään valmista. me käydään kylillä kaksi kertaa viikko, sillo saa ostaa itselle mitä haluaa. mutta aina sen jälkeen on tarkastus, että ei ole kaljaa ostannut.
onneksi pääsen kohta kotiin ja kouluun. kauanko veinaat olla saikulla eli tarkoittaa vissiin sairaslomaa? mie en kyllä tajua mitä sitten tee jos en jaksa käydä koulua. en kyllä lähe mihinkään hoitopaikkaan enää.

Elmi sulla onkin hyvä, jos sun näytteleminen onnistuu. mie en osaa kovin hyvin teeskennellä, kaikki huomaa, että en ole kunnossa. ootahan sie jo täälläkin aika kauan sanonut, että sulla on huono, voi sitä silloin jo mennä hoitoon.

Moi Elmi!

Toi kuulostaa kovin tutulle, mutta kun sanoit ettet kehtaa hakea apua, kun luulet muiden tarvitsevan sitä enemmän, niin olen toista mieltä. Jos sulla on huono olla, niin silloin sä tarvitset apua yhtä paljon kuin muutkin. Rohkeesti vaan, se on helpotus kun ei enää tarvitse leikkiä tasapainoista, vaikka heikkouden ja sen pahan olon myöntäminen voi tuntua vaikealle.
Mä olen nyt syönyt n. viikon mielialalääkkeitä ja mulle on jatkohoitopaikka avohoitona järjestetty.

Olin perjantaina kavereiden kanssa vähän juhlimassa, menin ihan sekasin. Olin vaan lähteny kaverin luota kävelee, ilman kännykkää, rahaa tai avaimia. Mä muistan sen et halusin vaan tehdä itelleni jotain pahaa ja eksyin poliisilaitokselle, enhän mä muualle osannu mennä. Sit ne laitto mut putkalle ja soittivat vanhemmat jotka hakivat mut kotiin. Nyt oon ymmärtäny et parempi olla ton lääkityksen ajan iha ilman mitää ryyppäyksii. Mummo tietää, se on tosivanhoillinen ja varmaan halveksuu mua ton juomisjutun ja sit putkaan jutun takia ☹️

Mut hakekaa oikeesti apua, se kannattaa 🙂👍

Hei.

Mie kirjoitan nyt ekaa kertaa.. Olen jo pari kertaa aikonut, mutta en sitten ole.. kai uskaltanut. Kai mie pelkään että minuun suhtaudutaan tyyliin: Tyhmä teiniangstailija, mitä se tänne kirjottaa..
Mutta kirjoitanpa kuitenkin.

Mie olen ollut masentunut yli kolme vuotta. Mutta jos kysyisi keneltä tahansa muulta kuin parilta lähimmältä ystävältä, olisin heidän mielestään tasapainoinen, iloinen, persoonallinen, vähän kaksimielinen ihminen. Ulkokuoriminäni on sosiaalinen ja huoleton.
Mutta sisälläni itken.

Olen viillellyt melkein kolme vuotta, ja kun äiti huomasi arvet noin vuosi sitten se sanoi: Mitä ihmettä sie oikein olet tehnyt? Miksi? Siehän olet niin tasapainoinen ihminen. Miksi? Ja kun mie vastasin että joskus vain tekee mieli satuttaa itseään, äiti liiskaa sen heti: Höpö höpö, sie vaan oot jostain lehdestä saanut tuollaisen älyttömän idean. Lopeta heti.☹️

Nyt mie kävin ennen kesäloman alkua psykologilla, mutta en sillekään voinut puhua vapaasti, vaan vähättelin asioita, peitin arpia ja hymyilin. Kaikki on hyvin, mitä nyt pikkuisen alamaissa joskus välillä. Itsemurha-aikeista en kertonut mitään.

Olen harkinnut itsemurhaa vakavasti, harkitsen joka päivä. Olen viiltänyt ranteitakin. Käsivarteni ja reiteni ovat täynnä arpia, ja koska olen päättänyt etten viillä kesällä, olen joskus raastanut käteni verille kynsilläni.

Paras ystäväni ilmoitti juuri: Haista paska, vihaan sinua. Ja tyttöystäväni jätti, koska ei vielä ollutkaan valmis seurustelemaan, varsinkaan tytön kanssa.

Maailma tuntuu niin pimeältä, suurelta ja pelottavalta. En haluaisi elää tätä elämää, tässä maailmassa. Vihaan itseäni, ruumistani, mieltäni. Tunnen olevani ruma sisältä ja ulkoa, ja viiltämällä yritän peittää henkistä tuskaani, mutta samalla rankaista itseäni siitä että tuotan muillekin vain tuskaa.

Tunnen olevani täysin hyödytön, pelkkä rasite maailmalle. En jaksaisi nousta aamulla sängystä. Arkena nukun liian vähän (viisi tuntia yössä?), ja lomalla liikaa (14 tuntia?). Ja olen koko ajan väsynyt. Väsynyt kaikkeen. Hukun ellei joku nosta minua ylös.

Mie toivon voimia teille kaikille, jotka olette samassa tilanteessa,(ja teille myös joilla on paljon suurempiakin ongelmia kuin miulla. Teille erityisesti.) jos nyt toivomukseni merkitsee mitään.. Toivon että jaksatte elää, rakastaa, olla onnellisia. Ainakin joskus tulevaisuudessa. Itse en siihen pysty, ainakaan nyt, enkä edes lähitulevaisuudessa. En osaa enää kuvitellakaan elämää ilman masennusta. Mutta sitä on! Ehkä miullekin. Toivon niin.

Kai minun pitäisi tosiaan miettiä, josko joskus puhuisin näistä asioista jollekin ammattilaiselle, mutta kun en oikein usko, että sellaista kuitenkaan tarvitsen. Ja luulen myös, että minulle sanottaisiin vaan, että kaikki on kunnossa. Niin hyvin minä jo osaan roolini, etten siitä helpolla eroon pääse.

Minä olen ollut rikki jo niin pitkään, että luulen osaavani elää tämän kanssa. Psykoligillekin varmaan vaan sanoisin, että kyllä tämä tästä ja enkähän minä nyt sitten pärjää. Sitkin pelkään, että määräävät lääkkeitä. En niitä kovin mielelläni haluaisi, kun kuitenkin olen pärjännyt tähänkin asti ilman.

Mä kuulun kans ihmisiin joiden ulkokuori tai kulissit kätkee taakseen jotain ihan muuta.. Ulospäin oon kaikkien mielest varma ja iloinen, yks maikka koulus sano et mul on koulun ilosin hymy.. Kaikki mun tutut ja vähät kaverini luulee kai et oon meijän kaveriporukan tasapainosimpii ihmisii..
Nii toi on mun ulkokuori, kulissi joka pitää pokerinaamaa, joka ei enää pysty ees itkee oikeesti jos muit on läsnä. Sisäpuoli taas.. no se itkee ja kirkuu yksinää. Melkein koko ajan on fiilis ettei jaksa, tekis mieli vaan itkee tai huutaa ja silti kasvot hymyilee. Mä murrun vaan yksin ollessani ja pelkään koko ajan etten pääse enää jaloilleni. Mä selitän punaset silmät mutsille väsymyksenä tai päänsärkynä ja se uskoo, aina. Mä oon entinen koulukiusattu, oon menettäny kymmenii läheisii mm faijan, ja sen jälkeen ku mut tapettiin entisten kavereiden toimest henkisesti ala-asteel pääsin takas elävien kirjoihin kiitos ihanien yläasteen luokkalaisteni avul mut joka päivä saa tehä töitä et pysyy kasas. Pieniki ilkeesti sanottu kritiikki masentaa ja sillon helposti murtuu. Vuos sitte joululomal mä itkin kaikki yöt (ja päivisin ku mutsi ei ollu himas) mun kadonneitten haaveitten perään. Se onki liikaa toivottu jos haaveili et olis koko perhe hengis ja kavereihin vois luottaa.. Kokosin sillon itteni kokonaan vaan siks aikaa ku mun kaveri kävi meil. Koko viime kevät on sumuu kaikki energia meni huonojen uutisten keskel vaan siihen et jakso herää mennä kouluun ja näyttää normaalilta..☹️

just_a_dream kirjoitti 14.11.2005 klo 18:34:

Mä Pieniki ilkeesti sanottu kritiikki masentaa ja sillon helposti murtuu.

tähän voin yhdentyä. Sama onkelma, vaikka oon kuullu ties mitä tähän asti. Luulis tottuvan siihe, mut yhtä pahalta tuntuu.. =( ketää ei oikeesti tajuu miltä tuntuu.. ykski ilkee sana, on ku lyönti päi kasvoja tai potku sinne ym. mitä oon huomannu ja nähny, nii ei oikeesti musta ketää välitä tai sillee.. kouluski on luokkakavereille ihan sama mitä mä teen.. ei niitä kiinnosta.. ja oon meinannukki tehä yks päivä, mut rohkeus ei riitä.. =( mä en enää kohta jaksa kenenkää morkkauksia, jotenki vaa haluis sit antaa periks.. ku kyllä mä osaan morkata ite itteeni jos halutaan.. mut sit kaikki aina sanoo toisin.. no, siinä teille miettimistä..

Mie en kyllä ymmärrä mitä pitäsi miettiä. Tarkotako ehkä, että täällä ei saa kirjottaa mitään kritiikkiä susta?

Mie viisveisaan kohta mistään mitä ihmiset netissä sanoo. On yksikin nimimerkki joka joka mun kirjoitukseen tuolla yhdellä foorumilla, tulee sanoo, että onko vaikiaa, kun olen pösilö koko ikäni tai muuta yhtä viisasta. Olenkin huomannut, että se nimimerkki tekee itsestään aika pösilön tuntuisen, kun ei kestä sitä, että mie tiedän jostain asiasta enemmän kuin se. Siltä loppuu tieto ja sitten alkaa haukkuun pösilöksi. On kato lukenut täältä tukiasemalta mun juttuni ja sitten herjaa toisella foorumilla, kun ei ole moderoijaa.

Silläi teidänkin kannattaa ottaa kaikki haukkumiset, että haette siitä ihmisestä huonoja puolia, niinku esmes tyhmyys tai tietämöttömyys asioista. Niitä huonoja puolia ei kannata ääneen sanoa, lähtee pois siitä tilanteesta ja itsekseen miettii, että kukahan tässä oikein on loppu elämän pösilö.

maanvaiva kirjoitti 15.11.2005 klo 21:02:

Mie en kyllä ymmärrä mitä pitäsi miettiä. Tarkotako ehkä, että täällä ei saa kirjottaa mitään kritiikkiä susta?

ei, en tarkottanu tota.. vaan sitä et jos esim. joku sanoo rumaks ym. ku osaan kyllä itekki morkata jos pitää.. mut siitä sit tulee sellane kurja olo.. ku mä ite tiiän kaiken mitä sanotaan musta. enkä jaksa aina kuulla samoja juttuja moneen kertaa.. tiiät kai?

Lue mun juttu uudelleen, juurihan selitin, että ihmiset jotka jaksavat jatkuvasti jostain ihmisestä jotain ilkiää sanoa, ovat itse pösilöitä. Ne eivät vaan sitä itse tajua, mutta ovat niin pösilöitä, että niille ei kannata sitä edes sanoa. Antaa sellaisen ihmisen rauhassa olla oma pösilöitsensä.

Pääpointti, että tajuat. Älä kuuntele ihmisten haukkumisia.