Mulla menee mäyräkoira perjantaina ja jos on rahaa menee myös lauantaina. En itse kaikkia juo vaan tarjoan muillekin, ei mua muuten oteta joukkoon mukaan. Välillä on mennyt muisti ja laatat lentää. En haluaisi juoda mutta juon ja tosiaan nollaan koulupäiviä.

Itse en käytä ollenkaan. Minulla on aika ristiriitaisia tuntemuksia: toisaalta ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli vetää pää aivan täyteen aina välillä ja unohtaa kaikki ainakin hetkeksi, toisaalta taas tiedän, ettei se oikeasti auta mitään. Toistaiseksi olen onnistunut pysymään vesiselvänä, ehkäpä käynnissä olevan lääkityksen vuoksi.

Jos alkoholin käyttö tuntuu ongelmalta, siihen kannattaa hakea apua, vaikkei ihan joka viikonloppu joisikaan. Asiantuntijan kanssa voi vaikka pohtia, mitä varten kokee vaativansa viinaa, jotta pystyy olemaan sosiaalinen.

Minusta ainakin on hyvä juttu, jos henkilö itse pystyy huomaamaan mahdollisen ongelmansa. Tiedän monta ihmistä, jotka ottavat joka viikonloppu eivätkä edes näe siinä ongelmaa...

Sori jos vastaukseni on jotenkin mitäänsanomaton, en itse niin ole tästä ongelmasta kärsinyt, mutta ajattelin että ehkä tästä saa jonkinlaista näkökulmaa...

Per....le, kun minua tosiaan vaivaa olenko vai enkö alkoholiongelmainen. Miksi luin tuon tukihenkilön vastauksen toisessa ketjussa, se saisi kyllä tulla nyt ottaa kantaa munkin juomiseen vaikka kirjotin kyllä net-tukeekin. Olisi pitänyt jättää lukematta ja rauhassa juoda mitä juo.

Kun olen miettinyt asiaa niin mulla on sellaisia tapoja mitä oli mun alkuperäisellä ukilla. Sekään ei säännöllisesti juonut mutta oli tilanteita milloin joi. Ja nyt kun ei ole ukkia, niin mie juo sitten niissä tilanteissa ettei perinteet lopu. esmes juuri tuo tulilla juominen. En edes pidä kahvista, juon sitä vain nuotiolla istuessa ja laitan joukkoon kossua, koska ukkikin laittoi. Eikä se edes ole hyvää. Tuosta tavasta aion nyt ekana päästä irti, jos se ei onnistu noin vain päättämällä asia, niin sitten olen alkoholisti ja haen hoitoa. ja kun tämä onnistuu, niin sitten alan noita muita juomisia miettiin.Kokonaan raittiiksi en pyrikään mutta vähennän aika tavalla.

mun alkoholin käyttö on todella vähäistä. juon ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, jos sitäkään. mä en enää uskalla ottaa kuppia. joka kerta kun baarista tuun ni oon sairaalassa kun saan jotain kohtauksia. rupee jotenkin ahdistaa ihan tajuttomasti. Jä mä oon todella urpo kännissä. auon kaikille päätäni ja osaan olla todella rasittava. ehkä se johtuu käynnissä olevasta lääkityksestä tai jotain? 😮

Muutenkin on suvussa paljon alkoholismia, ja mulla on aika suuret prosentit tulla sellaseks itekki jos vaan kuppia tulis enemmän otettua. ukki on alkoholisti, isä on ollut, no ei se kyllä täysin raitis vieläkään ole. ja moni muu sukulainen isän puolelta elelee soppalinjalla.

Eikä mua kyllä nykyään ees kiinnostaa ottaa kuppia, kun ei siitä tosiian koskaan mitään hyvää seuraa. Lääkkeitä oon enemmänkin vetänyt viime aikoina, yksinäisinä iltoina. eipähän ainakaan tarvii seuraavana päivänä hävetä tekoja, kun niist ei tiiä kukaan muu kun minä itse, jos nyt jotain satun muistamaan.

jos susta maanvaiva tuntuu sitä että sun alkoholin käyttö on aika tiuhassa, niin hae apua jos tosiaan on sellanen olo. Viina kyllä tuppaa tosiaan tekemään hetkellisesti hyvän olon, mut mun tapauksessa se hyvä olo tosiaan kestää vaan sen hetken, kunnes alkaa itkeminen.. ja välillä tuntuu että se itku kohtaus on aivan loputon, tekis mieli huutaa, mut ei pysty kun ei saa henkeä.

Ei musta kyllä ole ennen tuntunut, että olisi alkoholiongelma, kun vasta lukiessani tukihenkilön vastauksen toisessa ketjussa. Ja aloin aatteleen että juonko mie viinaa muiden mielestä ehkä liikaa. Ja murrosiässä join enempi, silloin olin monesti jossain nuorten viinatukiryhmässä kuuntelemassa viinan vaaroista. Olkoon tai älköön ongelma nyt en kuitenkaan ostanut yhtään mitään juotavaa, siis alkoholia sisältävää, viikonlopuksi ja alan piettää merkintöjä ja katon kuinka paljon juon ja näytän sitä vaikka teraputille.

Hyvää Äitienpäivää kaikki tukihenkilöäidit ja mahdollisesti muutkin äidit jotka osuvat tähän otsikkoon.
🙂🌻 =orvokki

Kovin tutulta kuulostaa nuo ongelmat.Itse olen tässä parisen vuotta nyt juonut aikas säännöllisesti.Siis juon joka viikonloppu,joskus vain toisena päivänä,joskus molempina.Selviä viikonloppuja vuodessa kertyy yleensä ehkä joku neljä.Enkä halua asialla ylpeillä mitenkään,sen iän ohi kuitenkin päässyt jo,päinvastoin.Mutta tosiaan,vaikea päästä eroon edes tuosta viikonloppujuomisesta kun siihen on jo niin tottunut.Yleensä en viikolla juopottele,ihan vain senkin takia koska asun himassa vielä ja porukat ottaisivat hirveet hermot.Pelottaa oikein että mitä sitten tapahtuu kun muutan joskus omilleni.Tuntuu,että juuri tuo porukoiden läsnäolo ainoastaa pitää mua edes vähän aisoissa.

Mutta tosiaan,kun juon niin pystyn olemaan sosiaalinen ja tutustumaan uusiin ihmisiin mikä normaalisti on minulle täysin mahdotonta.Sitä kai jotenkin tuntee olevansa elossa,vaikka se onkin vain harhaa.Ja en oikeastaan ystävienkään kanssa tee mitään muuta kuin dokaan,kaikki ystävätkin ovat sellaisia.Sit jos jätän viikonloppuna juomatta niin vaan istun kotona yksin ja mietin asioita ja ahdistun entisestään.Tosin olen huomannut,että nykyään usein ku juon alkoholiakin niin ahdistun tosi pahasti ja tulee itsetuhoisia ajatuksia.Ja suunnitelee tappavansa itsensä.Mutta tiedostan sen,että pakko olisi lopettaa tai ainakin vähentää,mutta ei taida olla voimia siihen.Ja sitten tarvitsisi siihen jotain muuta harrastetta,että elämä ei olisi niin tyhjää.Voisi kai sanoa,että elämäni pyörii hyvin paljon alkoholin ja muiden päihteiden ympärillä.Viikot duunissa menee kun odottelee,et tulis jo viikonloppu ja pääsis taas dokaamaan.

Ei siinä mitään,usein onkin sitten ihan hauskaa kavereiden kanssa ottaa ja pyöriä baareissa,mutta kai sitä jotain muutakin ihminen elämäänsä tarvitsisi.Ja liittyyhän siihen se seuranhakukin aina olennaisena osana.Muuten kun on niin hankala mennä juttelemaan kenellekään tytöille.Mutta eipä ne baarissa solmitut suhteet sitten kestä sen yön yli.En tiedä,tässä minun tarinani.Ottakaa kantaa jos tahdotte.Viina on ihan jees,kunhan se ei pyöritä sun koko elämääsi,siltä minusta ainakin tuntuu.

Moikka!
Itselläni oli jossain vaiheessa myös sama että join joka viikonloppu ja joskus saattoi olla että otin keskiviikkona sitten taas perjantaina ja vielä lauantainakin. Muistan että mietin silloin samaa että onkohan minulla jonkinlainen alkoholi ongelma. Mutta omasta mielestäni niin kauan kuin tuntuu ettei millään pärjää ilman alkoholi niin silloin on alkoholi ongelma. Kuitenkin monet nuoret juovat joka viikonloppu eikä kuitenkaan kaikki varmasti jatka sitä rataa aikuisiälle asti. Itse en nykyään juo juuri ollenkaan eikä edes tee mieli juoda.
Mutta mielestäni itse tiedät että hallitseeko alkoholi sinua vai sinä alkoholia. Kuitenkin on hyvä että olet miettinyt asiaa etkä heti suoralta kädeltä torjunut asiaa "Että minullahan ei nyt mitään alkoholiongelmaa todellakaan ole." Koska niillähän se yleensä se alkoholiongelma on jotka sen kieltää.
Hyvää kesää 🙂

Minä olen nyt aika tarkkaan merkannut ylös mitä juon ja ei se kyllä musta ole iso määrä. Enkä ole kertaakaan juonut kunnon lärvejä vaan ottanut alkoholia juuri siksi, että kykenesin olemaan muiden seurassa. Olisin varman kyennyt juuri ja juuri olemaankin seurassa mutta en olisi mitään sanonut ja olisi ahdistanut koko ajan. Toisaalta mitä edes olisin lähtenyt baariin muiden seuraan, jos en juuri juomaan. En voi olla toisille kuskina, koska ei ole ajokorttia, enkä nyt kyllä lähe johonkin bilepaikkaan juomaan limskaa. Jotkut siihenkin pystyy ja vielä nauttivat, minä en siihen kykene.

Mutta kossun juomisen olen lopettanut, lähinnä siksi ettei sitä ollut siellä työharjottelumaassa, enkä nyt aio sitä kotonakaan ostaa. Minä jatkan tällä tavalla, en halua kokonaan raiittiiksi, haluan käydä joskus soittokeikoilla ja en kykene soittamaan ilman rohkasusiideriä.