Mun viiltelyarvista ja poikaystävästä vähän
Kiitetään nyt jo etukäteen jos joku jaksaa tämän lukea! Voi tulla pitkää tekstiä, osittain vaan siksi että kasaan tähän niin paljon omia ajatuksia enkä vaan yhtä ”helppoa” kysymystä.
(Oon varmaan liian vanha kirjoittamaan tänne nuorten puolelle kun oon jo täysi-ikäinen, mut koen silti kuuluvani tähän ryhmään paremmin… Ja toisekseen en ole varma voinko puhua tästä pojasta poikaystävänä, ei olla puhuttu tästä seurustelu aiheesta mitään mut näin on helpompi puhua täällä.)
No asiaan. Eli en ole koskaan seurustellut ns vakavasti. Olen saanut paljon huomiota jätkiltä (tuntuu itsekkäältä sanoa tällaista) mut oman epävarmuuden vuoksi en ole kuin käynyt max pari kertaa jonkun kanssa jossain. Nyt olen kuitenkin tutustunut tosi mukavaan poikaan joka on jaksanut katsella mua jo yli puoli vuotta. Olin aina varma, historiani takia, etten ikinä voisi välittää kenestäkään eikä kukaan varsinkaan musta, mutta tässä sitä ollaan.😳
Eilen vähän järkytyin kun tämä huomautti jotain eksästään, poika on nimittäin super varovainen ja elättelin toiveita ettei hänkään olisi koskaan seurustellut/olisi hyvin kokematon. Tää jäi mietityttämään jotenkin… ja vertailin itseäni tähän eksään vaikken siitä mitään tiedäkään. Mietin oliko heillä hauskempaa, oliko eksä kauniimpi, hoikempi, itsevarmempi, puheliaampi jne. Tiiän että näitä on tyhmää miettiä koska eksä on eksä ja nyt hän on valinnut mut.
Poikakaveri ei oo koskaan kommentoinut käteni arpia. Arpia on ranteesta melkein kyynärpäähän, mut vaan käden alapuolella. Pelkäsin olla hänen kanssa lyhyessä paidassa mut kun kerran uskalsin t-paidassa näyttäytyä eikä poika sanonut mitään niin päätin etten salaile asiaa enkä nolostele. Muutama aika iso ja paha arpi mulla on olkapäässä, sydän jättää lyönnin aina välistä jos poika sattuu sinne koskemaan. Ne nimittäin tuntuu selkeästi paidankin läpi kun olivat nii syviä.😞
Pelkään kuitenkin toooosi paljon sitä kun päästään siihen vaiheeseen suhdetta että seksi/alastomuus olis ajankohtainen. Olen muutenkin epävarma vartalostani kun olen vähän pullukka. Siihen päälle kun lisätään nää arvet. Mun jalat on kirjaimellisesti täynnä arpia. Reidet polvesta ylös täynnä arpia. Nilkoissa muutama syvä ja jaloissa muutenkin. Ovat vaaleita mut näkyvät kyllä, onhan niitä niin paljon.
Oon pahimmasta masennuksesta päässyt ja viiltelystä oon ollut kuivilla varmaan 2 vuotta. Pelkään vaan miten tää jätkä reagois. Ensinnäkin mun vartaloon jossa on sitä ylimääräistä. Sitten vielä nää arvet. Netin keskustelupalstoilta saa aina kuvan että itseään viillellyt on sellainen ettei sillä ole mitään ihmisarvoa. En tahtoisi koskaan ikinä milloinkaan menettää tätä jätkää mun elämästä.
Itse en pidä viilteleviä ihmisiä vähemmässä arvossa kuin muitakaan. Mut itseäni pidän + oon tosi herkkä tulkitsemaan ihan jo ihmisten katseet vihamielisiksi.😞
Olen myös kärsinyt aknesta mitä kautta naama punoittaa ja on näppylöistä arpinen… Meikillä saan hyvin piiloon ja olen jopa ihan nätti mut kun ne pesee pois…😭 Että mä inhoankin itseäni ja virheitäni. Ihan jätkän itsensä takia oon usein halunnut sanoa et juoksis karkuun vielä kun voi. Vaikka kuten sanottua en tahdo menettää tätä ihmistä mun elämästä.
Huh huh huono itseluottamus ei oo kiva kaveri.
Oon ikuisesti kiitollinen jos joku vastaa vaikka teksti on sekavaa ja punainen lanka katoaa jatkuvasti! Juttu taisi olla eniten siinä et mitenköhän paljon arvet voi potentiaalista kumppania häiritä. Pitääkö niistä kertoa, niiden historia jne. Mitä jos jätkä pitää hulluna tai voiko ajatella ettei halua olla mun kanssa kun näkee mitä oon itselleni tehny.