Onko tämä skitsofreniaa?
Pari kk sitten alkoivat ongelmat jotka ovat paisuneet kamaliin mittasuhteisiin. Ne alkoivat unettomuudella uutta lääkettä aloittaessa. Nopeasti sain erilaisia pakkoajatuksia, epätodellista oloa, painajaisia, olin ärtynyt ja aggressiivinen, ahdistus nousi huippuunsa, muisti meni, en pystynyt enää kunnolla lukemaan enkä keskittymään mihinkään. Puhuessa ajatus lähti omille teilleen ja tuli ajatuskatkoja. Rupesin tavallaan kuulemaan ajatukseni pääni sisällä. En jaksanut enää tehdä mitään, istuin tai makasin vain sohvalla kaikki päivät (ja makaan vieläkin..) En ole aikoihin tuntenut mielihyvää tai iloa yhtään mistään . Itsetuhoisia ajatuksiakin on ollut kun tuntuu että kukaan tai mikään ei voi minua auttaa.
Oireet ovat vain pahentuneet ja mukaan on tullut epäluuloisuutta, tuntuu että kaikki puhuvat minusta pahaa ja jotenkin juonittelevat minua vastaan, ja tuntuu että olen koko ajan suurennuslasin alla. Asioilla tuntuu olevan jotenkin suurempi merkitys kuin ennen, en sanoisi että saan television tms. kautta mitään viestejä mutta tuntuu että olen viimeaikoina nähnyt joka puolella esim. televisio-ohjelmia ja lehtijuttuja psykooseista ja skitsofreniasta. Lisäksi saatan ajatella jotain ihmistä jota en ole nähnyt pitkään aikaan ja yhtä-äkkiä näenkin hänet. Nytkin viikonloppuna menin päivystykseen kun ahdisti tosi kovasti ja siellä oli nainen jota koira oli purrut. Tänään luin uutisia ja juuri siinä kaupungissa jossa sairaala on kuoli nainen infektoituneeseen koiranpuremaan. Mietin heti että nainen oli varmaan sama, ja tällaisia outoja sattumia tuntuu tulevan nykyään todella paljon. Lisäksi olen huolissani koska olen pienestä asti ollut jotenkin vähän outo, minulla oli pienenä paljon pelkoja ja myöhemmin sairastuinkin sitten sos. tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön.
Olen myös alkanut nähdä asioita sivusilmällä ja hämärässä jotkin esineet saavat uuden muodon. Esim. tänä aamuna hämärässä näytti siltä että vieressäni oleva ihminen oli kuollut. Lisäksi nään varjoja ja välillä nopeasti katsottuna ihmisten silmien muuttuvan kummallisiksi. Epätodellinen olo ei ole hävinnyt missään vaiheessa. Olen öisin alkanut välillä kuulla myös piipittävää ääntä jota muut eivät kuule.
Tuntuu ihan siltä että olisin kauhuelokuvassa koko ajan. Painajaisetkin välillä saattavat sekoittua todellisuuteen, en tiedä johtuuko tämä lääkkeistä vai muusta. Tänäänkin näin päivällä painajaista jossa eräs tuttavani sanoi häntä haastatelleelle henkilölle että ”en halua nähdä lasten ikkunoita” (siihen ei unessa kuitenkaan menty että mitä kamalaa oli lapsille tapahtunut) ja herättyäni tuo lause vain pyöri mielessäni pakonomaisesti ja pelotti ihan kamalasti.
Olen melkein alusta asti ollut varma että olen menossa psykoosiin tai minulla on skitsofrenia. Toivon että olen itsesuggestoinut nämä oireet itselleni ja jossain vaiheessa tämä loppuu, mutta en tiedä mitä muutakaan tämä voisi olla kuin skitsofreniaa.
Minulla on valtava pelko tulevaisuudesta, että en ikinä pääse pois tästä olotilasta ja menetän täysin hallintani, tulen hulluksi ja tapan ihmisiä tai itseni tai vastaavaa ja joudun loppuelämäkseni laitokseen jossa joudun elämään kamalassa ahdistuksessa ja harhojen piinaamana.
Hoitohenkilökuntani yrittää vakuutella minua ettei minulla ole skitsofreniaa, koska jos olisi niin en itse sitä tajuaisi, mutta mielestäni oireeni ovat sitä luokkaa että on ihme että he eivät tajua mitä on meneillään, ja se mitä on meneillään on skitsofrenia.
Miten voisin saada varmistuksen siitä mitä tämä nyt on? Voiko ihminen itse tajuta että hänellä on skitsofrenia? Mihin muuhun sairauteen oireeni voisivat liittyä?
Hei!
Kärsin itsekin sos. tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Itselläkin on ollut koko tämän ajan tunne, että minua pidetään outona ja erikoisena negatiivisella tavalla. Kaupungilla kävellessäni (mitä en ole kyllä tehnyt pitkään aikaan, koska en uskalla ulos mennä) tuntuu, että kaikki katsovat minua oudolla tavalla, ihan kuin minussa olis jotain vikaa. Ja itse oikein etsin niitä katseita ja kiinnitän huomiota ympärillä oleviin ihmisiin, että mitähän nekin musta ajattelevat.
Mulla on yks kaveri jolla on kanssa todettu paniikkihäiriö, mutta hänellä on erilainen kun mulla. Se kuulostaa aika samalta kun sulla, että hän kuvittelee sairastavan erilaisia tauteja ja ahdistuu sitten niistä. Vaikkei tosiasiassa hänellä mitään ole. Eli sulla voi olla ton tyyppinen se häiriö.
Itsekin välillä varsinkin öisin tunnen, että näen harhoja. Mutta pimeässä ei hahmota kaikkia asioita kunnolla niin saattaa luoda omia kuvitelmia. En usko, että mitenkään epänormaalia ole.
Kauan olet sairastanut paniikkihäiriötä ja sos. tilanteiden pelkoa? Onko sulla nyt jokin lääkitys? Lääkkeistäkin voi tulla ihmeellisiä sivuoireita, joten kannattaa vaihtaa jos ne tuntuu tollain haittaavan elämää.
Toivottavasti tämä helpottaa jotenkin, sillä itseeni ainakin helpottaa kun saa jonkun kanssa juteltua asioista. 🙂👍
Olen sairastanut aktiivisesti n. 6 vuotta. Tällä hetkellä lääkityksenä on "vaan" ketipinor unen saamiseksi, toivon kyllä et se helpottaisi muihinkin oireisiin.
Toivon että lakkaisin pelkäämästä tätä skitsofreniaa, tuntuu että muuten en voi ikinä päästä eroon derealisaatiosta :/
Hui, kun luin viestiäsi, tuntui kuin olisin lukenut omaani! Tuntuu todella helpottavalta tietää, etten ole tuntemusteni kanssa yksin.
Olen ollut hyvin ahdistunut jo puolitoista vuotta. Viimeisen vuoden aikana elämässäni on tapahtunut paljon suuria muutoksia, joihin pitäisi yhtäkkiä sopeutua. Lisäksi kokeilin e-pillereitä, jotka saattoivat ehkä jopa laukaista tämän kamalan ahdistuksen, jos ei muuten niin ainakin ne pahensivat oloani!
Oireinani on epätodellinen olo, sydämen tykytys, oudot tuntemukset päässä ja erityisesti järkyttävä skitsofrenian pelko. Tarkkailen itseäni jatkuvasti ja mietin paniikissa, kuulenko jotain ääniä tai näänkö harhoja. Nään juuri näkökenttäni ulkopuolella varjoja, jotka luulen näköharhoiksi, mutta jotka eivät sitä kuitenkaan ole. Odotan koko ajan kuulevani jotain erikoista ja pelästyn herkästi ihan tavallisiakin ääniä. Ajattelen jatkuvasti, lähes koko ajan sitä, olenko kenties tulossa hulluksi. En pääse ajatuksistani eroon, vaan elämäni on tällä hetkellä pelkästään itseni tarkkailua mahdollisten skitsofrenia oireiden varalta. Selaan googlea ahkerasti etsien oireita ja vaikka joka kerta totean, ettei oireita ole, pelkään silti. Muodostan päässäni järjettömiä ja monimutkaisia ajatuksia, joiden avulla perustelen itselleni sitä, että olen sairastumassa. Saatan esimerkiksi ajatella, että minulla on skitsofrenia ja ainoastaan luulen, että kuvittelen pelkääväni sitä; ihan järjetön ajatus jo itsessään! Jotenkin kuitenkin TIEDÄN, että en sairasta skitsofreniaa, mutta silti olen jotenkin aivan varma siitä. Pelkään kuollakseni.
Lisäksi kärsin niin sanotuista katastrofiajatuksista (olen lukenut aiheesta paljon). Saatan siis aivan yhtäkkiä ajatella, että mitä jos joku ohikulkija hyökkäsi kimppuuni veitsen kanssa tai jos ohiajavasta pakettiautosta joku ampuisi minut. Ajatukset ovat todella eläviä ja pönkittävät ahdistustani ja sekoamisen pelkoani. On kamalaa tajuta ajattelevansa tuollaista, tajuta sen olevan mahdotonta ja yhdistää ajatus siihen, että "jos nyt ajattelen noin niin pakkohan minun on tulla hulluksi".
Olen puhunut ahdistuksestani ja pelostani kahdelle psykologille, poikaystävälleni ja mummolleni ja kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että en ole sairastunut ja että minun on turha pelätä kyseistä sairautta sen enempää kuin muitakaan sairauksia. Ymmärrän sen ja tiedän, että pelkoni on turhaa, mutta silti tunne voittaa järjen. En ole oikein löytänyt keinoa hallita pelkoani, mutta yritän rauhoittua ajattelemalla, että on lähes mahdotonta seota, jos pelkää sekoavansa. Psykologini käski minun myös ajatella, että "mitä sitten vaikka sairastun; jos saan oireita ja alan näkemään harhoja, voin itse hankkiutua hoitoon ja mennä tarvittaessa vaikka ensiapuun (tai joku voi minut sinne kuskata jos en itse ymmärrä hakea apua tai pysty siihen muuten) ja sitten minut hoidetaan kuntoon lääkkeillä ja terapialla ja sitten olen entistä ehompi". Itselleni ajatus on hirveän vaikea sulattaa ja voin kuvitella, että tunnet samoin jos ajatuksesi ovat yhtä pakonomaisia kuin minun. Ajatus on itselleni lähes vastenmielinen, koska se koskee juuri sitä pahinta mahdollista asiaa, sitä mitä pelkään eniten maailmassa. Olen menossa psykiatrille pian ja toivon saavani sieltä sekä terapialähetteen että lääkkeet pahimman yli selviytymiseen. Toiveena olisi myös jokin helpottava diagnoosi kuten "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö" tai "paniikkihäiriö" tai ihan mikä tahansa muu. Ainakaan en olisi sairastunut skitsofreniaan.
Minun on vaikea antaa sinulle neuvoja, sillä olen aika pulassa myös oman ahdistuneisuuteni ja pelkoni kanssa. Haluan kuitenkin toivottaa sinulle hurjasti tsemppiä ja painottaa, että en usko sinun olevan sairastumassa skitsofreniaan tai psykoosiin. Sairauden pelko, kuoleman pelko ja kontrollin menettämisen tunne/pelko ovat kaikki ahdistuneisuuden oireita. Kun pelko iskee, yritä sanoa itsellesi että kaikki on hyvin ja että ahdistus ja pelko ovat vain tunteita. Pyri hyväksymään pelkosi ja antaudu sille, älä yritä estää sitä (kyllä todella vaikeaa, itse ajattelen tulevani hulluksi jos antaudun pelolle). Istu alas, ota mukava asento ja tarkastele ulkopuolisena tunteitasi ja ajatuksiasi. Näe ne mielenkiintoisina. Uhmaa niitä. Itselläni auttaa se, kun ajattelen, että "antaa tulla, antaa sitten ahdistaa ja pelottaa, en minä siihen kuole".
Jaksamisia! 🙂
Sairastan skitsofreniaa. Alkuunsa mulla on ollut samojaoireita kuin sulla; aluksi oli epäluuloisuutta, luulin että kaiken mistä puhun tehdään pilkkaa ja että minut aina syrjäytetään ensimmäisenä. Näin myös sivusilmällä esim. Kuolleita, ihmishahmoja, varjoja, ja kun katsoin jotai silmiin, näin vain pelkät valkuaiset.
Skitsofrenia on sairaus ja siihen voi sairastua samallalailla kuin esimerkiksi diabetekseen. Sitä ei tarvi paheta, sen kanssa voi oppia elämään kunhan saa lääkityksen ja juttelemisen oikeaan malliin.
Voimia 🌻🙂🌻 käy psykologin testeissä, siitä voi myös selvitä mikä sulla on.