Musiikki on minulle tärkeä. Se on minun purkautumiskanava. Haaveilen, ihailen, vihaan ja rakastan juuri musiikin kautta koska monesti sanoja ei löydy. Tunteet ovat nytkin pinnalla, haluaisin kuolla, kun taas ehkä hetken päästä olen onneni kukkuloilla. Tätä se on kaksisuuntaisen mielialahäiriötä sairastavan kohtalo. Mutta en luovuta koskaan ja uskon: Rakkaus ja Elämä voittaa😭 Raskasta tämä on tunnustaa mutta näin se vain on. Olen myös päättänyt että elän elämäni loppuun asti. En yritä itsemurhaa enkä viiltele. Minulle on annettu tämä elämä joten lienee velvollisuus elää se ihmisiksi… 😞 Välillä tiedän mitä haluan elämältä ja välillä en tiedä mitään mitä tehdä… Muistakaa, tunteiden kertominen ja purkaminen helpottaa🙂🌻
Siinä olet oikeassa, että purkaminen helpottaa. Ja muusikki on minukin elämäni. Niin suuri osa sitä, että pelottaa. Se voima minkä siitä saa ja se tuska minkä sekin voi aiheuttaa. Mutta tavallaan musiikkikin on piilokavalaa, monestihan lauletaan ettei pysty elämään ilman toista jne. Mutta kyllähän minä olen pystynyt tähän asti _yksinäni_ elämään. Päätän omista asioistani, hengitän ja ajattelen itse. Kyllähän toinen on osa elämää, mutta ei niin suuri osa ettei pystyisi elämään ilman häntä. Kyllä mä ymmärrän jos joku ei osaa elää ilman toista, mutta se ettei pystyisi...
Mutta kuitenkin, samaa mieltä kanssasi. Musiikki on elämäni suola 😀
Ilman musiikin kieltä
olemme vain häilyviä haamuja
vailla tunteita
ja sanoja
Heippa,musiikki on myös minun elämäni,jos näin voisi sanoa 🙂
Usein vastailen kysymyksiin taikka kerron omasta olotilastani laulunsanoin,
jos ei ´oikeita´sanoja löydy silloin.
Musta se on äärettömän ihanaa kertoo tunteistaan kauniiden laulunsanojen avulla,
harmi vain että kaikki ei tätä ymmärrä,vaikka oon sitkeesti koittanu vihjasta 😉
Musiikilla on myös mieletön vaikutus minuun,yhdessä hetkessä joku laulu saa taivaisiin ja
toisessa taas ihan pohjalle.
Huono juttu tuo pohjalle päätyminen,ainakin hetkeksi,on sinänsä että sitäkun ei voi tietää missä
se nimenomanen biisi pärähtää soimaan,vaikkei ne tunteet ihan aina niin kamalan vahvoja ole
että näkyis sadan kilsan päähän.
´kakstuhattakuus meni etsies itseeni
ja se välillä aiheutti vitunmoisen migreenin
kun löin pääni joka kerta päädyin umpikujaan
ei sopinu yhteen ottaa iisisti ja mennä lujaa´
Noin,tämänhetkinen pikku säkeistö kertoo menneestä vuodestani.
Melkoista eksyksissä olemista.
(Psst,vaihdoin viiden tilalle kuusi)
Muttanäin,minun mietteitäni musiikista 😎
Minullekin musiikki on tärkeä osa elämää. Teen sitä itse ja kun en tee niin kuuntelen. Ja parhainta antia on se kun rupee jalka vipattamaan ja on pakko tanssia. Se on erittäin terapeuttista. Kun tanssii, unohtaa kaiken muun. On vain rytmi ja oma keho, jota liikutella. Ei sitä aina voi oikein tanssiksi kutsua, pikemminkin riehumiseksi...
Yhdyn myös tuohon että rakkaus ja elämä voittaa. Niin se on ja niinhän sen on oltava🙂