Opiskelujen aloitus
Aloitin opiskelut tänään 4v jälkeen ja ajattelin et tää ois sellainen matalan kynnyksen paikka lähteä opiskelemaan mut taisin olla väärässä. Oon nyt jo yhden päivän jälkeen täysin ulkopuolinen ryhmästä. Tänään sain ilmeisesti paniikkikohtauksen tai jonkun ahdistus kohtauksen koska en voinut osallistua ryhmä liikuntaan ollenkaan luulin et oon päässyt sen vaiheen yli mut sit totesin et en ookkaa päässyt. Oisit pitänyt vaan pysyä kotona läskeineni ja arpineni. Asun asuntolassa ja en tiiä mitä olin tehnyt väärin koska jo yhden yön jälkeen kämppäkaveri oli jotain sanonu opettajalle ja vaihdoin huonetta. Oon nyt 1hh ja joo se on toisaalta hyvä et saan olla yksin mut nyt oon ihan toisessa rakennuksessa kun mun opiskelija ryhmä ihmiset joten oo. Ulkopuolinen jo senkin takia ja varmaa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mietin itseni satuttamista vakavasti. Ei kukaan mua täältä ajoissa löytäisi. Saisin kuolla ihan rauhassa. Ja oon vieraalla paikkakunnalla joten mikään päivystys ei kyl oo vaihtoehto koska en tiiä mihin päin pitäis lähteä jne.
Hei, viestistäsi on jo aikaa ja mietin onko tilanteesi muuttunut johonkin suuntaan?
Ulkopuolisuuden kokemus on todella ikävää ja sitä ei varmasti paranna se, että ilman neuvottelua vaihdetaan huoneita yms. Oletko kysynyt opettajaltasi syytä moiseen muutokseen/ olisiko se mahdollista? Epävarmuus ja ei-tietäminen vievät turhaan voimavaroja.
Itsetuhoiset puheet aiheuttavat huolta aina. Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen Mielenterveysseura)
p. 09 2525 0111
Päivystys:
arkisin klo 9–07
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15–07
Täältä voita saada keskusteluapua, kun mielen maisemat ovat synkkiä. Vaikka oletkin vieraalla paikkakunnalla, niin voisit kuitenkin selvittää varmuudeksi etukäteen vaikka opettajiltasi mistä saat apua ja tukea tiukkoihin paikkoihin.
Mitähän mahdoit tarkoittaa sillä, että opiskeluissa on ollut taukoja ja olet luullut olevasi ohi tietyistä jutuista?
Nettisaapas Henna, Helsinki
Juteltiin sen likan kanssa joka mun kans oli aluperin samassa huoneessa. Sanoi että syy ei ollu minussa mutta toi kuitenkin esille mun arvet.
Tilanne on vähän parantunut. Kuitenkin mieliala vaihtelee tosi paljon. Toisena hetkenä mul menee hyvin ja toisena hetkenä mietin jo lääkkeiden yliannostusta.
Siis oon ollut useamman vuoden poissa opiskeluista. Olin pari vuotta töissä ja sit melkein taas pari vuotta sairas/kuntoutuslomalla. Ajattelin että olisin päässyt yli ahdistuksesta porukasta, nopeasta vaihtuvista mielialasta mitkä aiheuttaa ongelmia opiskelujen suhteen. Ja riittämättömyyden tunne ja itsensä arvostamattomuus. En pidä itsestäni, mietin paljon mitä muut ajattelee musta. Yritän olla parempi ku loppujen lopuksi olen.