Oliko virhe muuttaa?
Olen herännyt yksinäisyyteen.
Olen muuttanut vasta, aivan yksin kaupungista toiseen 16 vuotiaana. Valitsin kaupungiksi mahdollisimman ihmisrunsaan ( kuopion ), jossa on paljon opiskelijoita, josta uskoin saavani kavereita, koska ikäisiäni olisi paljon. En tuntenut ketään kaupungista joten pystyisin aloittamaan elämäni täysin alusta.
Miksi halusin muuttaa ja aloittaa elämäni alusta?
Koulukiusauksen takia, kaikkien niiden ihmisten jota kadulla minulle huusi. Pilkkasi tai töni, röki tai heitteli tavaroitani. Siksi, koska vanha kaupunkini oli pelkkää tuskaa minulle. Itkin hirveän usein. Koko kiusaus jatkui ysiluokalle asti, jonka jälkeen siis lähdin kuopioon opiskelemaan.
Miten kävi?
En saanut ystäviä, en pärjännyt yksin. Minusta tuli huolimaton, haikaileva ja elämän haluton. En jaksaisi tätä enään, mutta en uskalla myöskään jättää aloitettuani enään kesken, perheemme on panostanut muuttooni niin paljon että tiukkaa tekee jo normaalitkin arkipäivän maksut, en uskalla sanoa että oikeasti en haluakkaan tätä, että jään
täysin yksin…
Enpä tiedä mitä pitäisi tehdä.. On varmasti ihan kamalaa asua kotona jos siellä on sellasta kun kerroit.. Toisaalta jos jäät myös uudessa kaupungissa yksin. Voi ei!! Tää on tosi kurjaa. Olisko milläänmahdollista että kumminkin rohkaisisit mielesi ja sanoisit porukoille ettet haluakaan, jos tuntuu paremmalta ratkaisulta muuttaa takaisin. Kerro ihan rehellisesti että miksi niin kyllä ne varmaan ymmärtää. Voimia!!
Minulla on vähän samanlaisia ongelmia.
Minä muutin myös sen takia että halusin pois tutuista piireistä. Oulussa oli jotenkin liian paljon tuttuja. En asunut Oulussa vaan lähikunnassa, mutta elämäni oli Oulussa enimmäkseen. Tämä kaupunki jonne muutin on paljon pienempi ja minun luokalla olevat ihmiset on minua kaksi vuotta nuorempia. Minun paras ystäväni asuu täällä, muita tuttuja oikeastaan ei. Kovin suurta kaveriongelmaa minulla ei ole. Pystyn olemaan luokkalaisteni kanssa koulussa ja parhaan ystäväni kanssa joskus jotain tehdään. Olen silti aika paljon yksin. Olen vähän yksinäinen. Mutta vähän isompi ongelma minulla on silti se että lintsailen koulusta aina kun ahdistaa. Ja sitten se ongelma että elämäni meinaa olla aikavaikeaa juuri nyt. Olen yrittämässä saada sitä kasaan mutta.. Oikeastaan muutin osaksi juuri sen takia että saan täällä rauhassa romahtaa ja vajota pohjalle äidin ja isän silmistä piilossa niin sitä ei lasketa varmaan ongelmaksi?