Vinkkejä, miten saan 19 vuotiaan pojan lääkäriin. Lopetti koulun, on vaan kotona, ei tapaa kavereita, puhelin suljettuna ja ainoa asia mikä kiinnostaa on ruoka. Olen tilannut hänelle lääkäriajan, mutta miten saan hänet sinne?
Heippa
Niin on tuossa tietyllä lailla kaikki vaaran merkit.
Koulun lopetus, eristäytyminen, sulkeutuminen omaan oloon jne
Olet varmaan yrittänyt jutella ( se on joskus vaikeata ) kun on viellä täysi ikäinen niin
itse päättää omista asioista.
Mutta kysy esim Mitä sinulle kuuluu??
Miten sinulla menee??
Kuinka olet jaksanut???
Vaikka ei heti vastaa mut yleensä ihminen kyllä rupeaa kertomaan omia
ongelmia ja jos olisi joku hyvä pojan ystävä joka saisi pojan innostumaan niin
koulusta kuin muustakin.
Voithan sinä kyllä soittaa terveyskeskukseen ja kysyä mitä teet???!!!
Kaunista alku vuotta sinulle
Pulmallinen tilanne. Jos hyvää poimin, niin ruoka kiinnostaa.
Täysi-ikäistä on vaikea väkisin auttaa. Lääkäriin et ehkä häntä saa, mutta voit käyttää sen ajan itsellesi ja kysyä miten voisit toimia.
Onko hänelle sattunut jotain vai onko hän pikkuhiljaa sulkeutunut?
Oma poikani lopetti koulun neljästi - joten siitä en olisi huolissani ... pojat ei jaksa tehdä sellaista mikä ei tunnu itselle oikealta.
Tuo muu eristäytyminen kyllä huolettaa. Pystytkä pitämään häntä jonkinlaisessa liikkeessä - huolehtimaan omat pyykit, tekemään ruokaa, siivoamaan (edes omat jäljet) vai onko hän kokonaan sulkeutunut normaalista arjesta?
Jos hän on edes jonkin verran toimintakykyinen voisi tavallisten askareiden avulla saada häntä avautumaan - edes päivittäisissä asioissa.
Toivon silti, että saat hänet lääkäriin 🙂👍
Onneksi olet Äiti joka on tietoinen oman poikansa tilanteesta.
Silloin kun olin murrosiän alussa, minulle tuli juuri samanlaisia merkkejä eristäytymisestä. Koulussa kyllä kävin, mutta minulla ei ollut ystäviä puhumattomuuteni takia. Kotiin en pyytänyt ketään. Kotona tilanne oli sietämätön äidin ja hänen juoppoystäviensä takia. Aikani kului omassa huoneessa. Ruokakaan ei maistunut.
Aloitin viiltelyn, jota jatkui monta kuukautta. Kukaan ei huomannut minua ja henkistä pahoinvointiani.
Muutaman kuukauden viiltelyn jälkeen tilanne kiteytyi siihen, että viilsin syvän viillon ranteeseeni ja paikalle tuli eräs äidin juoppoystävä.
Jouduin sairaalaan ja sen kautta psykiatriseen hoitoon. Pitkälle mennyt henkinen sairastuminen vaikuttaa vieläkin elämääni, vaikka olen jo reilusti 20-vuotias.
Toivon, että olet poikasi tukena, nyt kun tilanne on mikä on. Yritä saada poikaasi pikkuhiljaa pois syrjäytymisen kurimuksesta. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Minua auttoi omaan tilanteeseeni psykiatrinen hoito. Vaikka liian myöhään sitä sainkin.
On myös olemassa lääkärin M1-lähete, jos poikasi ei halua hoitoon ja tilanne on mennyt sietämättömäksi.
Jos mahdollista, kysy pojaltasi suoraan mikä vaivaa ja miten sinä tai joku muu voi auttaa?