Moi, oon ehkä jotumassa nenämahaletkuun ;/ terkan mielestä en syö tarpeeks ja mun BMI on jo alle sen 18,4 eli oon alipainonen ja mun paino laskee ja laskee vähitellen mutta mää tosiaankin haluan laihtua!! niin haluaisin tietää minkälaista siellä on! olisin kiitollinen jos kertoisit esim:
– Miten se laitetaan?
– Sattuuko se?
-Montako hoitajaa sitä laittaa?
– Mitä jos ei suostu siihen että se laitetaan?
– Mitä jos jää kiinni siellä urheilemisesta?
KIITOS JO ETUKÄTEEN!
Mulla ei oo mitään kauheen ruusuisia kuvia nenä-mahaletkusta. Se oli varmaan hirveintä mitä oon kestäny. Oon ollu siinä letkussa 4 kertaa, kun aina jotenkin unohdan että se kokemus oli niin kamala ettei sitä yhden kerran jälkeen halua kokea..
Eli mulla (kerron nyt ekasta kerrasta) laitettiin nenämahaletku eristyshuoneessa. Ensin annettiin rauhoittavaa lääkettä, jotta menisin tokkuraan ja se ois helpompi laittaa. Sitten alkoi kamala kädenvääntö, mulla siihen tarvittiin 6 hoitajaa, kaksi laittamassa sitä ja muut pitämässä mua kiinni. Letku siis työnnettiin nenän kautta mahalaukkuun. Tuntui aika inhottavalta sekin, ekalla kerralla oksensin. Sitten kun se lopulta saatiin paikalleen, siihen laitettiin niinku tiputuspussi josta valui ravintoa mun sisälle. Vetäsisin hädissäni letkun irti, seurauksella että jouduin lepositeisiin ja sitten uusiksi koko homma..
Viisi päivää kun siinä makasi sidottuna, letku nenässä, olo oli jotain ihan kamalaa, ei pystynyt puhuun, kurkkuun kerty limaa ja se oli kipee.. Järkyttävintä mitä oon ikinä kokenu..
Sitten nää muut kerrat on ollu vähän helpompia, en pyristellyt vastaan, en saanut rauhoittavaa piikkiä peppuun.. Kestin sen kun ajattelin aina ensin että mielummin letkuruokinta kun syömisen aloittaminen. Onneksi tuo aika on takanapäin ja vain kaukainen muista.. Voimia sinulle, muista että varoitin..
Ihan oikeasti ota nyt hyvä ihminen järki käteen: siinä vaiheessa kun on joutumassa nenämahaletkuun, olis jo syytä alkaa huomaamaan että on jo aivan tarpeeksi laiha, liiankin! Ihan liian laiha! Ei sellanen enää näytä hyvältä, ainakaan mun mielestä, ja muutkin katsoo karsaasti kun luut vaan törröttää ja saa mustelmia siitä että joku vähän tönäisee.
Mutta kui paljo painoit ja olit pitkä kun jouduit sinne?😐
Sillä pituus-paino-suhteella ei oo välttämättä mitään merkitystä sen kanssa että joutuu letkuruokintaan. Ekan kerran kun jouduin painoin 36 kiloa (vaatteet päällä) ja pituus on 153 cm. Sitten muina kertoina olen painanut reilusti enemmän. Viimeisimmällä kerralla painoa oli oikeesti 55 kiloa, eli olin lähes lihava. Mutta pointti olikin siinä että puoli vuotta aikaisemmin olin painanut yli sata kiloa, enkä ollut syönyt/juonut mitään moneen päivään/viikkoon itseasiassa. Eli mulla oli kaikki arvot päin seiniä tolla viimesellä kerralla ja lääkäri joka mut siihen sillä kertaa laittoi (yleensähän siis hoitajat sen tekee) sanoi että mun hengissäselviäminen oli hetkistä kiinni. Silloin tajusin, kun lääkäri selitti että olisin kuollut itsemurhaan ilman toimenpidettä, niin se sai mut tajuamaan etten halua vielä kuolla, en ainakaan nälkäkuolemaan.. Siis itsemurhaan. Vaikka laihdutan edelleen ja painoa on vähemmän kuin silloin viime letkukerralla. Mä pystyn nykyään syömään kohtalaisia annoksia viisi kertaa päivässä ja olo on huomattavasti parempi kun en enää tuijota pelkästään painoon, ainakaan niin tiukasti. (Tai miten sen ottaa, onhan se tärkeää tietää että paljon painaa, jotta tietää auttaako oksentelu painonlaskussa vai ei.. Mulla on siis nykyään bulimia.) Ja senkin myötä suolatasapaino sekaisin ja välillä käytävä tiputuksessa. ei oo oikeesti kivaa, varsinkii kun varoitellaan että sydän voi pettää, hampaat menee, hiukset lähtee, koko kroppa on sekaisin. Joo, se on helppo tähän kirjoittaa, enkä silti muuta toimintatapojani mihinkään suuntaan..😞
nyt mulle on sanottu että en ehkä VIELÄ joudu sinne vaan ehkä osasto jaksolle taas!! terkan mielestä se auttais mua paremmin... ☹️
Minulla on ollut nenämahaletku pari viikkoa, ei se ollut mitään ihmeellistä.
Eikä sen laittamisessa ollut mitään dramaattista. Se kävi äkkiä, se ei sattunut, ainoa
asia oli tietysti se ettei saanut syödä, mutta en olisi voinut syödä muutenkaan silloisen sairauden vuoksi. Sen poistaminenkin kävi hetkessä - ilman kipua.
Onneksi oli nenämahaletku, jolla sain tarpeellisen ravinnon. Eihän se nätti tai mukava ollut, mutta kun on sairaana niin kyseinen juttu ei ole ehkä tärkein.
Mutta kokemuksia on erilaisia, jos kovasti pelkää nenämahaletkun laittamista niin silloin se on hankalampaa, niinkuin kaikki muutkin asiat - ne ovat vaikeita jos niitä hirveästi jännittää.
No mulla se laitettaisiin syämishäiriön takia.. terkan ja koululääkärin mielestä mulla on anoreksia.. oon khyllä omasta mielestäni läski!
jassu95 kirjoitti 9.12.2008 15:31
No mulla se laitettaisiin syämishäiriön takia.. terkan ja koululääkärin mielestä mulla on anoreksia.. oon khyllä omasta mielestäni läski!
Syömishäiriöiset usein pitävät itseään "läskinä", vaikka näin ei olisikaan. Lisäksi sairaalla on käsitys, ettei hän oikeasti ole sairas, vaikka näin on.
no jos mää joudun sinne.. niin mää karkaan sieltä sitten...
Miulla on ollu nenämahaletku - tosin vain pienen hetken.
itselläni kun ei laitettu mokomaa syömishäiriösyystä, vaan koska jouduin itsemurhayrityksen vuosksi sairaalaan ja piti saada lääkehiilet niellyksi.
soli kyl elämäni karmein kokemus, enkä ikinäinikinä moista uudelleen haluis kokea 😝
letku yritettiin kolmsti miulle laittaa, ja kolmannella kerralla se onnistuikin, mutta loppujen lopuks rupesin kuitenkin voimaa niin pahoin etten kestäny ja otettiin pois. ja sen jälkeenki oksenteli koko illan.
itelläni letkun laitto sattui suunnattomasti, ja vaikka yritin olla niin yhteistyökykynen ku suinkin nii elimistö pani sen verta hanttiin et hyhh, hoitajat vaan melkee rikkoivat sisuskaluni ku sitä tungettiin nenästä sisään...
jos on jo niin alipainoinen että saattaa joutua nenä-mahaletkuun, kannattaisi edes yrittää ruveta painoaan kasvattamaan. sillä kokemus ei todellakaan ole erityisen miellyttävä, joutuu siihen mistä syystä hyvänsä...
senkus yrität karata, mutta seuraukset tulevat perässä. Muistan itse aikoinani tuon oman (lapsellisen) uhoni ja kokeilinkin sitä. Seurauksella että olinkin sitten pitkän aikaa suljetulla lukkojen takana tekemässä en-mitään. Eli parempi olla karkaamatta koska siitä on kuitenkin pitkät seuraukset. No, mikä minä olen kenellekään mitään sanomaan. Jokainen saa itse erehdyksen(kin) kautta oppia miten kannattaa toimia. Itse toimin älyttömällä tavalla ja sain vaan itselleni lisää huonoa oloa aikaan.
Kerro ihmeessä, miten asiasi edistyy, itse kun olen jo päässyt "siraalakierteestä" eroon on ei-nyt-niin-kiva-mutta-kuitenkin- kuulla miten asiasi edistyy. Ja muista että kun karkaat, voit (tai saat) kokea sen että olet sitten lepositeissäkin kiinni kun energiaa syötetään sinuun. Voimia kestää ja sinullekin virtuaalihali.🙂🌻