Miten olet selviytynyt yksin noin valtavasta taakasta.....! Pelkästään se, että elät vielä on jo ihme, mutta että pystyt kirjoittamaan ja pyytämään apua.. Sinua ei voi kuin ihailla. Puhun vain omasta puolestani, ja voin varmuudella sanoa, minä en olisi kestänyt. Sinun täytyy olla TODELLA vahva ihminen! En ymmärrä ystäviäsi, (tai miksi heitä sanoisin) kuinka he pystyivät jättämään sinut, täydellisen ihmisen! Sen vähän perusteella mitä tuosta tekstistä sain irti, en voi kuin todeta, että kaikki ne ihmiset jotka ovat sinut jättäneet tai lisänneet pahaa mieltäsi, ovat täysiä idiootteja. Rehellisesti sanoen.

Mun on vaikea ymmärtää miten ihmiset voivat olla noin ilkeitä ja vastenmielisiä sua kohtaan. Ja varsinkin sun ottovanhemmat! Mulla ei niinsanotusti ole isää. Se oli alkoholisti ja väkivaltainen. Maailma oli sen nuoruudessa ollut vaikeaa ja sen takia siitä tulikin sellainen.
Nykyään se ilmoittaa olemassaolostaan itkiessään humlassa haluavansa takaisin tai muuten tekemällä meille vaikeuksia. Kumpi sitten on parempi, ei isää ollenkaan vai näkymätön isä joka ei aidosti välitä. Olin itse menettää äitini isän takia. En edes voi kuvitella kuinka vaikeaa sinulla on!
Mutta sun on vaan uskottava, että tulee parempaa. Mieti ja tee myös siitä parempaa..! Luo jollain ihmeen tavalla uusia kaverisuhteita vaikka se on vaikeaa.
Ei kannata jäädä suremaan omaa kohtaloaan vaan ajatella mikä voisi olla paremmin ja tee siitä parempi..! (Minä, paraskin puhuja)

Moi! Mun tapa selviytyä on päivä kerrallaan tai hetki kerrallaan, minuutti kerrallaan. Tällä hetkellä on mieli maassa koska en jaksa käydä 2 puolta päivää töissä.Olen sairaslomalla. Mut kai se on hyväksyttävä... On käyny kaikenlaiset ajatukset mielessä. Itsemurhaakin oon miettiny... Tämä varmaan kertoo jotakin siitä valtavasta pettymyksen tunteesta joka minulla on tällä hetkellä. Tulevasta mulla ei oo minkälaista visiota. Elän sätkästä sätkään. Ja välillä keitän kahvia ja taas tupakalle...