Moi! Itselläni on ihan samanlaisia 'ongelmia'.
Oon 14-vuotias, joten tää riippuvuus vaikuttaa myös mun koulunkäyntiin.
Heti kun tuun koulusta, menen suoraan tietokoneelle.
Tää johtuu varmana siitä, ettei mulla ole ollenkaan ystäviä eikä oikein muuta tekemistä.
Mulla on internetistä 2 hyvää (&ainoata) kaveria joten onko sillä väliä olenko mä niiden kanssa irl vai näin netissä?
Tiedän että pelaamista pitäisi vähentää, tai ainakin laittaa rajat pelaamiselle.
Esim. olen liian pitkään illalla tietokoneella.

Samanlaisen ongelman omistajana mun on paha tulla neuvomaan mutta voin ainakin yrittää!
Jos haluat vähentää tai siirtää pelaamista, kirjoita tehtävälista.
(Tämä toimii siis jos olet koululainen)
Kun tulet kotiin, ensimmäisenä mahdollisesti syöt ja teet heti läksyt pois alta.
Sen jälkeen voi asettaa itsellesi vapaa-aikaa esimerkiksi kahdeksi tunniksi.
Kahden tunnin kuluttua sinulla on taas vaikka tunti aikaa tehdä muita juttuja, kuten siivoaminen ja muut mahdolliset kotityöt.
Päätät tarkasti kellon ajat kunakin päivänä ja noudatat niitä tarkasti.
Suljet tietokoneen tarkalleen samaan aikaan illalla joka päivä, esimerkiksi kello 19.30, etkä avaa sitä enää sen jälkeen.
Käy vaikka lenkillä jotta saat muuta ajateltavaa, eikä koneelle menon houkutus kasvaisi. Lenkkeillessä tulee lisää ruokahalua ja unikin voi tulla paremmin.

Kunnon yöunet on nukuttu, ja jaksat taas seuraavana päivänä lähteä kouluun ja energiaa riittää koulun jälkeen läksyjen tekoon. Sitten on vapaata monta tuntia!

Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty!
Mutta jos onnistut, aikataulu jää sinulle tavaksi, kuten sinulla nyt on tapana pelailla liikaa.

Noniin elikkäs ajattelin nyt tehdä tähän semmoisen ns. "Blogin" jossa kerron jonkinverran itsestäni. Elikkäs ehkä yksi pahimmista asioista tänä vuonna oli ero tyttöystävän kanssa vähän ennen kesälomaa ja kun olin vielä töissä lähes koko loman eri paikkakunnalla niin sehän nyt ei kovinpaljoakaan helpottanut, mutta onneksi loman alkupuolella olin leirillä (äiti-lapsi leiri) joka oli elämäni paras viikko eva. Siellä erotettiin nuoret muusta perheestä toiselle puolelle leirikeskusta ja minä olin yksi heistä. Lisäksi nuorten ryhmässä oli kolme tyttöä ja pari ohjaajaa ja tietenkin minä nukuin semmotteessa pikkumökissä ohjaajani kanssa ja tytöt siinä läheisessä mökissä ohjaajan kansa😀 ekana päivänä me pariudu... ryhmäydyttiin ja käytiin välillä uimas yms. Ja siellä myös ihastuin uudelleen joka helpotti eroa paaaaaallllljon ja tämä ihastus on pysynyt. Mutta nyt taas asiasta kolmanteen ja toiseen niin vika päivä oli ehkä ainot kamala koska kun näin aamulla bussin jolla tulisimme lähtemään nii aloin itkeen enkä ees tiiä miks😀 leirin jälkeen si ku olin töis ni päivät kulu töitä tehdes ja yöt ihastuksen kaa jutelles mut sit en oo ihan varma mitä tapahtu ja se vastaileeki enää hyväl tuuril pari kertaa kuus ja se masentaa☹️ mut koulus alko kiinnostus laskee samoihi aikoihi eikä jaksanu enää tehä paljo mitää ja sehän tietenki näky torkas. Sitten kaikki alko. Masennus alko pahenee, koneella olo lisäänty,en syöny paljo mitää enää sillei ny et paino kumminki viä pysyny joka ehkä sekin johtuu siitä etten kovin paljoa liikukkaan. Ja juuri pari päivää ennen lomaa kaikki romahti enkä edes tiedä syytä sille mutta masennus otti vallan ja viiltelin muutaman kertaa ja tyhjensin lääkepiilot ja tässä kohtaa suunnilleen koin valaistuksen, ajattelin että voisi tosiaan rikkoa tuon noidankehän ja teen sen lopullisesti uutenavuonna vaikka vähän aloitinkin jo, kiitos kaikille tukijoille ja alan jo vähitellen suunnittelemaan tuota aikataulua kiitos paljon siitä koettakaa jaksaa ihmiset ja jos olisi vinkkejä siihen ihastukseen niin sana on vapaa😉