Älä vain putoa pohjalle Enkeli_ilma_siipiä! Sä olet varmasti tosi ihana ihminen, sulla on vielä hyvä elämä edessä, kunhan vain pääset ylös masennuksen mustasta suonsilmästä! Mä tiedän että se ei ole niin helppoa, mutta mikään ei ole mahdotonta. Varmasti on monia jotka tahtovat auttaa, minäkin, sä et missään nimessä ole yksin! Älä välitä opettajista, kuten sanoit, he vain luulevat tietävänsä. Sä olet paljon arvokkaampi kuin kukaan niistä jotka ajavat sinua pohjalle! Muista: Sä et ole ikinä yksin! Kai voit vielä roikkua elämässä kiinni, jos saat kukkasen, merkiksi että edes joku välittää? 🙂🌻

Mä tiedän milt tuntuu ku pohjalle on matkaa noin vähän.. Tosin oon kyl ajatellu aina että kävelen kapeel aidal, koko ajan voi pudota. Mut pelastettii, ainaki melkeen. Ainaki tuettiin pystyyn joten se on mahdollista. Mä olisin tappanu itteni jo vuosii sitte jos toi tuki olis jääny saamatta. Mä en tiedä pystytkö mut yritä luottaa ees vähän johonki ihmiseen, mä ite opin hitaasti luottamaan, en vieläkää puhu asioista, mutta se et pystyy luottaa ees vähän auttaa ainaki näkee pohjalta pinnalle..

Kiitti tuesta 🙂🌻 Joskus tuntuu vaan et on kadottanu kaiken millä on tai oli merkitystä. Välillä vaan mun köysi pudottaa niin alas et voin tuntee pohjan kutsun ja välillä saan sentin itseäni nostettua ylöspäin kunnes taas putoan... Tuntuu et mä en enää elä elämää vaan elämä elää mulla, mikää ei enää oo minusta kii 😞
Kaikki negatiivinen energia on nii vaikee purkaa ja useimmiten on nii väsyny edes purkaakseen sitä. Itkee vaan toivoen et kuolis 😭
Itsemurha oli nii lopullista, se pelottaa mut toisaalta houkuttaa 😐
Toisaalta en tulis koskaa näkemään lapseni ekaa hymyä, mutta tuskin näen sellaista muutenkaa ☹️
Kävi miten kävi, mä kai synnyin hävii...

Joskus kun mä olen ollut masentunut(kai hyvin perustelluista syistä) oon koittanut vain kelata ja kelata mielessäni,että mitkä asiat mulla on aika hyvin.
Ensin mietin,että mulla ainakin toimii vielä kädet,jalat,silmät ja korvat jotenkin kohtalaisesti.Pystyn kuuntelemaan musiikkia tai maalaamaan,juoksemaan ja puhumaan,laulamaan..
Sitten ajattelen jotain kehitysmaanlapsia kun mulla koulussa menee huonommin ja tuntuu,ettei jaksa millään opiskelua eikä koulukavereita...Toiset ei saa olla koulussa ollenkaan hyvillä eikä huonoilla arvosanoilla..Toiset kuolee olosuhteisiin,nälkään,sairauksiin...Mä voin sentään vielä ehkä hakee kaupasta jotain syötävää.Eikä mulla oo kuolemantautia..
Sitten usein meen vaan luontoon kun kaikki kaatuu päälle. Mietin,että kyllä se sentään on tärkeää ja hienoa,että oon elossa,vaikka kukaan muu ei ajattelisi niin. Ja henkinen hyvinvointi on tärkeempää kuin armoton menestyminen..
Takerrun itsestäänselvyyksiin kun olen rähmälläni maassa,kiitän Luojaani ja iloitsen niistä pienistä(suurista) asioista silloin kun tuntuu ettei oo mitääään syytä elää.
Ja umpikuja on sinäänsä hyvä mahdollisuus kääntyä ympäri. Löytää joku ihan uusi suunta elämälle..
Itsemurha on maailman kamalin asia,niin ei saa tehdä kukaan,ei saa.. Se on ihan hirvee asia. Ja jos ei oo ketään kelle puhua niin mulle voi ainakin mailata,ihan aina jos huvittaa..(rowanberry@luukku.com)

Sähköpostia kannattaa muuten lähettää jos haluu,tohon osotteeseen: muumipehmo@luukku.com (rowanberry@luukku.com on vanha,ei toimi enää)