Miten tässä kävi näin?
oon siis 14v. elämä ei oikeen oo kulkenu viime aikoina oikeaan suuntaa. on tulut juotua ja polttamistakin oon testannu. mulla on varmaan masennus,viiltelen ja koulu ei mee hyvin.
Tää on nii rasittavaa, ennen olin mallioppilas,hyväkäytöksinen ja avoin. nyt musta on jäljellä enään kuori, jonka sisällä palaa pieni liekki,epätoivoinen ja sureva. se liekki himmenee koko ajan.
mut mä kysyn teiltä onks yhtää ketää jolla ois sama tunne? voisko joku kertoo miten pääsisin taas raiteille elämässä?miten vois päästä pois tästä suosta johon mä uppoon koko ajan enemmän? miten voisin lopettaa itsemurha suunnitelmat? APUA!! -.-’
ps. tästä ei oo helppo kirjottaa, nytkin itken.. tää ahe on nii arka et en vaa pysty kirjottaa ku vaa kuvainnollisesti 🙂
Hei!
Tosi hyvä, että kirjoitit tänne! Se on ainakin yksi askel oikeaan suuntaan, että lähtee keskustelemaan asiasta - vaikkapa täällä foorumilla. En ole itse enää nuori, mutta perheessäni on 2 nuorta. Äitinä haluan sanoa sinulle, että olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen. Mallioppilaillekin tulee aikoja, jolloin ei vaan jaksa ja kaikki tuntuu turhalta.
Siitä voi ja pääsee yli. Joskus se vie aikaa, mutta älä anna periksi. 🙂🌻
Olisi tärkeää, jos voisit puhua jollekin; äidille tai isälle, ystävälle, tädille, terveydenhoitajalle. Me aikuisetkin ollaan oltu nuoria, ja ymmärretään joskus paljon enemmän kuin nuoret luulevatkaan 😋 Joskus me ollaan käyty samoja asioita läpi teini-iässä esimerkiksi.
Tärkeintä, ettet jää yksin. Ja jos tuntuu, että on helpompi kirjoittaa, niin kirjoita vaikka tänne palstalle ja liity tuollaiseen Liveryhmään.
Tsemppiä ja voimahaleja! Periksi ei anneta 🙂👍
Moi 🙂
Halusin vastata sulle, koska kirjoittamasi kuulosti niin tutulta. Olen itse 15-vuotias. Juuri sinun ikäisenä alkoi munkin alamäki... Niin ku säki olin mallioppilas, joka kokeesta oli vähintää saatava 9 ja niin sainkin. Mulleki tuttuja o juominen ja polttaminen. Kaikki vaa mikä saa pään sekasi ja unohtaa tän paskan elämän. Lääkkeitäki o tullu viiinan kaa sekasi vedettyy...
Haluun sanoo sulle, että hae apua mahollisimman nopeesti!!! Puhu ystävillesi tai ihmiselle joho voit luottaa. Pyyä ystävääsi, vaikka mukaan terkalle, että saisit puhuttua. Tee kaikkesi, että saat avunhuutosi perille ennen ku on myöhästä. Älä jää yksin tän asian kanssa. Itse olen yrittänyt itsemurhaa monesti ja vasta vähä aikaa sit hain apua. Mutta nyt o jo päällä paniikkihäiriöt sun muut. Tarvitsen lääkkeitä ja pakotetaan ehkä pakkohoitoon. Masennus ja itsetuhoisuuteni o jo kestäny niin kauan. Nyt sitä toivois, että olis hakenu aikasemmin apua... Monia ystävyyssuhteita on menetetty tän takii. Luottamus vanhempien kans menny ja nolottaa liikkua missään viiltelyiden takii...
Oikeesti, lupaa mulle et kerrot jollekki läheiselles sun pahast olost. Halusin jakaa mun kokemuksen et osaisit toimii erilailla ku mä. Viinas ja röökis ei oo mitää hienoo, vaikka sitä aina niin luulee. Tiiän et puhuminen tulee olee tosi raskaat ja vaikeet mut ajan myötä se helpottaa ja nostaa sun elämän uuteen uskoon.
Kaikkee hyvää sulle
🌻🙂🌻 pidä ittestäs huolta ja hae apua 🙂👍