Olen 18-vuotias tänä vuonna kirjoittanut ylioppilas. Koko lukioajan aikana en onnistunut hankkimaan yhtäkään kunnollista kaveria.Koulussa minua syrjittiin ja haukuttiin selän takana, vaikka en ollut tehnyt pahaa kenellekään. Olen vähän hiljasempi tapaus ja semmoinen ns. helpompi kohde aukoo päätä.Arvosanani laskivat ja aloin lintsaamaan koulusta. Opettajat olivat kaikkea muuta kuin kannustavia ja yksikin sano,että mulla ei ole tulevaisuutta. Abivuonna yritin tsempata, mutta kirjoitukset menivät penkin alle(M-E paperit). Syynä no varmaan se,että olen surkea kaikessa, mutta kanssa se että stressasin kaikesta aivan liikaa. No, hain yliopistoon en päässyt ja nyt on välivuosi. Ala, jolle hain on todella haastava ja varmastikin minun aivokapasiteetille aivan liian vaikea. Oon koko ajan kauhean maseuntunut ja surullinen, koska musta tuntuu,että olen ainoa, jonka elämä on vain paikallaan. En näe tulevaisuudessani mitään hyvää ja musta tuntuu koko ajan,että se maikka oli oikeassa. Ei mulla ole tulevaisuutta. En ole onnistunut saamaan töitäkään, koska yllätysyllätys ei ole työkokemusta.Istun siis kotona rahattomana ja hyödyttömänä. Itken koko ajan, koska pidän itseni luuserina. En tajua, miten voin ihmisenä epäonnistua näin pahasti. Kaikki ne mun ns. kiusaajat ovat päässeet kouluun ja pitävät kivaa kavereiden kanssa. Mulla ei edes ole yhtä kaveria. Oon siis kirjaimellisesti joka päivä neljän seinän sisällä. Ens vuonna en uskalla hakea enää tolle alalle, mihin hain tänä vuonna, koska pelkään taas hylättyä. Tiedän olevani paska ja että ei ole mahdollisuuksia,vaikka toisaalta se ala on ainoa unelmani. En jaksa miettiä positiivisesti vaan mietin aina kuinka olen riesana kaikille. Vanhemmileni, suvulleni yms. Mä en tiedä mitkä mun vaihtoehdot on. Tappaa itseni?
Moikka!
Mulle tuli mieleen sun kirjoituksesta Jukka Pojan biisi "Älä tyri nyt". Muistan että siinä lauletaan ongelmista joita kaikki Suomen nuoret varmasti kohtaa. Itse kasvoin nuoruuteni juuri sellasessa "jumalanpelkoa herättävässä maisemassa", meiltä lähimmälle bussipysäkille piti tarpoa viitisen kilometriä... Naapureita olivat kuuset ja männyt. Muutin lukion jälkeen tuttuni kanssa kimppakämppään pääkaupunkiimme ja menin töihin henkilöstövuokrafirmaan. Niissä ei vaadita työkokemusta.
Haluaisin sanoa sulle, ettet ole yksin. Haluisin myös sanoa, että toivon että ymmärtäisit mikä lahja ja mahdollisuus sun elämä on! Miten moni kadehtii sua, olet nuori ja terve ja vahva. Ja elät paikassa, josta voit ponnistaa mihin tahansa. Avaimet on sun kädessäsi. Ootko koskaan ajatellut, miten käsittämätön sattuma on, että juuri sinä synnyit? Että just sinä hetkenä just se tietty siittiösolu pääsi perille just siihen munasoluun. Ja että sama uskomaton sattuma johti aikoinaan siihen että juuri sun isä sattui syntymään, ja äiti, ja isoäiti ja isoisoisä ja niin edelleen ja niin edelleen!! Sä elät! Se on mieletöntä!
Mä itse ajattelen että me ollaan elämälle velkaa meidän täydellinen kunnioitus elämää itseänsä kohtaan.
Sulla on ensinnäkin kokonainen vuosi aikaa opetella etu- ja takaperin se pääsykoemateriaali. Do it! Lisäksi sulle tekisi nyt todella terää lähteä välivuotta (tai osaa siitä) viettämään johonkin ihan uuteen paikkaan. Ehdottaisin sulle au pairin tai vastaavan hommia. Ryhdypä tonkimaan netistä jotain inspiroivaa ideaa välivuodelle. Voin yrittää sua auttaa, jos tarvit apua tai neuvoa. Älä hyvä ihminen jää kotiin makaamaan, vaan mene nyt nauttimaan elämästäsi! Lentoliput ei paljon maksa nykyään, ryanairia suosittelen etenkin lämpimästi. Maailmalle siitä, hop hop! Sinne karisee se ujous, kun kohtaat nuoria muista maista, sekä ihan oikeita tiukkoja tilanteita! 😀
Suomessa pelotellaan sillä miten "vaikeita" jotkut opinnot muka on. Höpön höpön! Itse puhuin teininä, että olisi hauskaa opiskella oikiksessa, johon kaikki asiaan "todella hyvin perehtyneet" (noot!) kuittasi sen olevan tosi vaikeeta ja rankkaa. (Miten ne edes saattoi luulla tietävänsä?!?) Itse en oikein osannut päättää mitä olisin halunnut lukea, joten kävin "läpällä" muutamissa pääsykokeissa todella huonolla menestyksellä, avoimen kursseilla ja lopulta elämä johdatti ulkomaille. Olin 24, kun viimein aloitin opinnot Italiassa. Luin valtiotieteitä ja mun opinnot sisälsivät tosi monta oikeustieteen kurssia ja ne oli just niitä innostavimpia kaikista, eikä yhtään sen monimutkaisempia kuin muutkaan aineet. Paljon melua tyhjästä. Ei kannata ajatella asioita negatiivisesti eikä heittää hanskoja naulaan, sä et ikinä voi tietää asioiden todellista laitaa ellet PÄÄTÄ saavuttaa jotain ja puskea aidoista läpi! Mikä nautinto, kun pääset lukemaan sitä josta haaveilet! Tee itsellesi aikataulu ja tankkaa kevääseen aikataulun mukaan. Lue kunnolla, sä pääset sinne jos vain HALUAT. Ja jos et pääse, lähde lukemaan ulkomaille. Italiassa ainakaan ei ollut edes pääsykokeita. Opintotuki se tulee sinnekin ja kielen kuin kielen oppii nopeasti kun sitä käyttää päivittäin.
Nykyään EU:n sisällä on niin helppoa matkustaa, ei pidä stressata liikaa, menee vain ja kokee uusia asioita ja paikkoja! En itsekään ole hirveää määrää kavereita saanut, mut joka paikassa joku mukava henkilö on jäänyt osaksi elämää, vaikka olen vaihtanut maata moneen kertaan. Tein viisi vuotta hanttihommia ennen kuin tartuin kiinni siihen, mikä oli mulle ominta, eli ryhdyin taas opiskelemaan. Kukaan ei varmaan olisi uskonut, kun sitä ennen olin niin saamaton. 🙂 Kuuntele sä nyt itseäsi vähän vanhemman (yhä!) opiskelijan neuvoja ja ota itseäsi oikein niskavilloista kiinni! Potki itsesi ovesta ulos, sillä SE AINA KANNATTAA!
Tämä viisaus on täysi fakta ja pidäkin se aina mielessäsi:
"Twenty years from now you will be more disappointed by the things you didn't do than those you did." -Mark Twain-
Toivon että tämän lukee sun lisäksesi monet muutkin epäröivät nuoret ja myös vanhemmat ihmiset. Vaikka jotain ei huvittaisi tehdä, niin jälkeenpäin AINA tuntuu hyvältä, että se tuli tehtyä! Ja koskaan, ei koskaan, ole liian vanha sellaiselle.
Ps. Lisäksi ellet jo urheile, aloita tänään, se muuttaa elämän.
Seuraan nyt silmä kovana mitä sä päätät sun välivuodella tehdä. Kirjotin niin pitkän vastauksen, että oot vähintään sen mulle velkaa, että teet mahdollisuuksien vuodellasi jotain tosi hauskaa! 😉
T. Emppu
Emppu3 kirjoitti 13.9.2014 0:24
Moikka!
Mulle tuli mieleen sun kirjoituksesta Jukka Pojan biisi "Älä tyri nyt". Muistan että siinä lauletaan ongelmista joita kaikki Suomen nuoret varmasti kohtaa. Itse kasvoin nuoruuteni juuri sellasessa "jumalanpelkoa herättävässä maisemassa", meiltä lähimmälle bussipysäkille piti tarpoa viitisen kilometriä... Naapureita olivat kuuset ja männyt. Muutin lukion jälkeen tuttuni kanssa kimppakämppään pääkaupunkiimme ja menin töihin henkilöstövuokrafirmaan. Niissä ei vaadita työkokemusta.
Haluaisin sanoa sulle, ettet ole yksin. Haluisin myös sanoa, että toivon että ymmärtäisit mikä lahja ja mahdollisuus sun elämä on! Miten moni kadehtii sua, olet nuori ja terve ja vahva. Ja elät paikassa, josta voit ponnistaa mihin tahansa. Avaimet on sun kädessäsi. Ootko koskaan ajatellut, miten käsittämätön sattuma on, että juuri sinä synnyit? Että just sinä hetkenä just se tietty siittiösolu pääsi perille just siihen munasoluun. Ja että sama uskomaton sattuma johti aikoinaan siihen että juuri sun isä sattui syntymään, ja äiti, ja isoäiti ja isoisoisä ja niin edelleen ja niin edelleen!! Sä elät! Se on mieletöntä!
Mä itse ajattelen että me ollaan elämälle velkaa meidän täydellinen kunnioitus elämää itseänsä kohtaan.
Sulla on ensinnäkin kokonainen vuosi aikaa opetella etu- ja takaperin se pääsykoemateriaali. Do it! Lisäksi sulle tekisi nyt todella terää lähteä välivuotta (tai osaa siitä) viettämään johonkin ihan uuteen paikkaan. Ehdottaisin sulle au pairin tai vastaavan hommia. Ryhdypä tonkimaan netistä jotain inspiroivaa ideaa välivuodelle. Voin yrittää sua auttaa, jos tarvit apua tai neuvoa. Älä hyvä ihminen jää kotiin makaamaan, vaan mene nyt nauttimaan elämästäsi! Lentoliput ei paljon maksa nykyään, ryanairia suosittelen etenkin lämpimästi. Maailmalle siitä, hop hop! Sinne karisee se ujous, kun kohtaat nuoria muista maista, sekä ihan oikeita tiukkoja tilanteita! 😀
Suomessa pelotellaan sillä miten "vaikeita" jotkut opinnot muka on. Höpön höpön! Itse puhuin teininä, että olisi hauskaa opiskella oikiksessa, johon kaikki asiaan "todella hyvin perehtyneet" (noot!) kuittasi sen olevan tosi vaikeeta ja rankkaa. (Miten ne edes saattoi luulla tietävänsä?!?) Itse en oikein osannut päättää mitä olisin halunnut lukea, joten kävin "läpällä" muutamissa pääsykokeissa todella huonolla menestyksellä, avoimen kursseilla ja lopulta elämä johdatti ulkomaille. Olin 24, kun viimein aloitin opinnot Italiassa. Luin valtiotieteitä ja mun opinnot sisälsivät tosi monta oikeustieteen kurssia ja ne oli just niitä innostavimpia kaikista, eikä yhtään sen monimutkaisempia kuin muutkaan aineet. Paljon melua tyhjästä. Ei kannata ajatella asioita negatiivisesti eikä heittää hanskoja naulaan, sä et ikinä voi tietää asioiden todellista laitaa ellet PÄÄTÄ saavuttaa jotain ja puskea aidoista läpi! Mikä nautinto, kun pääset lukemaan sitä josta haaveilet! Tee itsellesi aikataulu ja tankkaa kevääseen aikataulun mukaan. Lue kunnolla, sä pääset sinne jos vain HALUAT. Ja jos et pääse, lähde lukemaan ulkomaille. Italiassa ainakaan ei ollut edes pääsykokeita. Opintotuki se tulee sinnekin ja kielen kuin kielen oppii nopeasti kun sitä käyttää päivittäin.
Nykyään EU:n sisällä on niin helppoa matkustaa, ei pidä stressata liikaa, menee vain ja kokee uusia asioita ja paikkoja! En itsekään ole hirveää määrää kavereita saanut, mut joka paikassa joku mukava henkilö on jäänyt osaksi elämää, vaikka olen vaihtanut maata moneen kertaan. Tein viisi vuotta hanttihommia ennen kuin tartuin kiinni siihen, mikä oli mulle ominta, eli ryhdyin taas opiskelemaan. Kukaan ei varmaan olisi uskonut, kun sitä ennen olin niin saamaton. 🙂 Kuuntele sä nyt itseäsi vähän vanhemman (yhä!) opiskelijan neuvoja ja ota itseäsi oikein niskavilloista kiinni! Potki itsesi ovesta ulos, sillä SE AINA KANNATTAA!
Tämä viisaus on täysi fakta ja pidäkin se aina mielessäsi:
"Twenty years from now you will be more disappointed by the things you didn't do than those you did." -Mark Twain-Toivon että tämän lukee sun lisäksesi monet muutkin epäröivät nuoret ja myös vanhemmat ihmiset. Vaikka jotain ei huvittaisi tehdä, niin jälkeenpäin AINA tuntuu hyvältä, että se tuli tehtyä! Ja koskaan, ei koskaan, ole liian vanha sellaiselle.
Ps. Lisäksi ellet jo urheile, aloita tänään, se muuttaa elämän.
Seuraan nyt silmä kovana mitä sä päätät sun välivuodella tehdä. Kirjotin niin pitkän vastauksen, että oot vähintään sen mulle velkaa, että teet mahdollisuuksien vuodellasi jotain tosi hauskaa! 😉
T. Emppu
Wau. Olisi Emppu kiva tietää lisää miten päädyit Italiaan ymym. Itse mulla on kaikki avaimet onneen, pääsin korkeakouluun, on kavereita, töitä ja harrastus... Olin viime vuoden ulkomailla ja eräs kaverini kysyi että kuka olisin jos saisin valita, vastasin että oma itseni. Asia on täysin päinvastainen Suomessa. On asioita mitä pitäisi ratkoa. Halu ulkomaille vain on jäätävän kova. Täällä ahdistaa niin pirusti.
Kiitos Emppu ja sori aloittajalle omasta vuodatuksesta!