Hah tyhmä vanha nimimerkki kun tänne marisin jotain poikaystävästä…

Mä oon aivan sekaisin. En tiedä mitä tunnen enkä pysty itkemään. Tää on mun ensimmäinen suhde. Ensimmäinen ero.

Oon tehnyt kaikkeni etten mä satuttais itseäni. Tehnyt mieli tarttua entisiin keinoihin ja viillellä koko keho. Mitä väliä enää miltä mun keho näyttää. Mun ensirakkaus vaan päätti ettei tykkää. Epäilen onko mun järkeä edes elää.

Ennen joulua jätkä sanoi et nähdään joulun jälkeen kun hänellä on kiireitä. Odotin niin innolla hänen näkemistä. Viime perjantaina, kaks päivää ennen joulua, hän tuli reissusta kaverin luota. Laittoi mulle paljon viestiä matkalta kotiin että oli tosi mukava reissu ja kertoili mitä siel teki mut oli tosi väsyny ku valvoivat. En sit enempää häirinny ku tiesin et hän menee lepäämään ja on väsynyt. Lauantaina, päivä ennen joulua, laitoin jostain asiasta nopean viestin johon hän vastas ja valitteli kun on töitä illalla. Ihan normaalia juttelua. Aattona eli sunnuntaina kyselin miten hänen joulu on mennyt ja vastaili taas normaalisti ja laitto itsekin viestiä mulle ns oma alotteisesti. Mut sitten illalla kysyin millon hän haluaisi nähdä mua. Tätä ennen oli vastannu normaalisti ja kivasti viesteihin. Tähän kysymykseen ei vastannut.

Odotin yön yli ja olin ihan peloissani ja ahdistunut, itkin vaan enkä nukkunu. Laitoin puolilta päivin hänelle kysymyksen miksi ei vastaa. Ei tullu vastausta. Kysyin kolmen aikaan päivällä uudelleen jolloin sain viestin ettei meidän pitäis enää tavata eikä hän tunne samoin mua kohtaan kuin mä häntä kohtaan.

Oon niin surullinen, vihainen ja pettynyt. Ja samaa aikaa en tunne mitään. Miten se voi tehdä mulle näin. Anto ymmärtää et kaikki on hyvin. Oli puhunut jo ens helmikuustakin mulle. Ja odotin meidän tapaamista. Viestit anto ymmärtää et kaikki on ihan hyvin.

Oli reissulla pohtinu kavereiden kanssa onko täs meidän jutus mitään järkeä ja kaverit oli yhtä mieltä ettei kannata yrittää. Miks tää sit laitto mulle viestiä reissun jälkeen?? 😭 Mä oon ihan sekaisin.

Ehdotin et keskustellaan muttei halua kun on kuulemma ”vaikea puhua tunteista”. Niin on mullekin, tosi vaikeaa. Viesteillä sit sain kaivettua ylös et hän on n.kk ajan miettinyt tätä ja kaverien kanssa juttelu selvensi.

Oon miettiny päässäni et jos hän vaan on niin väsynyt kiireistään. Koska on totta ettei hänel ollu aikaa nähdä mua usein. Tosi paljon kaikkea puuhaa, mm koulu ja työt, kaverit, harrastukset ja pelaaminen. Sieltä sit mun pyynnöstä hän nappas jonku vapaapäivän mikä sattu olemaan ja tuli mua tapaamaan. Olinko liian painostava? Jos lupaisin että mulle riittää vähempi niin voitaskohan me palata yhteen? Jos sanoisin et voidaan pitää taukoa ja sitten yrittää uudelleen? Mä en halua menettää tätä ihmistä. Mielenkiinnon kohteetki meni meillä ihan nappiin. Huoh ☹️

Mitä mä nyt teen?? Haluan vaan kuolla pois. Oon harkinnut eri keinoja itsemurhaan. Tai siis mulla on ollut vuosia mielessä miten sen tekisin kun aika koittaa. Nyt sen aika on tainnu tulla.

Musta tuntuu niin pahalta mut samaan aikaan en tunne oikein mitään. Kuin joku kone tai aivot olis sumussa. Tunnen alakuloisuutta ja surua mutten saa niistä kiinni kunnolla. En pysty itkeä vaikka haluaisin.

En halua enää elää…