Oudot tuntemukset ja ajatukset...
Kaikki alkoi kun tunsin mahassani tunteen, että täytyy jättää poikaystävä. Se oli aluksi vain pieni, mutta sitten se kasvoi ja sai minusta vallan. Sitä oli vaikea kukistaa, mutta puhuttuani asioista ystävilleni se katosi. Pelästyin tunnetta, koska en todellakaan halua jättää.
Kuukauden kuluttua sama tunne alkoi tulemaan takaisin. Kun kerroin asiasta tuli paniikki. Tunsin, että kaikki läheiseni pitää tappaa. Se on ainoa ratkaisu selvitä näistä tunteista. Mieleeni tuli kuvia joissa puukotan läheisiäni. Tämä tunne oli mahassani. Taistelen sitä vastaan vieläkin, ettei se pääsisi päähäni. Tunsin, että olen paha ihminen, koska tunnen näin. Pelkäsin, että sekoan, en pystynyt hallitsemaan tunteitani. Pelkäsin olla läheisteni luona vaikka tiesin, etten missään nimessä satuttaisi heitä. Pelkäsin joutuvani iäksi sairaalahoitoon, jossa minusta ei kukaan välittäisi, enkä voisi enään tuntea rakkautta, koska kaikki pelkäisivät minua. Seuraavaksi tuli tunne, että minä olen kaiken paha, joten minunhan se on kuoltava. Tuntui, että vain kuolema on ratkaisu kaikkeen.
Nyt kun jälkeenpäin mietin kaikkia noita tuntemuksia, tuntuu, että minussa olisi ollut joku muu. Oikeasti haluan auttaa ihmisiä, itken surullisia uutisia ja Afrikan nälkäisiä lapsia. En halua kenellekkään pahaa. Mutta, kun tuo tunne tulee vatsaani, se sekoittaa pääni, en voi luottaa läeisiini, tuntuu että he kaikki vain juonittelevat minua vastaan. Kun tuo olo menee pois vatsastani, ymmärrän, että minua rakastetaan.
Olen ollut paniikkihäiriöstä sairaalahoidossa. Olin yksinäinen ja työnsin tunteeni sivuun jotta pääsisin nopeasti pois. Että he luulisivat, että olen parantunut. Pelkäsin kuolevani. Tuntui, että en saa henkeä, minulla on kaikki sairaudet. Silloin en halunnut kuolla. Elämän ilo oli suuri, vaikka kohtaukset saivatkin joskus tunteen, että täytyy luovuttaa.
Äitini on kärsinyt samoista ajatuksista. Se helpottaa koska tiedän, että voin selvitä, koska äitinikin on selvinnyt. On ollut todella helpottavaa saada puhua tunteista äidille ja poikaystävälle, joka on monet kerrat sanonut, että tukee minua, ja tietää etten ole oma itseni täysin. Oikeasti olen iloinen ja pystyn puhumaan asioista, tämä asia saa minut pysymään hiljaa ja olemaan masentunut.
Haluan vain tietää, etten ole yksin tämän asian kanssa?? Koska olen peloissani.
Minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia, mutta minulla tuo tunne lähtee rintakehästä. Sillon kun rintakehää polttaa niin ajatukseni myllertävät. Pääni täyttyy psykoottisista ajatuksista, joita on vaikea saada pois päältä. Kaikki alkoi siitä kun ensimmäisen kerran otin masennuslääkettä. Siitä on jo vuosia, mutta rintakehän polttelu on jatkunut. Se on pelottavaa ja saa minut hämilleen.
Kaikista pahin juttu on se, että joutuu pelkäämään itseänsä. Mistä nuo kauheat ajatukset tulevat?! Mielikuvitus osaa kyllä tehdä tepposia... Minulla on sama homma; en ikimaailmassa tekisi pahaa kenellekään. Minua pelottaa, että jonain päivän itsekontrolli pettää ja teen jotain hirveää. Pelkään myöskin, että jään yksin. Että minut hylätään yksin jonnekin sairaalaan.
Mutta eräs ystäväni sanoi minulle, että jonkun pahan tekemisen pelko on osoitus siitä, ettei mitään pahaa tule tekemään. Jos itse tiedostaa tuon ajatuksen kauheuden, ei ole mahdollista että pistää kauhukuvia käytäntöön. Niin se kai on.
Olen väsynyt pelkäämiseen ja toivoisin, että joku kaunis päivä olisin vapaa niistä. Tai että ne eivät halllitsisi elämääni niin paljon.
-Suurin on rakkaus-
Minulla alkoi psykoosi samanlaisilla tuntemuksilla. Minulla tuo pään sekottava tunne vain lähtee rintakehästä. Kun rintakehää alkaa poltaa niin ajatukseni alkavat harhailla. Silloin mielikuvitus tekee tepposet.
Minulla on sama juttu; en ikimaailmassa tekisi pahaa kenellekään. Se minua pelottaa eniten, että joku päivä sekoan ja teen jotain hirveää. Pelko on jokapäiväistä arkeani.
Yksi hyvä ystäväni tosin sanoi, että pelko osoittaa sen ettei mitään pahaa tule koskaan tekemään. Kun tunnistaa olevansa peloissaan, ei mihinkään hirmutekoihin ryhdy. Niin kai se on.
Olen kyllästynyt olemaan peloissani. Haluaisin niin vain olla terve taas. En halua, että ajatukseni harhailevat. Hirveää pelätä omaa itseään, se on helvettiä maan päällä.
-Suurin on Rakkaus-
Se juuri on todella kauheaa, kun pelkää, että tekee jotain pahaa.
Pelkäsin ja olen aina ennen pelännyt, että läheiseni kuokevat tai minä kuolen. Nyt se tunne on vaihtunut toisin päin, joten uskon että ne jotenkin liittyvät toisiinsa.
Oletko ollut sairaalahoidossa vai käynyt terapiassa. Olisi kiva tietää miten tälläistä asiaa hoidetaan, koska en haluisi puhua muutenkaan asiasta kenellekkään...
Sairastin psykoosin muutamia vuosia sitten ja olin silloin sairaalassa. Nykyään syön lääkkeitä ja käyn terapiassa. Nuo tuollaiset "pahat" ajatukset kai luokitellaan psykoottisiksi. Tiedän, että noita ajtuksia ja tunteita on todella vaikea ymmärtää ja käsitellä. En itsekään mielelläni puhu niistä. Mutta kai ainoa tapa päästä niistä eroon olisi kertoa niistä. En tiedä.
Sinun kannataa hakeutua terapiaan, ellet jo ole. Varmaankin saisit läääkkeitä, ellei sinulla sitten jo ole. Ja sinun täytyy muistaa ette ole noitten ajatusten kanssa yksin. Monilla muillakin on samanlaisia ongelmia, kuten minulla. Ja jos helpottaa niin kirjota tänne 🙂
Tuntuu että sellanen paino katoaa kun joku sanoo, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia.
Kävin omalääkärillä ja laittoi lähetteet eteenpäin, mutta jonot on aika pitkät ja puhumaan pääseminen voi kestää vielä muutaman viikon. Mutta, nyt kun oon lukenu näitä juttuja oon innolla menossa puhuun näistä asioista.
Kiitos kun vitsit vastata 🙂 Enköihän tämä tästä, ainakin olen nyt toiveikkaammalla mielellä 🙂
Eipä mitään🙂 Asioitten jakaminen toisten kanssa auttaa aina.
Kaikkea hyvää. Puhu tuskasi ja murheesi pois🙂