Miten selvitä masentuneen kanssa?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian vuoden. Hän on masentunut ja itsetuhoinen. (En tarkalleen tiedä minkäasteinen hänen masennuksensa on.) Hän on hakenut apua ja käy kyllä keskustelemassa asioistaan ammattiosaajilla, mutta pelkään että se ei riitä. Hänen mielialansa vaihtelevat herkästi ja hän saattaa kimpaantua huonoina päivinä pienimmistäkin asioista. Välissä on toki jaksoja jolloin hän on iloinen ja oma itsensä, mutta ns. huonot jaksot voivat joskus kestää jopa viikon. Huonoina päivinä hän ajattelee itsemurhaa vakavasti, koska kokee olevansa huono ja arvoton. Omien sanojensa mukaan hän inhoaa itseään. Miten voisin tukea häntä? Jos hänellä on huono päivä ja yritän kysellä onko jotain epämukavaa tapahtunut, saan osakseni vain äksyilyä.
Hänellä on ystäviä ja minut, sekä rakastava äiti ja pikkusisaruksia. Myös hänen äitinsä ja ystävänsä tietävät masennuksesta. Poikaystävälläni on kuitenkin ongelmia luottaa ihmisiin ja siksi hänelle on vaikeaa kertoa huolistaan ystäville. Oletan että hän kokee tavallaan häpeän tunnetta sairaudestaan ja pelkää ystävien hylkäävän. En kuitenkaan usko, että ystävät jättäisivät hänet yksin. Hän käy koulua ja nyt kesäksi hänellä on myös kesätöitä. Rakastan häntä älyttömästi enkä halua jättää häntä yksin, vaikka tämä on henkisesti erittäin raskasta myös itselleni. En ole itse kovin pitkäpinnainen, joten sen ja hänen masennuksen vuoksi riitelemme melko paljon. Se raastaa suhdettamme.
Pelkään, että jonain päivänä hän vielä toteuttaa itsemurha-aikeensa. En kestäisi sitä, hän on minulle niin tärkeä. Olemme muutamaan otteeseen puhuneet erosta, mutta rakastan häntä ja uskon että voimme selvitä tästä tilanteesta. Toki se vie aikansa mutta.. 😭
Mitä voisin siis itse tehdä parantaakseni hänen oloaan? Voisikohan hän saada masennuslääkkeitä? Ja kuinka hyvin ne auttavat? Anteeksi jos teksti on epäselvää, mutta tuntuu että on niin paljon asioita joita tahdon kirjoittaa enkä saa niitä purettua tähän ihan järkevästi, ja luultavasti unohdin sanoa jotain olennaista.
Tunenn tilanteen vähän liiankin hyvin, sillä itse olin vielä vähän aika sitten tuossa poikaystäväsi tilanteessa ja kai osittain olen edelleen. Ja voin kyllä pitkästä kokemuksesta sanoa, että se ei tosiaankaan ole helppo sairaus. Ja totuus on että sitä ei koskaan tiedä milloin hän saattaa yrittää itsemurhaa, eikä teidän riitanne ainakaan paranna tilannetta, vaikka tietenkin ymmärrään että tämän täytyy olla sinullekin vaikeaa. Masentuneena sitä vain tuntuu ettei kukaan oikeasti välitä ja ei ketään oikeasti kiinnosta ja sitten, kun joku yrittää auttaa ja kysellä onko kaikki hyvin niin sitä on vain paljon helpompaa sanoa että on, koska pelkää että siitä puhuminen vain masentaa enemmän. Itse kävin lääkärissä kerran ja siellä sanottiin, että lääkkeitä kannattaa kokeilla. Aina siitä ei ole apua, mutta ei sitä voi koskaan tietää ellei ensin kokeile. Sen jälkeen voisi mennä juttelemaan ihan jollekin lääkärille, että olisiko sitten joku hoitola, laitos, mikä lie hyväksi. Yksin poikaystäväsi ei kuitenkaan kannata jäädä, voin kokemuksesta sanoa että se ei ole terveellistä. Tästä nyt ei tainnut olla mitään apua, mutta yritä ymmärtää häntä ja vaikka hän tuntuisikin kiukkuiselta niin auttaa paljon, jos sinä pysyt rauhallisena ja osoitat että sinä tosiaan välität. Ja en tiedä oletko jo tehnyt niin, mutta kannattaa sanoa ihan suoraan että sinua pelottaa se itsemurha asia, sillä minulle sanottiin niin ja se herättii aika tavalla ajattelemaan asioita. Toivottavasti tuo tilanne vielä kääntyisi joskus parhain päin.