Olen pian aivan yksin
Hei!
Olen opiskelija ja asun yhdessä pitkäaikaisen parhaan ystäväni kanssa. Hän on ollut pitkään masentunut ja omaa itsetunto-ongelmia sekä taipumusta epävakaaseen persoonallisuuteen. Aivan kuten minäkin.
Ongelma on, että tunnumme nykyään riitelevän jatkuvasti. Jonain hetkenä meillä voi olla hauskaa ja nauramme, mutta jos vähänkin alan pyöritellä silmiäni enkä jaksa jokaiseen juttuun reagoida, alkaa piikittely ja ”sä et varmaan pidä musta enää, voivoi. Kuolen varmaan yksin sitten…”. En enää pysy edes kärryillä aina toisen mielenjuoksussa… Minua syytetään ”antagonisoinnista” eli hänen pahaksi asettamisestaan, mutta tämä syytös tuli esille vasta sen jälkeen kun olin itse huomauttanut hänen tekevän sitä itse. Hän siis keksii mitä ihmeellisempiä juttuja, ja jos vain naurahdan ja sanon ei, niin ”mikset sinä ole kiinnostunut mistään mun jutuista, vihaatko sä mua noin paljon”. Yleensä kun en näistä suostu provosoitumaan, alkaa ”No mut miks sä oot noin herkkä, sä kyllä oot niin herkkä mut yrität esittää kovaa. Nomut hei en uskonukaa et sun älykkyydellä oisit tajunnu”. (Nämä nyt tosi kärjistettyjä lainauksia). En osaa ehkä selittää itseäni nyt tarpeeksi hyvin… Tuntuu ettei tätä voi varmaan edes moni tajuta…
Enkä sano siis, että itse olisin täydellinen… Olen vetänyt kännit ja metelöinyt kämpässämme (tosin niin on hänkin, mutta ylläri vaan mun tempauksista tulee vakavia asioita…) Olen kuulemma haukkunut hänet humalassa yms. Tosin välillä minulle on selvinnyt jälkikäteen, että kämppikseni on mulle värittänyt asioita mitä olen tehnyr humalassa enkä muista. Esim hän kertoi, että kerran kaksi jätkää olisivat olleet viemässä minua ties minne, mutta kaverini joka minut heidän seurastaan löysi kertoi tämän olleen pariskunta joka auttoi minua etsimään ystäviäni. Olen kännissä myös aloittanut riitoja muiden ihmisten kanssa, jolloin kämppikseni on vain hylännyt minut tai mennyt kolmannelle ystävällemme itkemään. Seuraavana päivänä haukkunut minut huonosta käytöksestäni. Jos hänelle on sattunut kommelluksia (esim meinannut lähteä yksin ilman akkua kännykässä uhkaavan narkkarin matkaan) niin se on ollut vain hauska juttu.
Meillä on tosiaan myös kolmas läheinen ystävä. Viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että minut työnnetään ulos porukasta. Taustalla on siis kämppikseni yksipuoleinen ihastus kolmanteen ystäväämme. En tiedä onko sillä ollut merkitystä, mutta joskus kun olen kolmannen ystävämme kanssa puhunut kahdestaan, kämppikseni on alkanut murjottamaan. Hänellä on myös ikävä tapa porukassa aina halu olla huomion keskipisteenä. Tästä minulle on syntynyt olo, että kaikki yhteiset tuttavamme (jotka myös ensin olivat minun ystäviäni) ovat alkaneet vain ihailemaan häntä ja minä olen se murjottaja jolla täytyy olla nyt itsekkäästi jotain hampaan kolossa kun en vain keksi mitään sanottavaa ja yritän vain hymyillä ja toivoa etteivät muut vihaa mua, kun silloin tällöin yritän puolustella itseäni kämppikseni huomaamattomalta piikittelyltä. Tällöin olen yleensä alkanut juomaan itseni liian humalaan.
Ongelma on myös se, että kärsin kotimme siisteystasosta jatkuvasti. Äitini on jo tämän takia menettänyt välinsä aivan totaalisesti kämppikseni kanssa, sillä hän on välillä yrittänyt tulla tänne siivoamaan ja viimeisin kerta näistä päättyi kovaan sanaharkkaan. Itse en jaksa aina siivota kahden ihmisen sotkuja yksin. Ei mikään kovin iso asia, mutta yli kaksi vuotta jatkuvasti tässä läävässä eläminen ei tee mulle enää hyvää… Mulla ei vaan ole voimavaroja muuttaa pois, ja olen varma sen päättävän ystävyytemme. Alle vuoden päästä olen luultavasti kuitenkin vaihtamassa kaupunkia. Kämppikseni taas on toistuvasti uhannut poismuutolla tai ”heittävänsä minut ulos”.
En halua menettää ystävää enkä tiedä mitä tehdä. Välillä luulen tulevani hulluksi kun epäilen itseni vain kuvittelevan kaiken piikittelyn yms. Kämppikseni on toisaalta joskus myös maininnut ohimennen pikkuveljensä kerran syyttäneen häntä omasta masennuksestaan, eikä kämppikseni suostunut tätä minulle avaamaan kovin tarkkaan. Äitinikin olisi minua muuttamassa täältä pois, mutten ole suostunut. Voinko olla vain paranoidinen? Olenko minä ollut koko ajan se kusipää? Olen ihan hukassa…
Hei NatalieFiona!
Pahoittelen jo etukäteen jos vastaan sekavasti tai en huomioi tarpeeksi kaikkia osioita tekstissäsi, minun on vähän vaikea keskittyä pitkien viestien kirjoittamiseen tai lukemiseen.
Tällaisia tilanteita missä on kaksi osapuolta on hieman vaikea lähteä arvoimaan jossei kuule tarinan molempia puolia, mutta tekstisi kyllä kielii siitä että sinulla on syystä vaikea asumis-/ja ystävätilanne. Todella ikävä tilanne... Toki täytyy ymmärtää ihmistä jolla on mielenterveyden kanssa vaikeuksia, mutta se ei kuitenkaan oikeuta käyttäytymään ihan miten huvittaa.
Sinullakin on omat ongelmasi, eikä niitä pidä sysätä syrjään siksi että toinen käyttäytyy huomionhakuisesti omien ongelmiensa suhteen 😞 valitettavasti kaikkien kanssa ei asuminen onnistu siitä huolimatta kuinka hyvä ystävä on, joten suosittelisin kyllä vakavasti harkitsemaan muuttamista... Pystyisitte varmastikkin olemaan paremmissa väleissä jos asuisitte erillänne, ja tukemaan myös paremmin toisianne ongelmienne kanssa. 🙂
Päätät sitten muuttaa tai et, mutta suosittelisin kuitenkin käymään rakentavan keskustelun tilanteesta. Jos tuntuu, että keskustelut kärjistyvät liian helposti riidaksi, voisitte vaikka sopia kirjoittavanne toisillenne asioista jotka vaivaavat mieltänne. Sitten molemmat voisivat rauhassa käydä tekstiä läpi, ja oikeasti ehkä sisäistää mitä toisella on sanottavaa ilman että ensireaktiona hermostutaan ja huudetaan 🙂 kunhan tekstistä ei tee liian syyttävää ja pystyy ilmaisemaan myös sen että itsessäkin on vikaa.
Itse esimerkiksi ottaisin esiin tällaisia asioita:
- olet paras ystäväni ja erittäin rakas, mutta jatkuva riitely kuormittaa kaverisuhdetta
- välillä tuntuu, että jään varjoosi, että minun asiani eivät olisi yhtä tärkeitä kuin sinun
- toivoisin enemmän apuasi kotitöiden kanssa, meitä elää täällä kuitenkin kaksi ihmistä, kahden ihmisen kotitöiden hoito on raskasta yksin ja niiden teosta tulee mielekkäämpääkin kun yhdessä tekee. Voisimme yhdessä vaikka sopia mitä hommia viikoittain koitetaan tehdä, ymmärrän että aina ei jaksa mutta toivoisin että yhteiset tilat voitaisiin pyrkiä pitämään jonkinlaisessa järjestyksessä
- kodin pitäisi olla se paikka johon on mukava tulla, joten kun yhdessä asutaan pitäisi molempien huomioida itsensä lisäksi myös toisen hyvinvointia
- en tarkoituksella aiheuta sinulle oloa että antagonisoisin sinua tai jos en aina innokkaasti vastaa jokaiseen asiaasi, että en pitäisi sinusta tai pitäisi juttujasi kiinnostavina, en vain aina ole keskustelutuulella tai muuten vaan jutuissa mukana. Sellainen saa minut tuntemaan itseni väärinymmärretyksi, joten toivon että voisimme yrittää kommunikoida paremmin omista ja toistemme käytöstavoista, tai muuten häiritsevistä asioista.
- minusta tuntuu välillä että yrität provosoida minua hermostuessasi/piikitellä minua, olenko väärässä vai mistä se johtuu?
- minusta on ikävää, että joskus värität minulle kännikäytöstäni. Kummallekkin tulee välillä ylilyöntejä, ja joskus tuntuu että minun ylilyöntini otetaan vakavemmin kuin sinun. Siitä tulee epätasa-arvoinen olo.
- minulle tulee epämukava olo kun piikettelet minua porukkamme keskellä, ihan kuin en olisi yhtä arvokas porukan jäsen. Olen myös huomannut että mahdollisesti loukkaannut kun keskustelen kahden tämän kolmannen ystävämme kanssa, olenko väärässä vai miksi se loukkaa sinua?
- (en tiedä käykö hän terapiassa mutta jos ei käy) kuuntelen mielelläni jos sinulla on joku hätänä, käytöksestäsi ilmenee ettei kaikki ole hyvin. Jos tarvitset apua, niin terapia voisi olla myös hyväksi, saisit mieltä purettua ja sellaista apua tarvitsemiisi asioihin jota ystävät eivät pysty antamaan.
- en missään nimessä halua menettää sinua ystävänä, mutta välillä mietin olisiko välimme paremmat jos asuisimme erillämme./olisiko minun parempi asua yksin. Haluaisin joka tapauksessa nähdä sinua ja tehdä asioita kanssasi niinkuin ennenkin. En tarkoita että sinun kanssasi ei pystyisi asua, vaan ehkä me emme ole sopivia ihmisiä asumaan yhdessä, vaan parempia ystäviä kun emme ole kämppiksiä.
Nämä nyt olivat ihan vaan hatusta vedettyjä esimerkkejä tekstisi pohjalta, jos vaikka saisit niistä inspistä mitä haluaisit hänen kanssaan puhua. Kunhan tosiaan muistaa myös puhua niistä omista tiedostetuista virheistä, ja pyytää toista kertomaan jos omassa käytöksessä on jotain häntä häiritsevää. Kukaan ei ole täydellinen mutta aina voi yrittää parantaa!🙂
Tekstini ei ole tarkoitus kuulostaa siltä kuin olisin olevinaan joku asiantuntija tai tietäisin miten kyseisessä tilanteessa pitää toimia, ajattelin vain jos löydät tästä jotain itsellesi tilanteeseen sopivaa. Tsemppiä ja toivottavasti tilanteenne rauhoittuisi!🙂🌻