ihmiset ympärilläni alkaa olemaan todella epätoivoisia suhteeni. olen kokeillu huumeita viime kesänä ja nytten juon joka kolmas päivä.. todella humalahakuisesti.. joudun käymään avo osastolla.. nuoriso asemalla, jossa musta otetaan seuloja ja mulla on akupunktio ja keskustelu… ja aina tässä käy näin.. lupaan hoitajalleni joka perjantai ja muutkin päivät etten lähe juomaan.. mut kun ilta tulee ja ahdistus kasvaa minun on pakko lähteä.. hoitaja sanoi yks päivä että ei tiedä pitäisikö kanssani siirtyä jämerimpiin toimenpiteisiin. miks en vaan pysty olla juomatta.. mitä mulle sitten tapahtuu jos ne ei pysty mua auttaa.. en ole itse huolissani, muusta kuin siitä että kaverit jättää kohta.. olen just täyttäny 18
Moi! Mulla oli vastaava tilanne 20-vuotiaana. Mulla ei ollu muuta elämäntarkoitusta pakkohoidon jälkeen. Nyt oon ollu yli 1,5 vuotta alkoton. Olen nyt 28-vuotias. Ei juomisessa oo kivaa. Sitä vaan "juo unohtaakseen että juo" kuten suuresti rakastamani Pikku-Prinssi saa vastauksen Juopolta. Yritä löytää jokin uusi harrastus ja vaihda vähän kaveripiiriä, näin minä tein. Olen varma että onnistuessaan tämä voi auttaa mutta se ei ole todellakaan helppoa. Olet yhtä arvokas kuin muutkin! Tsemppiä Sinulle🙂👍