Mulla on vaa nii paha olo, tuntuu että en kestä enää. Oon kuunellut koko illan jotai surullista räppiä rakkaudesta ja mulle tulee mielee mun ex-poikaystävä ja meidän erosta on jo vuosi eikä me olla puhuttu n. 4kk, mutta mulla silti on ikävä häntä…ja sit ku mietin mun biologisia vanhempia, jotka hylkäsivät mut jo ihan vauvana mun mummoleni :s mulla on mielessä on tuhat ja sata kysymystä esim. mikä mussa on vikana ku en kelpaa? Ja musta tuntuu että mun itsetunto on laskenu sen jälkeen ku ollaan tuon exän kanssa erottu. On mulla kavereita ja paras kaveri mutta musta tuntuu silti paskalta. Itkin tämän saman asian takia viime sunnuntaina. Ja oon halunnu alottaa pitkää yhen uuden harrastuksen mutta yksi syy siihen etten oo alottanut on se, että pelkään etten saa sieltä kavereita/ne syrjii mua, johtuu varmaa siitä ku mua on ennen kiusattu. Ja en oikeen halua puhua kavereille tästä kun tuntuu ettei ne ymmärtäisi koska ne ei oo todelakaan kokenut mitään mun tapaista.