Mulla on Kohtalainen masennus
en tiedä mitä teen elämälläni olen viillelly paljon ja mulla on näkyviä arpia siitä mulla on perhe joka rakastaa mua mut silti olen aika melankoolinen ihminen äidilläni todettiin puoltoista vuotta sitten syöpä ja minä masennuin siitä kovasti minua on myös kiusattu koulussa ala-asteella sekä ylä-asteella ne oli rankkoja aikoja mulle Jouduin osastolle viime keväänä ja olin siellä pitkälle syys-talvea välillä oli hyviä aikoja ja taas oli hirveitä aikoja yritin jopa itse murhaa viime kesänä mutta onneksi kaverini esti sen. minunlla ja minun parhaalla kaverilla oli tuolloin kova riita ja se johtui siitä olen varmaan ihan kauhea ihminen kun kukaan ei voi olla minun kaveri minulla on ulkonäkö paineita ja tällä hetkellä kaikki on kaikin puolin hyvin mutta siskon mies ja minun isäni harrastaa henkistä väkivaltaa sen takia koska en saisi avautua minun tukihenkilölle perheen asioista kuulemma se tekee minusta tyhmän ihmisen en tajua mitä mä teen oon 17 ja täytän elokuussa 18 v olen jopa miettinyt että muutan jo omille mutta olenko sittenkään valmis niin isoon harppaukseen? mene ja tiedä 😐
Moikka! Voisin kertoa omia kokemuksiani kotoa pois muuttamisesta. Mulla on ollut rankka ja aika pitkä masennusjakso takana, nyt näyttää paremmalta. Kun sanoin vanhemmilleni, että haluaisin oman asunnon, niin ne kai säikähti. Eivät koskaan sanoneet mulle suoraan, että niitten mielestä en pärjää. Silti tiesin niiden mielipiteen, kierrelleen ja kaarrellen ja selitellen ne sitten laittoi vastaan. Mun terapeutti, kurssinohjaaja joka on mulle kuin oma äiti ja tukihenkilö olivat kaikki sitä mieltä, että mä oon valmis ja se tekis mulle luultavasti hyvää. Vanhemmat kai pelkäävät tätä sairautta, mutta en mä ole enää niin hauras kuin joskus, ja oon sen verran tasapainoinen, etten mitään tyhmyyksiä tee, luotan itteeni. Jos susta tuntuu, että haluat muuttaa niin muuta, sanon minä. Eikä tää mulla ainakaan ole välttämättä lopullinen muutos. Tarkoitan sitä, jos olo huononisi ja tilanne sitä vaatisi, niin muutan takaisin kotiin. Olisiko sulla tuollainen mahdollista? Itse uskon pärjääväni. Olen huomannut että elämässä on ihania pieniä iloja. Tässä istun pöydän ääressä omassa kämpässä ja kattelen pihalle. Tuossa ikkunan alla lyllersi juuri pikkuinen siili, tulin iloiseksi. Elämä voi muuttua parempaan, tsemppiä! 🙂🌻