Niin yksin, ahdistaa
Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta jo noin vuoden ja nyt minulle on tullut myös ahdistuskohtauksia. En tunne enää oikein mitään, mikään ei tee iloiseksi. Olen käynyt psykiatrilla, jutellut opettajien kanssa, koittanut selvittää asioita itse. Mikään ei ole oikein auttanut.
Tuntuu kuitenkin, että kaikki alkoi siitä, kun menetin kolme läheistä ihmistä vuoden sisällä. Sellaista on hankala käsitellä näin nuorena (olen 15). Ja kun olin niin stressaantunut ja itkin usein, myös vaikea astmani paheni entisestään ja alan jo kyllästyä lääkkeisiin joita olen käyttänyt jo 11 vuotta. Tuntuu, että elämä on pelkkien lääkkeiden varassa. Ilman niitä en jaksa tehdä oikein mitään, ja nyt olen muutenkin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kuitenkin onnekas, sillä astmaa voidaan hoitaa… Ja ehkä joskus saan lääkkeetkin pois…
Olen myös menettänyt monta ystävää, sillä en pysty enää luottamaan oikein kehenkään. Haluaisin kyllä luottaa, mutta en vain pysty. Usein tunnen oloni ulkopuoliseksi kavereiden seurassa. Tuntuu, että olen yksin, vaikka on monta ihmistä ympärillä…
”I live my life, where it takes me
I’m what it makes me
I get up but I keep falling down”
tois saattaa olla toi avo-osasto ihan hyvä juttu mutä mää en haluu enään ikinä mennä mihinkää osastolle!! olin tänä vuonna lastenpsyk.kokovuorokautisella osastolla (oon 13.v) ja sain siitä tarpeeks se oli siis suljettu osasto! mää vihaan koko paikkaa toivottavasti en joudu sinne enää koskaan (saatan joutuu😭) mutta tuskin elän kauaa olen harkinnut itsemurhaa todella kauan ja luulen tällä kertaa onnistuvani siinä!
Meinaatko yrittää itsemurhaa? Minulla on usein myös se ajatus ja olen joskus ottanut yliannostuksen lääkkeitä, mutta en sen enmpää ole tehnyt. Minusta tuntuu usein hyvinäkin päivinä, että pitäisi tappaa itsensä. Ei siis ole oikein minkäänlainen olo. On niin tyhjä, ettei jaksa sitä enää. Mikään ei tuota iloa ja millään ei ole väliä. En tiedä miltä tuntuu olla iloinen. En muista enää. Toivon vain, että osaisin auttaa tai tietäisin miten pääsee eroon masennuksesta, mutta en tiedä... Toisaalta toivon, että minä ja muut masentuneet pääsevät poistästä olotilasta, mutta en osaa edes sanoa, onko itsemurha parempi vaihtoehto kuin se raastava odottaminen, että lääkkeet alkaisivat toimia.
Voisinpa tehdä jotain.
Voimia
moi! joo oon yrittäny tappaa itteni moonta kertaa... ja toivon vaan että kun rupeen nukkuun että en heräis enään koskaan!! olisin vaan kuollut!
voimia sullekki 🙂🌻
Ei tunnu nyt oikein miltään. Viilsin pari kertaa, mutten pidä sitä mitenkään huonona asiana. Se on minusta jotenkin parempi, kuin että minulla olisi henkisesti paha olla. Koitan keksiä tekemistä, sillä olen yksin kotona. On ihan hyvä, että saan olla rauhassa ja ajatella asioita. Koulun alkuun on pari viikkoa ja se pelottaa, Tuntuu, etten jaksa aloittaa koulua, saati sitten mennä töihin tai muuttaa. Haluaisin, että kaikki tapahtuisi itsestään. Ahdistaa kaikki tulevaisuuden suunnittelu. Selviäisi nyt edes tästä päivästä.
hei sin-sa! tuntuu että meillä on samanlaisia ongelmia.... kui vanha olitkaa??
Voimia sulle! *hali* 🙂👍
Olen 16. Juuri menossa lukioon. Vähän pelottaa toi koulun alku...
Halauksia!
hei sin-sa mä oon 13.... ja nyt menossa seiskalle... aika pelottavaa! ☹️
Usein seiskaluokka on se, mikä pelottaa eniten. Mutta mun täytyy omasta kokemuksesta sanoa, että seiskaluokka oli mulle maailman parasta aikaa! Olin niin onnellinen, ettäitkin usein ilosta. Sain kymmeniä uusia kavereita, ihania opettajia ja vielä kaikki tapahtumat ja uudet vapaudet. Silloin oli ihanaa, joten toivottavasti sinulla on yhtä ihanaa!