Miten olla sinut pimeimpienkin puoliensa kanssa?
Hei taas pitkästä aikaa kaikki.
Kesä on taas edennyt vaihtelevissa merkeissä. En ole viime aikoina ollut ehkä ihan niin masentunut kuin aiemmin, ja on tullut asioita jotka ovat menneet jossain määrin parempaan päin.
Tässä jokin aika sitten kirjoittelin lapsuudenkaverini alkoholiongelmasta ja epäilyksistäni siitä, että minun ja hänen tyttöystävänsä välillä alkaisi kehkeytyä enemmänkin jotain suhdekuviota, joka sotkisi pakkaa. Nyt ilmeisesti kyseinen tilanne on ainakin hieman helpottanut. Juomista on jonkin verran edelleen, mutta ihan viime päivinä en kaveriani ole nähnyt mitenkään tolkuttomassa humalassa, enkä ole kuullut, että hänen tyttöystävänsä olisi ollut ongelmissa sen takia.
Samaten nämä naisasiat saivat hieman yllättäen mielenkiintoisemman käänteen. Tämä kaverini tyttöystävä tutustutti minut erääseen naispuoliseen ystäväänsä, jota olen nyt joitakin kertoja tapaillut. En tiedä vielä, miten vakavalle asteelle tämä kehittyy, mutta katsotaan asiaa. Ainakin tämä on parannusta aiempaan tilanteeseen, jossa seurustelun mahdollisuudestakaan ei ollut tietoa vuosiin 😉
Joka tapauksessa, olen viime päivinä miettinyt omaa minääni muun muassa seksuaalisessa mielessä. Olen huomannut ajoittain kokevani seksuaalista mielenkiintoa ns. ”furry”-taidetta kohtaan (ts. eläinhahmoja, joilla on enimmäkseen ihmismäinen vartalo mutta esim. eläimen pää, häntä, raajat tms.). Saatan esim. fantasioida seksistä sellaisen ihmisen kanssa, joka käyttäisi jotain aiheeseen liittyvää vaatetusta (esim. kissa-asua tai pupunkorvia tms.), ja ehkä omaksuisi sen kaltaista roolia käytöksessään. Toisaalta minulla ei ole oikeassa elämässä minkäänlaisia aikeita esim. sekaantua eläimeen, koska ymmärrän sen olevan eläimelle vahingollista ja lainsäädännön olevan aiheen kannalta vähintään vaikeaselkoista. Toisaalta en asiaa ole juuri kenenkään kanssa puheeksi, sillä pelkään ihmisten reaktioita asian suhteen. Jossakin vaiheessa puhuin asiasta silloisen psykoterapeuttini kanssa, ja hän uskoi sen kiihottavan minua siksi, että tiedän ettei se ole aitoa.
Suhtautumiseni asiaan mietityttää. Toisaalta koen, että voisin saada sellaisesta tilanteesta suunnatonta nautintoa; toisaalta mietin miten mahdollisesti otan fantasiani puheeksi mahdollisen tulevan seurustelukumppanin kanssa, ja miten itse siihen suhtautuisin. Jostakin luin, että jotta seksuaalisista toiveistaan ja fantasioistaan saisi kunnolla puhuttua partnerille, sen kanssa pitäisi itsekin olla sinut. Mietin vain, miten se käytännössä menee: Miten saisin ajatuksen täysin pois mielestäni, tai vaihtoehtoisesti miten onnistuisin omaksumaan sen osaksi itseäni ja hyväksymään sen vain fantasiana? Ketään tai mitään en tahdo vahingoittaa, mutta pelkään silti, että jos ottaisin asian puheeksi, saisin päälleni ”kieroutuneen” maineen.
Asiaa ei helpota sekään, että A) uskonnolliset näkemykseni ovat vähintään heittelevät (en tiedä olenko pohjimmiltani agnostikko vai perinteinen ev-lut-kristitty), ja seksuaalisuuteen liittyviä juttuja on välillä aika vaikea sovittaa niiden kanssa yhteen, ja toisaalta B) koen näistä jutuista puhumisen ja käytäntöön toteuttamisen aika hankalaksi naisten kanssa, varsinkaan kun en vielä varsinaisesti miellä seurustelevani. (Tämä tuntuu sikäli ristiriitaiselta, että jo toisella tapaamiskerralla tämä nainen mm. näytti käsirautojaan ja piiskaansa, ja jopa hieman käytti niitä minuun. Hänelläkin siis on tämä oma puolensa, ja periaatteessa hän kai olisi ehkä ollut valmis menemään jopa seksiin saakka, ellen itse olisi hieman jarrutellut.) Tämä on hankalaa, koska vaikka tunteeni häntä kohtaan ovat vielä hieman hakusessa (ja samoin ilmeisesti hän vielä ”harkitsee”), hän vaikuttaa kivalta ja hänellä on joitain samoja periaatteita ja harrastuksia kuin minulla (jotakuinkin samankaltaiset teologiset näkemykset, ei läträä viinan kanssa, pitää pelaamisesta).
Tulipa tämä tilanne sitten vastaan hänen tai jonkun muun kanssa, niin kysymys kuuluu: Millä voin hyväksyä ja omaksua /hylätä ja poistaa mielestäni täydellisesti ne puolet, joita minussa ilmenee tällä tavalla? Miten muutenkin oppii hyväksymään itsensä, hyvässä ja pahassa? 🙄