Olen 18-vuotias tyttö, joka tuntee itsensä ahdistuneeksi ja yksinäiseksi. Kaikki alkoi, kun en päässytkään jatko-opiskelemaan. Vakuutin itselleni, ja muille, ettei välivuosi haittaa. Todellisuus kuitenkin iski vasten kasvoja, ja kovaa.
Sain paniikkikohtauksen, tai niin ainakin lääkäri sanoi, itse en ole tästä vieläkään täysin vakuuttunut. Jotenkin kaikki paha kasautui: en saanut opiskelupaikkaa, parhaat ystäväni muuttivat toisille paikkakunnille, äitipuoleni sairastui vakavasti etc.. Jäin yksin ja tyhjän päälle, no tietysti minulla on perhe (periaatteessa kaksikin), jonka kanssa asun, mutta tällähetkellä en tapaa omanikäisiäni ihmisiä. Olen muutenkin hiukan ujo, joten kotona kykkiminen ei tee hyvää itsetunnolleni. Kaikenlisäksi muutimme takaisin lapsuudenkylääni, jota pidän pikkutuppukylänä, jossa ei ole mitään.
Kaikista eniten ahdistaa, kun tuntuu, että kukaan ei ymmärrä minua. Ehkä piilotan tunteeni läheisiltäni ja esitän heidän läsnäolleessaan, että kaikki on hyvin vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Minua ahdistaa myös se, kun näen parhaiden ystävieni uudet kaverilisäykset facebookissa. Silloin ajattelen, että he saavat tutustua ihmisiin ja jatkavat elämäänsä onnellisina, kun minä taas kyhjötän samassa tuppukylässä, josta jo kerran pääsin pois, mutta jouduin palaamaan ja istun huoneessani yksinäni tekemättä mitään.😭
Tuntuu, että mikään ei ole tällähetkellä hyvin. Oikeastaan voisin sanoa, etten ole enää onnellinen. 😯🗯️
En tiedä mihin kouluun olisit halunnut, kun viestissäsi ei sitä mainita, mutta joihinkin avoimiin yliopistoihin pääsee vielä ja tutkinnon voi aloittaa etäopintoina. En tiedä muista kouluista. Paikan päälle voi muuttaa jos on rahaa ja vuokramarkkinat hiljenee. Opintotukea ei saa mutta asumistuki, toimeentulotuki, vanhemmat ja työ ovat mahdollisia tulonlähteitä.
En itsekkään päässyt minnekkään ja aloitan nyt tutkintoni etänä, 60opintopistettä tänä lukuvuonna. Toivoin itsekkin, että olisin saanut uusia kavereita koulusta, mutta sille ei voi ainakaan ennen muuttoani mitään. Ja niin olen myös "jumissa" pikkupaikkakunnalla ainakin vielä vähän aikaa..
Kiva kuulla, että jollakin muullakin on sama tilanne. Niin itsehän olisin halunnut aloittaa fysioterapian opinnot, mutta en siis päässyt sisään.
Millaista avoimessa yliopistossa opiskelu on? Itse en kuitenkaan olisi välttämättä enää yliopistoon hakemassa vaan ennemminkin ammattikorkeakouluun.
Moi, oon viel aika nuori, siis peruskoulus.. Mut mul on sellane ongelma et nolaan itteni kaikkial, ja sitten mun on vaikee katsoo toisia silmiin puhuessa, ja jos joudun käymää vaik jossain kurattoril yms, niin yleensä vältän tilanteet.. Olisiko jollain antaa jotai hyvää neuvoo, miten täst kannattas jatkaa?🙂
No avoinyliopisto on varmaan aika samanlaista kuin oikeakin. Minulla on tänä vuonna noin 20 tuntia luentoja kuukaudessa. jotka ovat aika lailla vapaaehtoisia. Sitten nettiin tulee luennoista tallenteita joita voi katsella. Joka kuukausi on yksi tentti, eli koe. Tenttiin on luettava noin 500 sivua. Sitten löytyy myös erilaisia esseetehtäviä ja harjoitustehtäviä. Esseet on pakollisia tehdä. Netin kautta voi suorittaa suurimman osan opinnoista, tenttiin on mentävä paikan päälle tai sitten on hommattava etätenttipaikka joka maksaa. Jos sinulla on joku mukava ala yliopistossa tiedossa niin siinnä voisi olla alku.
Katselin myös vähän amk-puolen juttuja ja 16.9 alkaa haku syksylle. Kannattaa vielä katsella noita ja ehkä pääsetkin opiskelemaan fysioterapiaa 🙂.