Osaako kukaan enää auttaa? :'(
Moi. Olen 13 vuotias ujo ja herkkä tyttö. Olen ihan syystäkin ujo… kaiken kokemani jälkeen…
Mua on kiusattu koko alakoulun ajan. 1-3 luokilla olin vain aina yksin ja sain kuulla sieltä sun täältä nimittelyjä. 4-5 luokilla mä olin kokoajan yksin ja koulu tehtävissä joissa piti olla pari niin jouduin aina opettajan pariksi. Kutosella mua alettiin kiusaa fyysisesti ja yritin ensimmäistä kertaa itsarii huhtikuun lopulla. Sitten toukokuun 23 päivä menin Espanjaan äidin luokse ja olin joka päivä vain huoneessa. Yhtenä päivänä äiti raiskattiin ja olin viereisessä huoneessa. Seuraavana päivänä yritin toisen kerran itsarii. Kun palasin kotiin niin äiti oli varannut kaikille liput Espanjaan kuukauden päähän. En halunnut takas. Koulussa mua alettiin heti kiusaamaan fyysisesti ja henkisesti. Ja kotona riiteli aina äidin kanssa. Yhtenä päivänä äiti ja isä riiteli fyysisesti ja mun poikaystävä jätti mut samana päivänä joten päätin mennä puhuu kuraattorille. Siellä sitten mun tilanne todettiin niin pahaksi ettei mun tarvii mennä kotiin kun pelkäsin äitiä vaan menin turvataloon. Siellä olin noin viikon ja samaan aikaan mulle selvisi ettei mun tarvii mennä Espanjaa vaan meen mummille joten menin pakkaamaan. 18.10 lähdin mummille ja sen päivän jälkeen en ole nähnyt mun perhettä. Olin noin kaksi viikkoa koulussa kunnes aloin viiltelee ja hain itse apua. Jouduin suljetulle osastolle. Siellä sanottiin ”sun asioita ei voida hoitaa kun et asu täällä” joten ne lähetti mun Espooseen laitokseen missä olen nytkin. Mulle etsitään nyt sijais perhettä ja tälleen. Viiltelyn olen myös lopettanut. En tule yhtään toimeen mun vanhempien kanssa… Mä itken myös päivittäin ja jopa ilman mitään syytä. 😭
Joko olet päässyt sijaisperheeseen?
Varmaan saa sitten paremmin apuakin, kun ensin löydetään joku paikka missä asut.
Tsemppiä kuitenkin ja sijaisperhe on ihan hyvä asia. Itsekin olen sellaisessa ollut.
Mä muutan noin kuukauden päästä. Mun arvosanat vaan laskee ja koulu masentaa ja stressaa 😭 pelkään nykyään ihan kaikkea 😭
Hei!
Oot joutunut kokemaan ihan liikaa pahoja asioita ☹️ mut muista, ettei se ole sun syytä, eikä tee susta mitenkään huonoa / pahaa ihmistä. Eikä tosiaan ole ihme, että oot ujo kaiken tuon jälkeen.
Mutta kaikki voi oikeasti muuttua vielä paremmaksi. Kun pääset sinne sijaisperheeseen, niin asiat voi helpottua ja sua voidaan auttaa. 🙂🌻
Itellänikin on paljon pahoja kokemuksia takana ja pitkään luulin, ettei oo enää mitään toivoa, et kuolema ois ainoa vaihtoehto. Mut nykyään oon välillä melkein onnellinen 🙂 Ja periksi ei kannata antaa, jos jostain paikasta ei saa apua, niin jostain toisesta paikasta kyllä saa.
Kannattaa nyt ehkä laittaa oma hyvinvointi vähän koulun edelle, kouluarvosanoja ehdit kyllä parantaa sitten, kun voit itse paremmin? Koulukin on tärkeää, mutta ei se ole koko elämä. En tiedä, mitä selitän 😎 mutta tarkoitus oli sanoa, että kaikki voi muuttua vielä oikeasti hyväksi, periksi älä anna!
Moi julpukka01,
Oot kyllä todellakin joutunut kokemaan paljon pahoja asioita. Onko sulla ketään ammattihenkilöä, jolle voisit puhua luottamuksella tunteistasi? Tuo on tosi hieno juttu, että olet päässyt viiltelystä eroon. Olit myös hyvin rohkea, kun hait itse apua. Molemmat ovat tärkeitä asioita, ja toivottavasti sinulla on nytkin joku, jolle voit puhua asioistasi ja peloistasi. Se voisi helpottaa oloa ainakin vähän.
Voisitko käydä uudestaan esimerkiksi kuraattorin puheilla? Sulla on oikeus saada apua pelkoihin, masennukseen ja stressiin. Hienoa että pääset sijaisperheeseen. Sulla on mahdollisuus elää turvallista elämää, kunhan saat apua ja tukea tilanteeseesi 🙂
Tsemppiä ja halauksia!
Mä sorruin taas pari päivää sitten viiltelemään... meidän koulussa ei ole edes kuraattoria jolle puhua. Enkä luota keneenkään ammattilaiseen... vaikee tilanne kieltämättä ☹️