voih ☹️ luulen tietäväni olon. Tunnen kaikki kauhean vahvasti, en ajattele järjellä, vain tunteilla. Minua on maailman helpoin loukata ja satuttaa.Helppo kohde käyttää hyväksi.. hellyydenkaipuu, sepä se.. etkö sä sanonu että sulla on tyttöystävä? eikö häneltä tule hellyyttä.. mitkä on ne asiat itsessäsi joita noin kovasti vihaat? tekstisi tuntuvat niin tutuilta että ihan pelottaa☺️ toivon sinulle oikeasti voimia ja turvallisuuden tunnetta. halit. toivon että sekaisista ajatusksistani on jotain hyötyä.

neiti halla kirjoitti 02.10.2005 klo 19:32:

voih ☹️ luulen tietäväni olon. Tunnen kaikki kauhean vahvasti, en ajattele järjellä, vain tunteilla. Minua on maailman helpoin loukata ja satuttaa.Helppo kohde käyttää hyväksi.. hellyydenkaipuu, sepä se.. etkö sä sanonu että sulla on tyttöystävä? eikö häneltä tule hellyyttä.. mitkä on ne asiat itsessäsi joita noin kovasti vihaat? tekstisi tuntuvat niin tutuilta että ihan pelottaa☺️ toivon sinulle oikeasti voimia ja turvallisuuden tunnetta. halit. toivon että sekaisista ajatusksistani on jotain hyötyä.

no on mulla kyllä sellane, mut asuu aika kaukana (Laukaalla) hmm.. mistä alottais? ulkonäkö, käyttäyminen, olemus, sosiaalisuus ym. ihan yleisii juttui.

vähän samat jutut ku mullakin jotka itsessään häiritsee ja ärsyttää. mä oon jotenkin jumittanu päähäni sellasen ajatuksen että en edes tarvitse poikaystävää, ja vetoan aina siihen että ei kukaan minua jaksaisi katella, ja jos jotain juttua on jonkun kanssa niin esitän aina että olen kunnon ilopilleri kokajan. Haluan säästää ihmiset minun huonolta tuuleltani.vaikka kyllä välillä kaipaisi jotain joka ymmärtäisi ja huolehtisi.välittäisi.☹️

Sitähän tässä jatkuvasti mielessään pyörittelee. Ehkä minut on vain tarkoitettu elämään yksin. En kestä läheisyyttä, vaikka sitä kaipaankin. En uskalla luottaa, sillä silloin haavoittuu helpommin. Parempi olla vain kylmä ja etäinen, silloin kukaan ei pääse liian lähelle, niin lähelle, että pystyy satuttamaan.

Keskustelin jo vuosia sitten terapiassa siitä, miksi ajattelen etten ansaitse ketään joka rakastaisi minua vilpittömästi. En vieläkään oikein käsitä miksi sen pitäisi olla niin outo ajatus. Jos joku tässä maailmassa on osoittanut todella välittävänsä minusta olen vain ahdistuksissani satuttanut heitä.

neiti halla kirjoitti 10.10.2005 klo 19:16:

vähän samat jutut ku mullakin jotka itsessään häiritsee ja ärsyttää. mä oon jotenkin jumittanu päähäni sellasen ajatuksen että en edes tarvitse poikaystävää, ja vetoan aina siihen että ei kukaan minua jaksaisi katella, ja jos jotain juttua on jonkun kanssa niin esitän aina että olen kunnon ilopilleri kokajan. Haluan säästää ihmiset minun huonolta tuuleltani.vaikka kyllä välillä kaipaisi jotain joka ymmärtäisi ja huolehtisi.välittäisi.☹️

kuuleppas neiti halla, sitähän varten on se mielitietty et se ymmärtää ja välittäis susta. mut ei siinä oo mitää ideaa olla sellasta mitä ei oo.. ja ihmiselle on suotu eri tunteita, ne pitää vaa näyttää.. halaisin ja pussaisin sua jos voisin. Koska varmaa joku susta välittää oikeestikki vanhempien lisäks. eikä tossa oo mitää ideaa, kerta varmaa sulla on sama juttu et tarvis jonku halimaan ja muuta mut onkelma on et se ihminen on kamalan kaukana. =/

Hmmm, toi kuulosta minustaki tutulle ☹️ Haluaisin lähelleni jonkun, joka rakastais mua, mutta en uskalla päästää ketään lähelleni. Tuntuu etten voi ottaa vastuuta siitä et pitäs tehdä joku muu onnelliseks ku itessänikin on huolehtemista.. Pitäs eka oppii rakastamaan itseensä, mut miten? 😐
JA pelkään yli kaiken että mua satutetaan, niinku tähänkin asti. Osa vaan ei tajua miten pettäminen tai valehtelu rakkaudest voi sattuu muhun. Mä vaan kiinnyn joihinkin ihmisiin ja se et jos mä johonki rakastun nii se tunne ei mee mihinkää ja ne ihmiset just satuttaa mua.
Katon peilist ja mitä mä nään, en mitään. Kuin mä en oliskaan siinä, kukaan ei mua kestäs tai jaksas. Mä oon kulisseja pitävä pikkutyttö, aina niin iloinen ja positiivinen et kaverit ei jaksa ymmärtää et mulla on paha olla. Mut moni kakku päältä "kaunis", en kaunis oo mut pitelen kaunista kulissia täydellisest elämäst 😞
Elämä on kovaa, se ei pelaa joka pelkää, Entä jos ei voita, Ellei eka ota selkään.... ☹️
Nii-i mä pelkään et otan taas selkääni jos luotan... Parempi elää elämääsä ilman ketää nii ei tule pettymyksii eikä ainakaa kenenkää takia sorru ittesä hengiltä ottamisenn... Tsemppiä teille 🙂👍

☹️ mäki kiinnyn ihmisii.. Mut sit jos löytyy toinen nii sit kiinnyn siihe. mut tää kimma josta oon puhunu nii neidillä on sama onekelma ja se vasta tympii ku neitiki sanoo et on ruma. ja aina pitää pelkää oli asia mikä hyvää nii et joku huutaa et on tehty väärin joku ym. =/ ja kouluski kaikki aina sanoo et oon aina ilonen, mut haluisin olla ees yhen päivän "normaali" eli sellane miltä oikeesti tuntuu.. Mut en osaa.. tänään meinasin itkee koulus muutenki ☹️

Mulla on paljon ihmisiä ketkä musta välittää, enkä pelkää, että ne mua satuttaa. Niin päin pelkään, että mie mähellän asioita niin paljon että mie niitä satutan. teki tosi pahaa nähä kun äidillä valu silmistä kyyneleet, kun se istu mun vieressä sairaalassa.

Mie olen omaan ulkonäkööni aika tyytyväinen, oikeasti kun mulla on hymykuopat, niin ihmiset katsoo niitä, eikä sitten paljon muuta mun ulkonäöstä huomaa. musta on outoa, jos ihminen katsoo peiliin ja sanoo, että oonpas ruma. Varmaan se sitten välittyy muihinki ja kaikki aattelee, että onpas tuo ruma. Oikeasti kyllä on niin että ei ole olemassa rumia ihmisiä, on vaan ihmisiä joilla on huono itsetuntemus.

nii, kuten venäläinen sananlaskuki sanoo "rumia naisia ei oo olemassakaan, on vaa liian vähä viinaa" uskon et sun äiskä itki ku näki sut. mun äiti taas varmaa luulee et sen kirjeen jälkee mitä kirjotin et kaikki tehdyt asiat saa anteeks.. koska ei se tajuu musta mitään.. ja en usko et itki ku luki sen kirjeen. oon nähny äidin itkevän vaan yhen kerran. ja se oli ainoo.. en tiiä miks, ja ei pahemmin välitäkkää, kuten oon sanonu monta kertaa mulla ei oo perhettä toisin ku maanvaivalla ym. mulla on vaa tunnevammane äiti ja se siitä. enkä ny tiiä onks se kovin hyvä idea pitää siihe luuhkaan mitää yhteyttä, ku ei oo puhuttavaa.. en vihaa sitä tai mitä se teki, enemmän halveksun ja inhoon ku tollane äiti pitää olla. mut vanhempia ku ei voi valita. ☹️ sit esittää nyt nii hyvää äitiä ku olla ja osaa et iha oksettaa.. toiv. joku tajuaa mistä puhun, tiiän ettei kuulu tänne mut silti. (anteeks jos jauhan äiskästä. se on pilannu vaa mun elämän.)

Ei minunkaan perhe ole niin itsestään selvä asia, onhan mulla oikia sisko ja veli, sitten muu perhe olenkin saanut tavallaan lahjaksi. Muu sukukin on tullut sitten sen mukana. Mutta saa kai sitä kuitenkin kirjottaa omasta perheestä?
Voisinhan miekin sanoo, että olen kateellinen sun tyttökaverista. Sulla on sellainen.

ja mulla oli kyllä mun edelliseen äitiin sellainen suhe, että hyvin ymmärrän sunkin äitisuhetta. Mutta sie voisit jotain sille suhteelle tehä, jos ottaisit itsellesi apua siitä paikasta mistä asut. Mie ja äiti ei ois koskaan sanakaan sanottu toisillemme, oltaisiin vaan tapeltu, jos meillä ei ois ollut tukihenkilöitä auttamassa.

maanvaiva, miks oisit katellinen sille? no ku tuntuu et jauhan aina vaa äiskästä, vaikka ei ketää kiinnosta tai mitään.. inhoon koko ihmistä, mut en sit tiiä mitä pitäis sanoo tai muuta. tuntuu nii vieraalta jo.. =(

no vastaas ny maanvaiva.. nyt oon taas yksin.. ja näyttää olevan pitkä aika.. mut oma elämä pitäis saada jotenki kuntoon, jos on mahollista.. mut eniten haluisin et ois joku ihminen kans tai siis jos siitä kimmasta tulee mielitietty joskus, et pääsis neidin kans asustelee.. nii sit ois aina lohruttaja.. tai sit pitää vaa ryhtyy juopoks, sillä ei saavuta mitään mä tiiän.. mut eipä mua muutenkaa ketää huomaa tai oo mitää virkaa.. 😟 et sillee täällä.

Minäkin vaan haaveilen omasta perheestä. Tiedän että olisin kunnon aviomies ja isä jollekin. On vaan niin monia asioita mitä pitää ensi hoitaa. Tuo armeija ensin, sitten joku ammatti. Raitis meinaan kyllä olla aina olen sen verran juoppoa perhettä katsonut. Mulle oli aika helppoa lopettaa koko juominen.
Mikä tässä otsikossa on aiheena kun en pääässyt jyvälle?

tunari kirjoitti 22.11.2005 klo 13:11:

Minäkin vaan haaveilen omasta perheestä. Tiedän että olisin kunnon aviomies ja isä jollekin. On vaan niin monia asioita mitä pitää ensi hoitaa. Tuo armeija ensin, sitten joku ammatti. Raitis meinaan kyllä olla aina olen sen verran juoppoa perhettä katsonut. Mulle oli aika helppoa lopettaa koko juominen.
Mikä tässä otsikossa on aiheena kun en pääässyt jyvälle?

ks. ekaa 2 viestiä.. nii eiköhän jutun aihe selvii.. 😉