Ihmettelen sitä nyt itsekin. Useiden viikkojen ajan olen alkanut tutkimaan käytöstäni ja olen eristänyt ihmiset kauaksi minusta. Olen alkanut epäilemään tiettyjä ominaisuuksiani ja nyt ottamaan tietoa narsismista. Olen usein syyttänyt muita ympärilläni olevia ihmisiä narsismista ja jopa saanut heidät itse uskomaan niin. Olen saanut muut kääntymään heitä vastaan ja olen lietsonut vihaa heitä ja heidän muka narsistista puoltaan vastaan. Ja nyt. Nyt viimein tajusin, että olen itse se narsisti.

Olen todella kova manipuloimaan ihmisiä. Tiedostan sen vasta nyt. Olen aina huomannut saavani erityiskohtelua esimerkiksi opettajilta, poliiseilta ja ystäviltäni, jopa perheeltä. Monet ovat ihmetelleet muiden käyttäytymistä minua kohtaan, siinä on kuullemma jotain erikoista. Asiasta ollaan kuitenkin vain vitsailtu eikä kukaan, edes minä, ole ajatellut sitä sen enempää. Saan aina tahtoni läpi, sekä pidän yllä suunnatonta valheiden verkostoa. Pystyn tekemään ihmiset minusta riippuvaisiksi. Koskaan en ole uhkaillut ketään, mutta osaan esittää heidän tilanteensa heille niin, että he luulevat, etteivät voi olla ilman minua. Käytän ihmisiä kuin sätkynukkeja. Kaiken tämän olen alkanut huomaamaan kun olen päivittäin tekemisissä (hän on samalla luokalla) erään sätkynukkeni kanssa. Hän tekee mitä vain eteeni, on jopa varastanut ja rikkonut lakia monin tavoin. Olen alkanut leikittelemään hänen kanssaan, vaatinut yhä isompia juttuja. Hän tottelee, kaikessa. Hän on täydellinen sätkynukke.

Myös hetki sitten eräs toinenkin tapaus sai näkemään valtaani. Riitelin veljeni kanssa ja käskin hänet istumaan maahan. Hän katsoi minua hölmistyneesti, mutta lopulta istui. Siinä minä huusin hänelle, hän taas istuu maassa ihmetellen itsekin, miksi. Saan äitini, jolla on vakava skitsofrenia, tekemään mitä tahdon. Olen ottanut hänen paikkansa perheessä muutenkin, sillä kontrolloin perheessä lähes kaikkea. Nyt olen väsymyksen takia irroittanut otettani siitäkin. Senkin olen siis siksi vasta nyt huomannut.

Myös töissä (olen juuri nyt työssäopissa) huomaan miten hirveästi manipuloin muita. En arvosta heistä ketään, mutta silti aina heidät nähdessäni asetun tiettyyn muottiin. He suorastaan palvovat maata jalkojeni alla, ja kehuvat minut maasta taivaisiin opettajalle. Saan hirveästi vastuuta ja loistavia numeroita. Mutta mikään teoistani ei tule sydämestäni.

Osaan myös esittää asiani aina haluamassani valossa. Senkin olen laskenut aina vain poikkeuksellisen hyvien puhetaitojen piikkiin. Osaan aina tuoda jopa omat pahat tekoni pieninä ja mitättöminä muiden eteen. Siksi ehkä kukaan ei ole koskaan epäillyt manipulointia, koska uskallan silti tuoda yleensä keksittyjä virheitäni muiden silmien alle. Esitän ne vain sellaisessa valossa, että ne hyödyttävät minua kaikkien näkemättä.

Olen aina mukautunut toisten haluamaksi ihmiseksi. Olen aina kuvitellut, että olen vain uhri enkä osaa puolustaa itseäni, ja etsin muiden hyväksyntää. Nyt näin sen halun taakse – haluan esittää heidän haluamaansa ihmistä, ujuttautua heidän seuraansa, saada heiltä jotain mitä haluan ja sitten työntää pois. Se mitä heiltä haluan voi olla ihailua, rahaa, rakkautta, valtaa tai vain sätkynukke leikittäväksi. Kun olen leikkini leikkinyt, heitän henkilön pois. Olen muutaman kerran menettänyt ihmiset hallinnastani ennen kun olen saanut heiltä haluamaani. Muistan että olen ollut suunniltani, itkenyt ja ollut kuin ystävän menettänyt uhri. Nyt tajuan, että kyse oli raivosta kun en saanut hoidettua asioita loppuun. Parhaimmat sätkynuket saan ihan niistä, jotka rakastuvat minuun. He ovat todella sokeita kaikille niille langoille, mitkä ujutan heidän ympärilleen.

Olen kaunis, joten olen houkutellut usein miehiä kanssani. Olen kuitenkin alaikäinen (17 juuri nyt) joten aikuiset miehet eivät uskaltaneet olla kanssani. Silti olen joskus manipuloinut aikuisia miehiä seurustelemaan kanssani, ollessani vasta 13. Suurin ikäero on tainnut olla 15-vuotta. Syy tähän on ollut joka tapauksessa itsekeskeinen. Olen halunnut jotain, saanut sen, lopettanut suhteet. Nyt kun haluamiani asioita mietin, ne ovat olleet aika pieniä yleensä. Joskus olen vain kaivannut jännitystä.

Tajuan nyt, että olen myös itseltäni tiedostomatta etsinyt sopivia uhreja. Kaikki eivät ole niitä, jotkut ovat ulottumattomissa. Heitä olen yleensä aina siksi inhonnut, ja vältellyt. Kun sopiva uhri tulee, hän yleensä päätyy ”ystäväkseni”.

Kerran eräs psykologi (ei omani) näki mitä olen tekemässä, tai ainakin epäili tekojani. Hänen tuodessaan sen ilmi, puhkesin pettyneeseen itkuun ja sain asiat muutettua. Uskoin todella että itkuni oli aitoa ja loukkaantunutta, mutta todellisuudessa pelkäsin vain asemani särkymistä.

Olen aina tiedostanut olevani sotkuinen persoona enkä ole itsekään koskaan tajunnut tekojeni tarkoitusperiä, ja olen ollut aina tietyllä tasolla selvillä siitä, että päässäni tapahtuu paljon enemmänkin, mitä uskallan itselleni myöntää. Olen silti loistava esittämään, ja sitä kuvastaa sekin, että olen saanut itsenikin sotkuun mukaan. Yhtä lailla olen valehdellut itsellenikin.

Olen ollut myös vakavasti masentunut, tosin nyt kyseenalaistan, mitkä siitä on ollut totta ja mitkä vain valetta itselle. Tajusin, että ainakin johonkin aikaan uhkailin paljon itsemurhalla sitä oikeasti edes harkitsematta ja sillä tavalla sain tonneittain haluamiani asioita. Ikää tullessa huomasin, että juttu ei toimi enää, niin vaihdoin toimintatapaa positiiviseksi ihmiseksi. Moni ihmetteli, miten pitkä masennukseni oli kuin yhdessä yössä tiessään. Ihmettelin itsekin, nyt tiedän paremmin.

Sain paljon ihmissuhteita joista aloin taas kiskomaan hyötyä irti. Olen niin taitava manipuloimaan, että juuri nyt tekee vaikeaa itsekin miettiä sitä. Manipuloin opettajalta hyvät numerot, rahaa ja tiettyä valtaa. Manipuloin ystäviäni ja entistä poikaystävää, jonka lopulta haastoin oikeuteen raiskauksesta, joka oli siis täysi vale. Voitin sen silti. Manipuloin kouluni työntekijöitä jopa ihan huomaamattani. Manipuloin perhettäni. En saa samoista asioista rangaistuksia kuin muut sisarukseni. Oikeastaan saan tehdä mitä huvittaa. Osaan puhua liiankin taitavasti. Manipuloin nimittäin itselleni juuri kesätyöpaikankin.

Valehtelen paljon. Tiedän sen itsekin. Joskus valehtelin esimerkiksi iästä, joka on aina mennyt läpi. Nimestä, joka sekin on mennyt läpi. Olen seurustellut miehen kanssa, joka ei tiennyt minusta ainuttakaan totuutta. Olen surutta netissä jaellut muiden kuvia muka ominani. Useat ystävyyssuhteeni ovat perustuneet valheille. Koskaan en ole myöskään rakastanut ketään, vaikka olen niin sanonut. Valehtelen syistä miksi en halua nähdä ihmisiä, tai miksi haluan. Kerron ihmisille ongelmista joita minulla ei ole, esitän todella paljon. Synnynnäiset sairauteni ovat tehneet sen todella helpoksi. Esitän saavani sairaskohtauksen tai vastaavaa. Kukaan ei voi esittää sitä valhetta epätodeksi, jos osaan silti lopettaa ajoissa. Minulle on itsestäänselvyys, että saan kaiken, ja muut välittävät. Osaan myös luoda tilanteita joita uskon voivani käyttää apuna manipuloinnissani. Tämä tosin on niin monimutkaista selittää, etten yritä.

Esitän rooleja päivästä toiseen ja se on ollut joskus kuluttavaa ja olen vähentänyt niitä siksi. Näyttelen myös muutenkin, esimerkiksi konkkaamalla kuin jalkani olisi kipeä, vaikkei ole. Joskus olen mennyt niin pitkälle, että olen oikeasti satuttanut itseäni saadakseni vamman, joka herättäisi huomion. Niin, huomiotakin osaan herättää monin eri keinoin, jopa kielletyin, mutta silti saan aina anteeksi kaiken. Saan myös ihmiset sanomaan juuri ne asiat, mitä haluan heidän sanovan.

Osaan manipuloida lääkäreitä antamaan sairaslomaa, jolla nytkin parhaillaankin kykin. Opettajia tietenkin on helppo ohjailla. Olen kaikille ihmisille eri persoona. Joku on sanonut, että ympärilläni on tietty kehä, joka pistää ihmiset tekemään mitä haluan. Jopa rikkomaan sääntöjä, jos sitä vaadin. Osaan myös tehdä ihmisistä syntipukkeja tekemiini virheisiin, tai vastaavasti saamaan heidät syyllisiksi vaikka omaan pahaan olooni, että he vain saavat yleistä halveksuntaa, mistä nautin.

Säikähdin kun tajusin tämän kaiken. Olen kelannut koko elämäni uudelleen, ja tajuan miten paljon olen valehdellut itselleni. Kaikki tapahtumat joissa ei ole ollut logiikkaa tai järkeä, sai juuri nyt sen kaipaamansa logiikan. Olen häkeltynyt, ymmälläni. Olen valehdellut, että teen jonkun asian koska välitän, mutta tosiasiassa olen vain petollinen ja itsekkäiden tarkoitusperien ohjaama. Toisaalta tämä on mielenkiintoinen asia, sillä nyt näen elämäni todellisen laadun ja mahdollisuudet. Minusta on ollut helpottavaa huomata, että esimerkiksi roolieni vaihtelu ei ole huonon itsetunnon syytä. Myös sen hyväksyminen, että olen aika tunneköyhä on ollut aivan ihanaa. Ei enää tarvitse yrittää valehdella itsellekin asiasta. Koko tämän tekstin kirjoittaminen on tuntunut ihanalta, koska saan kertoa totuuden kaikesta, kaikista niistä miljoonista valheista mitä olen latonut. Tunnen, että kivi olisi pudonnut harteilta.

Toisaalta kaikki tuntuu todella karulta ja rumalta. Nyt mietityttää, tulenko koskaan saamaan ihmisiltä aitoa välittämystä ilman sitä kontrollia, esitystä ja valheita. En usko, koska en edes tiedä millainen olen kaiken tämän alla oikeasti. Toisaalta haluaisi nähdä, mihin kaikkeen kykenen näillä taidoillani. Se kiinnostaa. Toisaalta taas ahdistaa, en aina haluaisi, tai edes jaksaisi olla lankojen päässä kiskomassa niistä. Oman teatterin pito raastaa jaksamista.

Uskon, että paljon jäi sanomatta ja ehkä tämä viesti saattaa aiheuttaa vihaakin. Toivoisin silti ehkä kohtalontovereita, tai jotain. En tiedä edes mitä haluan tällä viestillä. Sen voin ehkä sanoa, että kannattaa aina tutkia omaa itseä. Itsestä voi löytyä uskomattomia puolia….