Oon kyllä samaa mieltä siitä ettei kannata liian helposti kirjoittaa aikovansa tehä itsarin. Mutta siitä en oo samaa mieltä että ensin pitäis yrittää itsaria ennen ku saa kirjottaa. Koska jos ihan vakavissaan aikoo itsarin tehä niin saa siitä kirjottaa. Jos se kirjoittaminen auttaa ja estää yrittämästä niin se on paljon parempi kuin se että yrittää itsemurhaa.

Mulla ainakin ei itsemurhayritys, tai sen suunnittelemisen johdu siitä että elämä vituttaa. Mulla se on johtunu siitä että on ahistanu ja ollu niin toivoton olo. Yleensä tilanne on ollu semmonen että on ollu oikeesti hätä itellä ja semmonen olo että on pakko päästä pois. Että on pakko tehä kaikkensa että se olo hetkeksi loppuu, ja monesti tuntuu että se on viimeinen pakoreitti siitä ahistuneesta olosta, se itsari. Sillon on niin iso hätä itellä että ei sillon yksinkertaisesti pysty ajatteleen muita kovin aktiivisesti. Ei sillä netti-itsarilla välttämättä kalastele huomiota vaan yksinkertaisesti yrittää kirjoittaa olostaan. Mutta semmoiset jotka liian helposti kirjottaa aikovansa tehä itsarin, he saattavatkin kalastella huomiota. On ihan oikein vähän hoksauttaa ihmisiä että kannattaa miettiä ennen ku kirjottaa että onko tilanne oikeesti niin paha, vai liioitteleeko kirjoittaja oloaan.

Minun mielestä ei oo oikeeta syytä tehä itsaria. Ymmärrän kyllä miksi joidenkin sitten takia se tuntuu ainoalta vaihtoeholta, oonhan itekkin kokenut sen, mutta silti ihan oikeesti itsari ei koskaan oo oikea vaihtoehto. Aina on, tai sitten ajan kanssa tulee muita järkevämpiä vaihtoehtoja. Sitä vaan on siinä suuren hädän keskellä vaikea itse huomata.

Minusta itsarin yritys on sellaista, että haluaa oikeasti kuolla ja tekee jonkun sellaisen yrityksen johon voisi kuolla jos joku ulkopuolinen ei auta.

Minä olen hävennyt yrityksiäni, ne eivät ole mikään ylpeilyn aihe. Pitäisin sitä jopa syntinä, jos äitini ei olisi sellaista tehnyt.

Netti-itsari on helppo tehdä, se on helppo kirjoittaa jokaiseen viestiinsä eikä tarvitse vaivautua miettimään mitään muuta keinoa parantaakseen elämäänsä. Voi kirjoittaa miten paska olo kun ei jaksa mitään tehdä ja loppuun laittaa teen itsarin.
Sitten muut huolestuu siitä, että tuo tekee itsarin, apua ja itse ongelma jää sivuseikaksi.
Tulee neuvoja mitä pitää tehdä, jos veinaa itsensä tappaa ja kerrotaan ettei itsemurha ole mikään ratkaisu. Mutta ei muisteta tai ei haluta keksiä ratkaisuja sen toisen oikeaan ongelmaan. Tai ei viitsitä. Netti-itsemurhaan on jo valmiita vastauksia. Minä usein googlailen monta tuntia vastausta jonkun ongelmaan , sellaiseenkin viestiin jossa on itsemurhauhkaus lopussa. Mutta eipä sitä vastausta viitsi enää laittaa, kun on jo tullut neuvoja itsemurhan ehkäisyyn.

Semmoinen on itsemurhayritys. Ja mulla ainaki se halu kuolla johtuu siitä olosta. Halu päästä pois siitä tilanteesta, tuntuu että ainoa ratkaisu on kuolema, ettei mikään muu voi auttaa. Ja joskus se hätä on tosi iso, ahdistaa ja ei pysty selvästi ajattelemaan, sillon sitä tekee ihan mitä vaan sen olon loppumiseen. Semmosissa tilanteissa oon ite yrittänyt tai melkein yrittänyt itsemurhaa.

Minä myös häpeän sitä että olen tehnyt tai aikonut tehä itelleni pahaa. Ja minusta itsemurha on synti.

Niin, ehkäpä ainaki minä vastaan netti-itsarin tekijöille aivan väärin. Mutta en oo hoksannut edes aatella ettei joku toinen ole aivan tosissaan itsemurhasuunnitelmiensa kanssa kun minä oon ite aina ollut vakavissaan jos oon niin kirjoittanut. Mutta kun oon aina ajatellut että toinen on vakavissaan ja silloinhan tärkein on ensin pelastaa se ihminen siltä kuolemalta, itsemurhan tekemiseltä. Kyllä varmasti olis kovasti apua kun siihen oikeaan ongelmaan auttaisit etsimään ratkaisua, älä turhaan jätä vastaamatta. Pitää yrittää itsekin ruveta korjaamaan vastaustapaa. Minusta on hyvä kyllä kirjoittaa myös siitä että mitä tehdä jos on oikeasti niin epätoivoinen olo että haluaa kuolla ja aikoo tehdä jotain sen eteen, mutta pitää ruveta kiinnittämään huomiota myös siihen että koettaa auttaa toista oikeassa ongelmassakin.

Mä oon sellaisen huomannut et ryhmässä netti-itsarin tekijä vie tuen muilta. Siitä vaan huolestutaan ja muiden vaikeudet eivät oikein ole mitään sen rinnalla. Sairaalassa ryhmäterapiassa on aina joku joka uhkaa itsarilla ja ohjaajat sille vaan puhuu ja muut on hiljaa.

Tämäkin asia on taas pakko selvittää, kun olen sitä surrut tai mikä lie ois oikea sana.
Kun sinä salaatti sanot, että itsemurha on synti. Ajattelitko ollenkaan miten pahalta se minusta tuntui, kun kerroin kuitenkin tässä ketjussa äitini itsarista.

Olemme olleet täällä lähes ystäviä ja kumpikin puhuneet uskostamme. Jos joku mun ortodoksiystävistäni olisi noin sanonut, oisin lyönyt viivyttelemättä turpiin. Koska kukaan maallinen ihminen ei voi sanoa, että kuollut viimeiksi teokseen teki syntiä. Sen päättää yksin Jumala.

Älä kuitenkaan rupea nyt vääntelee anteeksipyyntöjä, et ole mulle sitä velkaa. Sinä sanoit mielipiteesi ja on sulla oikeus aatella, että äitini teki syntiä.
Minä en äitini kuolemaan jälkeen ole koskaan ajattelut itsemurhaa syntinä. Ennen sitä mie en asiasta mitän ajatellut, koska ei silloin vielä ollut näin yleistä tehdä näitä itsareita netissä kuten nyt on. En oikeastaan edes tiennyt, että itsensä voi tappaa.

Onko netti-itsemurha syntiä?

Kyllä tiesin että voi jostain tuntua pahalle se että aattelen itsemurhan olevan syntiä. Tai oikeestaan aattelen niin että jos on semmoisessa tilassa että tajuaa tekonsa, tekee syntiä mutta jos on esim psykoosissa eikä tajua niin ei ihminen silloin tee syntiä. Mutta siitä olen samaa mieltä että vain Jumala sen tietää. Eli ajattelen niin että jätän Jumalan haltuun itsemurhan tehneet ihmiset. Hän tietää. Me ihmiset emme tiedä.

En minä osaa sanoa että onko netti-itsemurha syntiä. Pitäisi kait joskus rohjeta kysyä joltakin.

Hienoa kun ajattelit, että voi tuntua pahalta jostakin.
'Minäkin kirjoitin viestiini sellaista minkä aattelin tuntuvan sinusta pahalta.

Mutta vaikka tajusin että se voi jostain tuntua pahalle niin sanoin sen koska mun mielestä mulla on silti oikeus tässä asiassa sanoa mielipiteeni. Ja siitä voit varmaan tajuta että on mulla mennyt tosi huonosti koska kun oon suunnitellut itsemurhaa niin oon koko ajan aatellu että sitten joudun kadotukseen. Oon vaan ajatellu että ihan sama, kunhan tämä paska elämä loppuu.

Mulle ei tullut paha mieli mistään mitä sanoit koska ymmärsin sua että se tuntui pahalta.

Ei sun onneksi tarvi tajuta. Sen voin kertoa että mulla on ollu ihan vakaat aikomukset kuolla, oikeasti kuolla. Vaikka uskoinkin taivaaseen ja iänkaikkiseen elämään ja siihen että joudun helvettiin jos tapan itseni. Siitä huolimatta mulla oli vakaa aikomus kuolla. Musta jotenki vaikuttaa siltä että sun mielestä olis parempi että kaikki menis ensin yrittämään sitä itsaria ennen ku puhuu siitä. Niin että ehkä täällä olis puolet vähemmän puhumassa siitä ku ne puolet olis onnistunu siinä yrityksessään. Siitä huolimatta että sinä oot sitä mieltä että pitää yrittää itsaria ennen ku puhuu, oon ite onnellinen siitä että puhuin siitä ennen ku yritin, koska hyvin varmasti olisin onnistunu kuolemaan jos olisin ehtinyt yrittää itsaria ennen ku mut otettiin pakkohoitoon osastolle. Myös mun läheiset on siitä onnellisia. Mulla oli hyvät keinot, olisin onnistunut siinä. Mutta silloin ajattelin että yritän elää vielä pari viikkoa, jos tulee sietämätön olo niin teen sen, mutta viimeistään kuukauden sisään. Ja ennen ku ehti tulla sietämätön olo niin huomasin olevani lukkojen takana sairaalassa.

Tää ketju on hyvä, jos joku, joka liian helposti kirjottaa että aikoo tappaa ittensä, huomaa että ehkä kannattaa olla varovaisempi kirjotuksissaan. Mutta koska tänne kirjottaa myös sellasia joilla on oikeesti tarkotus, jotka seisoo sanojensa takana, niin tämä on huono, koska mun mielestä tämmönen kirjoittelu kannustaa siihen. On hyvä että semmoset ihmiset kirjottaa omasta pahasta olostaan, jotka aikoo tehä itelleen pahaa. On hyvä jos ne saa apua siitä että kirjottaa eikä ehkä päädykään enää siihen tulokseen että tekee itsemurhan.

Salaatti kirjoitti 16.1.2014 22:48

Musta jotenki vaikuttaa siltä että sun mielestä olis parempi että kaikki menis ensin yrittämään sitä itsaria ennen ku puhuu siitä. Niin että ehkä täällä olis puolet vähemmän puhumassa siitä ku ne puolet olis onnistunu siinä yrityksessään. Siitä huolimatta että sinä oot sitä mieltä että pitää yrittää itsaria ennen ku puhuu.......

Hoks vaan. Jos sinusta vaikuttaa tuo asia tuolta, niin sehän ei tarkoita sitä, että minä olen tuota mieltä.

maanvaiva kirjoitti 17.1.2014 16:40

Salaatti kirjoitti 16.1.2014 22:48

Musta jotenki vaikuttaa siltä että sun mielestä olis parempi että kaikki menis ensin yrittämään sitä itsaria ennen ku puhuu siitä. Niin että ehkä täällä olis puolet vähemmän puhumassa siitä ku ne puolet olis onnistunu siinä yrityksessään. Siitä huolimatta että sinä oot sitä mieltä että pitää yrittää itsaria ennen ku puhuu.......

Hoks vaan. Jos sinusta vaikuttaa tuo asia tuolta, niin sehän ei tarkoita sitä, että minä olen tuota mieltä.

Niinpä. Anteeksi kovasti.